Vähintään kolmas, se viimeinen haalari

Asusteiksi sovituskuviin valikoitui ensimmäiset eteen sattuneet asusteet; lakki Fredrikson, käsineet ReimaTec, kengät Sorel. Kuviin ei ehditty näköjään edes riipiä vetoketjun suojuspapereita irti...

Hopper on suunniteltu rinnelajeihin. Haalasi on hyvin hengittävää materiaalia. Ison lapsen näkökulmasta on hyvä, että haalarissa on vetoketjutaskut kännykkää varten. Myös musiikkisoittimelle löytyy oma povitaskunsa. Haalarin väritys on cool; musta kivoilla väriläiskillä ja yksityiskohdilla tähditettynä.

Miten tässä taas kävi näin? Muistaakseni harmittelin jo pari vuotta sitten, tytön ollessa eskarilainen, että käytössä on todennäköisesti kaikkien aikojen viimeinen haalari. Ensimmäisen luokan talvella tyttö kuitenkin halusi pukeutua sekä kouluun että vapaa-ajan ulkoiluun yksinomaan haalariin, joten hankin mukavilla alehinnoilla parikin talvihaalaria.

Tokaluokkalaisen talvivarusteiksi hamsteroidut takki- ja housuyhdistelmät ovat jääneet melko vähäiselle käytölle. Kovalla itsetunnolla varustettu neiti ei ole välittänyt siitä, etteivät monetkaan kaverit pukeudu haalariin vaan kaksiosaisiin toppavarusteisiin. Haalari on neidin mielestä se helpoin, nopein ja paras tapa varustautua talviulkoiluun. Vielä, kun talvikengätkin sujahtaisivat itsestään jalkaan, eikä lumilukkojen ja punttien kanssa tarvisi taistella joka aamu kiukustumiseen asti...

Koska haalari on ollut se tärkein ukoiluasu koko talven, alkoi alelaarien loppurysäykset houkutella haalariostoksille myös ensi talven varalle. Tytöltä tiedustelin varovasti, että vieläkö haalari olisi kolmasluokkalaisenkin mielestä in. Vastaukseksi tuli aluksi mutinaa siitä, ettei sitä voi etukäteen tietää, mistä vuoden päästä tykkää. Tyttö kuitenkin uskoi haluavansa pitää haalaria ainakin vapaa-ajanulkoilussa, joten päätin pistää aletutkan päälle ja haalarin hankintalistalle.

Isot koot, tässä tapauksessa 140 cm haalarit ovat kotimaisissa verkkokaupoissa harvinaisuus. Pikaisen katsastuksen jälkeen suuntasinkin katseeni isoihin nettishoppailumestoihin kuten Zalandoon ja Booztiin. Jälkimmäisestä löytyikin yksi Molo Kidsin Hopper* koossa 140 cm ja koska se oli ainoa kokoaan, se lähti tilaukseen, vaikkei aleprosentti ehkä ollutkaan aivan sitä, mitä parhaimmillaan olisin voinut toivoa.

Molo Hopper on selkeästi suunniteltu rinnelajeihin. Haalari on todella kevyt ja paljon notkeampaa sekä pehmeämpää kangasta kuin Polaris. Toki kovalle kulutukselle joutuvissa kohdissa, kuten pepussa ja lahkeissa on vahvempaa materiaalia. Haalarin sisäselkämys on suuniteltu Polarista hengittävämmäksi ja fleecevuorausta löytyykin ainoastaan pepusta polviin asti. Ison lapsen näkökulmasta mahtavaa on se, että Hopperissa on useampi vetoketjullinen tasku -myös musiikkisoittimelle löytyy oma povitaskunsa. Ainoa miinus on selkeä heijastimien vähentyminen, kun vertaa Polarikseen. Toisaalta viime talvina Polaristen heijastinnauhat ovat kuluneet aika onnettomaan kuntoon, joten otettakoon niiden puuttuminen siis kuitenkin positiivisena asiana. Löytyyhän heijastinta kuitenkin Hopperistakin selästä tähden muodossa sekä takalahkeista heijastinnauhoina.

Tärkeimpänä hienoutena Hopperissa pidän kuitenkin suoria lahkeita ja tarranauhallista lumilukkosysteemiä. Jotenkin voisin kuvitella, ettei näiden lahkeiden kanssa neitikään pääse hermostumaan enää ihan joka aamu. Polariksessa on melko tiukat lumilukot sekä lahje. Kuka niitä aina jaksaa kiireessä pukea huolellisesti? Helppous ja cooleus ennenkaikkea!

Tuliko tehtyä yllättäviä alehankintoja? Entä haalarihankintoja?
*Kumppanuusmarkkinointilinkki.

Kerta kiellon päälle -Sittenkin haalari

Meillä tyttö on herkästi hikoavaa sorttia. Ulkona toiset lapset keskittyvät kaivamaan suurta kuoppaa hiekkalaatikkoon -meidän neiti hyppelehtii hiekkiksen reunalle ja alas hiekkista kiertäen ja selittää. Koko ajan liikkeessä oleva lapsi ei ole kysellyt vielä toppavaatteiden perään. Välikausivaatteissa mennään vielä hyvä tovi, jolleivat kunnon pakkaset yllätä.

