Kesän kuvia ja kuulumisia

Viime vuonna en nähnyt yhtään kantarellia. Tänä vuonna niitä tuntuu onneksi taas tulevan reippaasti.

Mustikat alkavat olla paikoin jo melko buenossa kunnossa.

Kellokukat ovat lemppareitani. Tässä kurjenkello.

Kesäloman alkumetrejä elelen. Muut perheestä ovatkin lomailleet jo hyvän tovin. Tänäkään kesänä ei suunnitelmissa ole mitään suuria. Silti varsinkin viikonloput tuntuvat täyttyvän taas vauhdilla juhlista, tapahtumista ja muusta mukavasta kesäpuuhasta.

Alkuvuosi on ollut jollakin tavalla rankka. Siirryin työpaikassani eri kerrokseen ja sen myötä siis työtehtävätkin muuttuivat. Alkuvuosi on ollut siis uuden opettelua. Lisäksi olen tehnyt koko alkuvuoden aamuvuoroa ja herännyt siis ennen kukonpierua. Varsinkin kesäaikaan siirryttäessä en meinaa saada millään unta tarpeeksi ajoissa ja lisäksi vanhempi kissoista on ollut levoton öisin. Tästä on siis seurannut se, että koko kevät ja alkukesä on menty noin neljän tunnin yöunilla. Tästä taas on seurannut se, ettei iltapäivisin ja iltaisin ole oikein ollut energiaa tehdä mitään. Kesäloma kuitatkoot siis ainakin univelat, jos ei muuta.

Huomasin muuten tänään, että jotkut ihanat olivat kommentoineet edellisiin postauksiini jo viime vuonna. Nämä kommentit eivät ole kuitenkaan ikinä tulleet läpi ja jääneet siksi hyväksymättä. Tänään löysin ne siis hyväksymättöminä kommenttiboxista ihan sattumalta. Pahoittelut! Harmittaa, sillä viime vuonna ajattelin, kun kommentteja ei tullut, ettei bloggaamistakaan kannata enää jatkaa. Todella vähän olen pyörinyt blogistaniassa muutenkaan. Välillä vain käynyt kuikuilemassa, mitä muilla on menossa.

Elossa kuitenkin ollaan! Ihanaa kesää kaikille!

Kesää läpi linssin

Menikö kesä jo? Tarkoitus oli postailla läpi kesän, jos ei nyt asiaa niin vähintäänkin kuulumisia.

Kesälomalla tuli käytyä laivalla, retkeiltyä muun muassa Helvetinkolulla ja pelattua Pokemon Go -peliä ympäri Tamperetta. Alkukesästä päivitin kamerani uudempaan ja inasen parempaan versioon, joten valokuvaus on ollut oman kesäni ykköskohokohta. Sen myötä blogikin on jäänyt hunningolle. Postausideoita on syntynyt tasaiseen tahtiin, mutta luonnon kuvaaminen on kiinnostanut enemmän kuin postausaiheiden kuvittaminen.

Työarki loman jälkeen pyörii jo kuudetta viikkoa ja kouluarkikin on jo hyvässä vauhdissa. Neiti sai heti koulujen alettua ensimmäiset silmälasinsa ja työpaikallani on alkamassa yt-neuvottelut. Ehtipä mieskin jo tekemään syksyn ensimmäisen työreissunsa Portugaliin. Tytön kanssa sairastettiin myös jo syksyn ensimmäiset flunssatkin. Itse luokittelen itseni edelleen flunssaiseksi ja varsinkin kröhäiseksi hevosyskineni.

Siinä ne päällimmäiset. Blogissa on ollut mukavasti kävijäitä koko kesän, vaikkei se ole juuri päivittynytkään. Erityisesti koulun alkuun liittyvät jutut ovat kiinnostaneet. Jospa yrittäisin taas kerran tästä reipastua ja saada blogiarjenkin taas käyntiin.

Mitä teille kuuluu?

Valoa pimeyteen

Synkkää on ja synkemmäksi vain menee... Sitä on juuri vaipumassa syysmasikseen tai vähintään valmistautumassa havunneulasaterian kanssa talviunille, kunnes se aina tulee; Valoviikot!

