Lukuprojektien edistymistä

Ainakin pidempään blogiani seuranneet muistanevat, kun kerroin jo viime vuoden puolella isukin ja tytön tiiliskiviprojektista. Tiiliskivi ei ole yhtään sen vähempää kuin Taru sormusten herrasta trilogia yksissä kansissa. Jouduin itsekin selailemaan blogia taaksepäin, että osasin suurinpiirtein ajoittaa lukuprojektin aloitusajankohdan lokakuulle. Tämä syksyllä aloitettu projekti on edelleen kesken, mutta edistynyt jo niin sanotusti paremmalle puolelleen. Isukki on lukenut tytölle kirjaa iltaisin muutaman sivun kerrallaan. Välillä iltalukuvuoro osuu myös äipälle ja silloin luemme tytön kanssa jotain kevyempää kirjaa. Talven aikana on mennyt ainakin yksi Risto Räppääjä, Heinähattu ja vilttitossu ja nyt työn alla on Ella -kirjasarjan kirja.

Isukin ja tytön lukuprojekti kuuluu välillä etenevän hitaanlaisesti siksi, että tyttö ihmettelee ja kyselee toisinaan paljonkin Taru sormusten herrasta  -kirjan maailmasta ja kummallisuuksista. Elokuviahan tyttö ei saa katsoa vielä moneen vuoteen, joten kirjojen maailma ja hahmot ovat muodostuneet tytölle mielikuvitukseen ilman niitä. Taru sormusten herrasta- ja Hobitti Legosettejä meille kyllä on ilmaantunut jostain kumman syystä jo jonkin verran...

Reilusti jo paremmalla puolella mennään! Vielä menee kuitenkin tovi ennen kuin tiiliskiviprojekti on saatettu päätökseen.

Timo Parvelan Ella -kirjoja olemme tytön kanssa lukeneet jo muutaman. Kirjojen näsäviisauttakin tursuava huumori kukkii ja naurattaa myös aikuista. Eilen sain parhaat naurut kirjan kohdasta, jossa koulun rehtori valisti Ellan luokan opettajaa sanomalla "...Elämässä on kestettävä pettymyksiä ja me täällä koulussa tuotamme niitä..." Tyttö ei tälle kohdalle nauranut, mutta itseeni se kolahti hervottomaan käkätykseen asti. Ella kirjat (ja elokuva) on muuten suunnattu yhtä lailla tytöille kuin pojillekin. Kirjoissa seikkailee nimittäin pieni luokallinen hauskoja persoonallisuuksia -tyttöjä sekä poikia, hauskasta opettajasta nyt puhumattakaan.

Ella ja kadonnut karttakeppi naurattaa niin tyttöä kuin äippääkin -välillä tosin vähän eri kohdissa.

Isukin ja tytön iltalukuhetki

Taisin tästä lukuprojektista jo aiemmin mainitakin. Eivät sitten isompaa tiiliskiveä työn alle löytäneet... No, tällä äiti-ihmisellä on tiedossa ainakin iltaisin omia hetkiä pitkälle tulevaisuuteen. Mietin yhdessä isukin kanssa, että mahtaako kirja olla liian jännittävä. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että tyttö luo tapahtumat omien kokemustensa pohjalta eli hänen kuvittelemansa tarinamaailma on varmasti hyvin lapsenomainen. Lisäksi isukki lupasi pehmentää hurjimpia kohtia. Hienosti tyttö on jo monta iltaa jaksanut tarinaa kuunnella ja päivisin on sitten leikitty Taru sormusten herrasta -Legoilla.

"Mitä sä äiti siinä hiippailet?" "Nyt kyllä lähdet sen kameran kanssa pois, mä en näe enää muuta kuin salaman kuvia!!"

Onko teillä kivoja lukuprojekteja menossa, joko lasten kanssa tai ilman? Itse olen ollut viime vuosina äärimmäisen laiska keskittymään mihinkään... vaikka kyllä tuolla joku jännityskirja keskeneräisenä yöpöydällä odottaisikin lukijaansa. Muistaisi vain, mitä siinä on tähän mennessä tapahtunut.

Taas on ilta. Hyvää yötä!

Liukurimäkeä ja Legoleikkejä

Miksi viikonloput menevät aina liian nopeasti? Yritys on aina olla ohjelmoimatta koko viikonloppua täyteen, koska sitä nopeammin se kuluu, mitä enemmän on tekemistä. Vai kuvittelenko vain?

Niukasta lumipeitteestä oli kuitenkin pakko ottaa irti kaikki mahdollinen. Tiistaille on jo luvattu vesisateita ja se voi olla lupaavasti alkaneen talven äkillinen välikuolema. Ei siis muuta kuin liukuri (ja pulkka) esille ja mäkeen...

Vähän enemmänkin sitä lunta olisi saanut tulla... Liukuri ei kuulemma luistanut tarpeeksi hyvin.

Lumikakkutehdas piti myös avata oitis:

"Ensin täytetään", "Tuli tosi hieno!" "Siirrän sen... Plääääh! Se meni rikki!"

Sisäleikeistä pop on nyt Legoilla rakentelu. En tiedä, kumpi on Taru sormusten herrasta -Legoista enemmän innoissaan isukki vai tyttö. Pääasia, että tytölläkin alkaa Legojen rakentelu ohjeiden mukaan sujua. Lisäksi isukin tarinointi Legoleikkien lomassa on herättänyt tytössä sellaista mielenkiintoa Sormustarua kohtaan, että aloittivatpa iltakirjaksi tänään sen kaamean järkäleen lukemisen. Mielestäni se ei ole ihan 5-vuotiaan iltakirjaksi sopivaa tekstiä, mutta isukki lupasi pehmentää jännimpiä kohtia. Saa nähdä, kuinka pitkälle jaksavat.

Lukitarin hyökkäys on mielestäni yksi Taru sormusten herrasta -elokuvan mieleenpainuvampia kohtauksia. Myös Lego -versio kohtauksesta on aika karmivan hieno. Tyttö on alkanut hahmottaa, miten Legoja rakennetaan ohjeiden mukaan.

Miten teidän viikonloppu on sujunut? Menikö se liian nopeasti?