Jokunen viikko sitten tyttö alkoi ihmetellä, että missä hänen kuorihaalarinsa on. Kerroin sen jääneen pieneksi jo keväällä ja menneen eteenpäin uudelle käyttäjälle. Takkeja ja housuja tytöllä kyllä riittää. Haalaria kaipailtiin kuitenkin niin haikeasti, että Elloksen -40% merkkialekoodin voimin päätin sellaisen vielä tämän kerran meille tilata. Olen joka paikassa hehkuttanut, kuinka meille ei enää haalareita hankita. Niillä mennään, joita kaapista vielä löytyy. Olisi taas ollut parempi pysyä hiljaa.

Elloksen -40% merkkialekoodin voimin tilasin Ticketin kukkakuosisen Jam haalarin. Koko 122 cm on reilu 114 cm tytölle, mutta oikean koon metsästäminen osoittautui hyvällä alehinnalla haastavaksi. Kengät ja vk-sormikkaat Reima. Pipo on Karkkipurkki-blogista arvontapalkintona voitettu Neenuska velourpipo.

Alunperin suunnitelmissa oli Ticketin pallokuosinen (Doreskin circle) Jam haalari, mutta joku vei oikean koon nenäni edestä. Haussa oli 116 cm haalari. Lopulta pähkäilin Elloksen ostokorissa päivän-pari tämänkin haalarin kanssa ja siitäkin ehti koko 116 cm mennä. Pistin silmät kiinni ja tilasin koon 122 cm. Haalari on reilu, mutta menee ihan varmasti myös vielä vuodenkin päästä, jos neiti vielä silloin haalarin perään haikailee.

6-vuotias alkoi näyttää kokoistaan pienemmältä reilussa haalarissa. Ei kerrota sitä hänelle itselleen! Neenuskan kaksinkertainen velourpipo (oikealla) on ihan mahtava. Istuu päähän hyvin, peittää korvat ja pysyy päässä myös juostessa.

Tyttö on viihtynyt haalarissaan hyvin. Kukkakuosi aiheutti ihastunutta huokailua. Kylmäkään ei ole tullut, vaikka eskarista hakiessa neidillä ei ole ollut mitään lämmittävää välikerrosta haalarin alla. Herkästi hikoileva ja laiska pukija skippaa välikerroksen vähän turhankin herkästi. Toisaalta esimerkiksi perjantaina tytön selkä oli nihkeän hikinen ilman välikerrostakin. Tyttö näyttää etenkin takaapäin haalarissaan paljon kokoistaan pienemmältä. Jännä, miten vaatteet vaikuttavat siihen, kuinka suureksi lapsen mieltää... Ikää tulee siistissä kaksiosaisessa monta vuotta lisää. Tärkeintä on kuitenkin, että lapsi viihtyy ja pukee innokkaasti itse.

Haalarin värisävy muuten pääsi yllättämään reilusti. Tuotekuvien (alla) perusteella odotin violettia/tumman pinkkiä haalaria, mutta tämäpä onkin ihan suht kirkas pinkki. (Meillähän ei ole juurikaan pyritty pääsemään pinkistä eroon...)

Kuva: Ellos.fi

Mukavaa, syksyistä alkuviikkoa! Uusia lukijoitakin on ilmaantunut tasaiseen tahtiin. Olette lämpimästi tervetulleita!

Flunssapäivän leikkejä

Tyttö on syysflunssassa ja vietämmekin nyt toista kotipäivää. Huomenissa (toivon mukaan) arki taas koittaa. Itselläni olisi tiedossa iltavuoro, joten tytönkään ei tarvitsisi olla hoidossa kuin muutama tunti.

Eilen katselimme Netflixistä tytön kanssa Sikin sokin saduissa -elokuvan. Oli ihana käpertyä tytön kanssa yhdessä viltin alle keskellä päivää töllöä tuijottaen. Taisin vähän nukahtaakin. Hauskinta oli, kun en aluksi meinannut osata laittaa elokuvaa pyörimään. Yritin soittaa apuja isukilta, mutta sain vastaukseksi viestin "olen kokouksessa." Olin jo vaipumassa epätoivoon teknisen osaamattomuuteni kanssa, kunnes muna alkoi viimein opettaa kanaa. "Äiti, sullahan ei ole edes sitä AppleTV:n kaukosäädintä vielä esillä. Se on se ihan pieni harmaa juttu." Kummasti alkoi homma pelittää asiallisia ohjeita kuunnellessani. Neuvooko teillä piltit usein vanhempiaan? Tässähän alkaa tuntea olonsa ihan kääväksi...

Tänään kaivoimme pitkästä aikaa esille Barbiet. Neitien tukat olivatkin jo kampauksen tarpeessa.

"Kato äiti, tää osaa ajaa jo ilman apupyöriä! Voisko nää olla löhdössä retkelle tällä autolla, jooko?"

Tyttö halusi päälleen Kimperin velourhaalarin, joita muuten on taas saatavana Kimperin verkkokaupasta. Alle sopi yllättävän somasti eilen Kameleont desingnilta kotiutunut paita. Haalarissahan punttien resorit ovat myös violettiset.