Viime perjantaina olisivat olleet 50. valoviikkojen avajaiset Tampereen keskustassa, mutta täytyy myöntää, että jätimme väliin. Ihan rehellisesti väsymykseen vedoten. Olisi ehkä kannattanut kuitenkin liikahtaa paikan päälle, sillä avajaiset olisivat varmaan olleet tuli- ja pyroshowhun sisältyneen ilotuksen kera ihan näkemisen arvoinen kokemus. Onneksi valotaiteilija Kari Kolan valotaideinstallaatio Koski on/oli kuitenkin nähtävänä iltaisin koko viikonlopun ajan, joten pääsimme miehen kanssa ohikulkiessamme lauantaina sitä ihailemaan ja minä tietysti myös kuvaamaan.

Olimme lauantai-iltana miehen kanssa perinteisesti "pilaamassa" vuosipäivän iltaamme Ismo Leikola showssa Komediateatterilla, jonka jälkeen oli tarkoitus kävellä kaupungilla ihastelemassa alkaneiden valoviikkojen antia. Olin toki infonnut miestä kaupungilla kävelystä, mutta jälleen kirpeä ulkoilma yllätti sisäilmamiehen. Hämeenkadun valopalloja pääsin siis ihastelemaan vain auton ikkunasta, koska en ollut muistanut ottaa miehelle mukaan pipoa, kaulaliinasta nyt puhumattakaan. Lokakuussa käy kylmä viima.

Valotaideinstallaatio oli livenä henkeäsalpaavan kaunis näky. Koskipuisto oli täynnä ihmisiä kameroiden ja kamerajalustojen kanssa. Pieni bloggaaja tunsi itsensä täydelliseksi amatööriksi pikku, pikku kameransa kanssa. Kun kuljimme koskenrannasta ylös keskustoria kohti, melkein tuntui siltä kuin olisimme kulkeneet sadussa. Onneksi Valoviikot kestävät kokonaisuudessaan maaliskuulle asti ja valot palavat alkuillasta myöhäiseen iltaan asti arkisin ja viikonloppuisin ihan pikkutunneille asti. Eiköhän sitä ehdi siis valoista nauttia monta kertaa tänäkin talvena.

Olitko paikalla Valoviikkojen avajaisessa? Onko suunnitelmissa poiketa Tampereella pimeän aikaan?

Mukavaa alkavaa viikkoa! Ja muistakaahan Ekokiva arvonta! Vielä mahtuu mukaan.

Instaelokuu

Elokuu on ollut Instagramin puolella hiljaisempi kuukausi. Arkea ja aikatauluja on kai helppo syyttää tästäkin?

Kuukausi alkaa oikeastaan aina siitä, kun kyseisen kuun Livbox saapuu. Elokuun kosmetiikkaylläri oli mahtava. Tykkäsin kaikista tuotteista. Nyt on taas hiukset hellitty, nassu rasvattu ja kainalot dödötty... Kynnetkin lakkaisin silloin tällöin, jollei työnantaja katsoisi asiaa pahalla.

Ennen koulujen alkamista neiti hankki sopivasti vähän turhan pitkän rantalutrailun päätteeksi itselleen kunnon räkätaudin. Toinen koulupäivä menikin sitten lopulta kotona lepäilyksi. Koulujen alku meni tytöltä muuten ihan rutiinilla. Tokaluokkalainenhan on jo lähes konkari. Vielä, kun itsekin oppisin luottamaan siihen, että tiet ylitetään rauhallisesti ja ajatuksen kanssa. Toisaalta, en kai olisi kunnon äiti, jollen olisi aina huolissani.

Oikeastaan jo heinäkuun puolella fiilistelin ja vinkkailin blogissakin Reiman syysuutuuksista koululaisille ja jaoin meillä hyväksi todettuja vinkkejä syyspukeutumiseen. Kyseinen postaus tehosi ainakin itseeni ja olenkin hankkinut tytölle setin Reimaa. Oranssia Reimaa! Sovituskuviakin saadaan blogiin asti, kunhan saan neuvoteltua tytön kanssa kuvausaikatauluista ja palkkioista. Minulla on käytössäni nykyään aika kiireinen malli, joka osaa myös neuvotella palkkioistaan.

