Värikynien rahinaa ja mielen tyhjentämistä (+Arvonta)

Koska kaikki muutkin, niin minä myös!

Inhosin jo lapsena värittämistä ja värityskirjoja. Piirtelin kyllä mielelläni, mutta en tiennyt mitään tylsempää kuin värityskirjojen kanssa puuhailun. En ole koskaan ollut näpertelijä. Suuret linjat ovat oma juttuni. Olen myös nykyään onnekseni sellaisessa työpaikassa, jossa en koe stressitasoni nousevan kuin hetkittäin ja töitä ei todellakaan tarvitse kantaa mukana kotiin työpäivän päätyttyä. Seuraavalle päivälle jää selvitettäviä asioita silloin tällöin, mutta pääsääntöisesti ongelmat pystyy ratkomaan yhden työpäivän aikana.

Aikuisten värityskirjat ovat olleet jo jonkin aika kuuma juttu. Facebookissa kaverit ovat hehkuttaneet koukuttuneensa värittämiseen, blogeissa on esitelty yhtä sun toista värityskirjaa ja hehkutettu onnentunnetta ja rentoutumisen fiilistä, joka värittämisestä tulee. Olen innostujatyyppiä, joten niinpä innostuin itsekin kokeilemaan -lapsuuden värityskammosta huolimatta.

Olin niin innoissani, että tilaamani värityskirja odotti postissa noutoa ainakin viikon päivät. Kun sain värityskirjan viimein noudettua, se odotti paketissa avaamista monta päivää. Kun sain paketin auki, värityskirja odotti innokasta värittäjää keittiön pöydällä ainakin kaksi viikkoa. Yhtenä lämpimänä iltana värityskirja pääsi käymään kanssani parvekkeella, mutta mukaan tullut puhelin vei silti voiton ja räpläsin sitä tarttumatta värityskirjaani ollenkaan.

Parina iltana olen kuitenkin onnistunut irrottautumaan puhelimesta, iPadista, tietokoneesta ja muista elämääni surkastuttavista laitteista. Olen lainannut tytöltä värikynät ja suunnannut tyhjentämään ajatuksiani värityskirjani parissa. Värittäessä ajankulu katoaa. Värit vievät mennessään ja jonkin ajan kuluttua huomaan keskittyneeni värittämiseen täysillä. Voin innostua jostakin kuvasta, värittää sitä hetken, mutta voin myös antaa itselleni luvan kyllästyä väritettävään kuvaan ja valita seuraavan.

Aikuisten värityskirjoja ovat hehkuttaneet myös aivotutkijat. Yksitoikkoinen tekeminen on hyvästä ja vapauttaa aivojen resursseja. Mieli kirjaimellisesti tyhjenee ainakin hetkellisesti. Itse koin pitkään vaivanneen pahantuulisuuden helpottavan ja ajatuksien ajautuneen uusille urille. En tiedä, tulenko koskaan täysin hurahtamaan tähän uuteen villitykseen, mutta se täytyy todeta, etten enää kokenut värittämistä niin turhauttavana ja inhottavana touhuna kuin lapsuudessa. En osaa kutoa, enkä tehdä muitakaan käsitöitä. Neulan käteen saadessani osaan ottaa sillä vain verinäytteen, joten ehkä värittäminen voisi olla puuha, josta voisin innostua silloin tällöin rentoutumismielessä. Jos blogissa on hiljaista niin tiedätte, että siellä se Kati taas vaan värittää kaiket illat.

Arvonta:

Syy siihen, ettei värityskirjapaketti mahtunut postiluukusta oli siinä, että tilasin niitä kaksin kappalein. Toisen saa siis joku teistä!

Arvon siis yhden Kirke Muhosen Mindfulness -värityskirjan kommenttia jättäneiden kesken. Onko aikuisten värityskirjat tuttuja? Suosikkivärityskirjasi?

Extra-arvan saa tällä kertaa siitä, että tykkää Ei ihan vielä -blogista facebookissa tai liittymällä/olemalla jo viralliseksi lukijaksi Googlen lukijaraatiin (oikea sivupalkki "Liity tähän sivustoon"). Ilmoitathan kommentissasi arpojesi määrän.

Anonyymit muistakaa erottuva nimimerkki ja sähköpostiosoite nopeuttaa ja helpottaa aina huomattavasti voittajan tavoittamista. Arvontaan voi osallistua sunnuntaihin 16.8. klo 24:00 asti. Suoritan arvonnan 17.8. alkavalla viikolla. Onnea arvontaan!