Vaikka arkeen siirtyminen kesän jälkeen ottaakin lujille, päädyimme yhtenä viikonloppuna ajelemaan Korkeasaaren eläintarhaan. Apinalinnassa oli hipihiljaista, mutta onneksi oma apinani oli houkuteltavissa banaanilla hetkeksi paikoilleen ja kuvattavaksi. Elokuu on ollut kyllä säiden puolesta ihan mahtava kuukausi. Ei nimittäin paljon tarvinnut säiden perusteella eläintarhaviikonloppua valkkailla. Kaikki hyviä.

Mökilläkin olemme tietysti viikonloppuina poikenneet ja alkusyksyn tunnelmia olen yrittänyt tallentaa luonnossa kameran kanssa. Minä, kun en osaa marjojakaan tallettaa pakastimeen talven varalle, vaan osaan marjastaa ainoastaan kameralla.

Tallainen elokuu meillä. Ainakin noin suurin piirtein.

Mukavaa alkavaa syyskuuta!

Syysmietteitä, osa 2

Se siitä välivaiheesta sitten! Kesän sairauslomat, kesäloma ja kolmen viikon työttömyys vaihtuivat menneellä viikolla rytinällä työelämään paluuseen ja karuun arkeen. Sitä on nyt puettava joka aamu päälleen arjen tummansiniset ja opeteltava roppakaupalla uusia toimintatapoja.

Myrkyllisen kaunis arki koitti jälleen.

Uusi arki koitti myös tytölle, kun en olekaan enää aamuisin saattamassa kouluun ja hakemassa heti koulun päätyttyä. Onneksi isukilla on liukuvampi työaika aamusta ja papalla mahdollisuus hakea tyttöä iltapäiväkerhosta vähän aiemmin. Mitään äkkishokkeja ei siis olla koettu ja neitikin on sopeutunut uusiin kuvioihin todella luontevasti. Tyttö on ollut jopa ihmeellisen onnellinen uudesta työpaikastani. Stressasinkohan asiasta sittenkin tietämättäni? Mieheltä sain kyllä jo palautetta, että olin paljon mukavampi ihminen kotirouvana. Myös sillä pienellä seikalla, että kotihommat olivat pääsääntöisesti hoidossa jo hänen töistä palattuaan saattaa myös olla vaikutusta mielipiteeseen.

Sieltä se puskee itsensä väkisin läpi vaikka sammaleesta.

Eilen piipahdimme vielä tämän syksyn viimeisen kerran mökillä grillaamassa. Itse pyörin taas tuttuun tapaan kamera kaulassa kuvailemassa syksyn ihmeitä. Tyttö ei tarjennut tulla ulos mökistä ollenkaan. Ihmeellistä se olikin, että alle tunnin ajomatkan päässä mökillä ilma oli yli 5 astetta kylmempää kuin palatessamme kaupunkiin. Talvitelat on nyt jokatapauksessa kaivettu esille ja lumi saa tulla milloin huvittaa. Arki pyörii, koska sen on pyörittävä.

Blogin arkeen työelämään paluuni vaikuttaa varmasti siten, etten ehdi päivittää blogia enää kuin maksimissaan pari- kolme kertaa viikossa. Yritys on kuitenkin kova ja postaustoiveitakin saa esittää. Tarkoitus on edelleen myös seurata ahkerasti kanssabloggaajien edesottamuksia.

Mukavaa syksyn jatkoa!

Kamerakuume

Meillä kärvistellään nyt erilaisten materiakuumeiden kanssa. Isukilla on pahanlaatuinen autokuume ja itse kärvistelen kamerakuumeessa, joka taitaa olla meidän blogi-ihmisten yleisimpiä kuumeilun aiheita...

Aluksi kuvasin perhealbumi- ja vauvablogiaikaista materiaalia tavallisella Canonin pokkarilla ja jossain vaiheessa se päivitettiin kalliimpaan ja parempaan vastaavaan. Käyttöohjeiden lukeminen on itselleni ihan ylivoimaista, joten en saanut kamerastani läheskään kaikkea mahdollista potentiaalista irti. Nykyäänhän pokkareilla ja muilla pikkukameroilla saa ihan kelvollisia kuvia ja asetuksiakin pystyy säätämään ainakin aloittelijan vaatimille tasoille.

Viime vuoden kevättalvella sain synttärilahjaksi haaveilemani vähän isomman "pikkujärkkärin". Niin fiksun Olympuksen, ettei minun tarvitse itse olla, fiksu nimittäin. Olenkin ollut kamerani pieneen kokoon ja välillä jopa kuvanlaatuun oikein tyytyväinen. Ison järjestelmäkameran kanssa liikkuminen olisikin hankalaa ja kuvaaminen pidemmän päälle jopa raskasta. Itse, kun olen viimeaikoina kiinnostunut kuvaamaan erityisesti luontoa sekä ötököitä ja pörriäisiä, jotka eivät aina jaksa pysyä kovin kauaa paikoillaan kuvattavana käskyistä huolimatta. Toimivat siis vähän samalla tavalla kuin lapsetkin.

Pörriväisiä, kukkia ja koppis. Öttiäisten kuvaaminen on yhtä haastavaa kuin lasten kuvaaminen. Kummatkin hyörivät ja pyörivät paikallaanolokehoituksista huolimatta... Kamerakuumeeni päättyi tällä erää makrolinssin hankintaan.

En väitä olevani vieläkään mikään hyvä valokuvaaja. Toivottavasti kuvat ovat kuitenkin parempia kuin reilu kaksi vuotta sitten aloitellessani bloggaamista (toistamiseen). Kursseja en ole käynyt ja kameran manuaalinkin olen hukannut. Minulle on ihan turha puhua hienoista kamerasäädöistä, mutta ehkä joskus tulee niidenkin aika. Tämän kesän kamerakuumeenkin taltutin vain hankkimalla nykyiseen kameraani vähän alle sadan euron makrolisäosan. Materiakuume ei nimittäin ole hyvä asia yhdistettynä siihen faktaan, ettei kesäisten sairaslomien ja tämän hetkisen kesäloman jälkeen ole olemassa työpaikkaa, johon palata.

Jotta kamerakuume ei ihan kokonaan laantuisi, kysyn kuitenkin, että millä kameralla sinä kuvaat, mitä ja oletko tyytyväinen?

Mukavaa viikonloppua!

Alkukesän sairastelujen jälkeen olin innoissani, kun olin heinäkuun puolenvälin jälkeen sellaisessa kunnossa, että pääsin viimein ulos ja valokuvaamaan.

Mökkikauden avausta kuvin

Mökkikausi on nyt korkattu. Isukille se tarkoitti tietysti ensisijaisesti grillikauden avausta ja tytölle trampoliinikauden avausta. Itsessäni heräsi pieni luontokuvaaja ja Joulupukin tuoma uusi objektiivikin pääsi viimein tositoimiin amatöörimaisissa kuvaajan kourissani. Päivän huippuhetki oli, kun hiivin hiljaa rantapusikkoon kamera kaulassa ja näin joutsenen kauempana lahdessa. Jostain syystä joutsen halusi kuitenkin tulla poseeraamaan, lähti uimaan kohti ja jäi kohdalleni juttelemaan.

Joutsen tuli ihan lähelle jutustelemaan. 

Aamulla lähtötohinoissa neiti etsi kiikareitaan. Toki reppuun sujahti myös saippuakuplia ja lintukirja. Mökkijärven linnut ovat tulleet tytölle tutuiksi jo aiempina kesinä. 

Tyttö tiiraili ja bongasi ainakin lokkeja ja kuikkia.

Päivän ohjelmassa oli myös trampoliinin kasaaminen, auton rassausta, grillausta ja pieniä kevään mökkiaskareita.

Tätä hetkeä oli odotettu jo hartaasti. Noshin froteehupparikin kaivettiin aamulla talviteloilta ja se mahtuu edelleen. Huippua!

Sammakot pitivät rantakaislikossa hurjaa kurnutusta ja kutuakin löytyi. Pian pihanurmella hyppeleekin taas ihania pikkusamppeja.

Kutua. Kohta pihanurmella hyppii pikkusamppeja.

Grilliherkkuja, isukin auton puunausta ja lisää lintubongailua...

Kuu kesään auton matoista, västäräkistä vähäsen, mutta grilliruoasta ei päivääkään.

Sain varmaan raittiinilman myrkytyksen koko päivän ulkoilusta. Kuvat kertokoot siis tänään enemmän kuin tuhat sanaa. Harvoin täällä näin vähäsanaisia ollaan kai oltukin.

Hauskaa viikonlopun jatkoa!