Karibialaiset tacot omassa keittiössä

Pitkästä aikaa keittiössä!

Pääsin mukaan Buzzadorin Santa Maria Street Food kamppanjaan ja sain testattavakseni Jamaican Jerk Tacos -tuotteet. Buzzadorina oleminen ja buzzaaminen tarkoittavat sitä, että minä saan tuotteita testattavakseni joko ilmaiseksi tai hyvällä alennuksella ja tehtäväni on kokeilla tuotteita yksin tai yhdessä ja lisäksi kertoa rehellinen mielipiteeni eteenpäin mahdollisimman monelle. Kyseessä on siis yksi markkinoinnin muoto.

Santa Marian Street Food tuotteista pitää sanoa sen verran, että tällä hetkellä saatavilla on Pulled Salmon Wraps-, Smoky Pepper Burger- ja jo mainitsemani Jamaican Jerk Tacos -tuotteet. Itse en olisi tuotteista innostunut tai niitä uskaltanut lähteä omatoimisesti ostamaan, jollen olisi tähän kampanjaan mukaan päässyt. Kaupasta tuotteet löytyvät Tex Mex -tuotteiden kanssa samoista hyllyistä, mutta erottuvat joukosta kivasti värikoodatuilla etiketeillä sekä pakkauksilla.

En ole ikinä ollut innostunut matkustelusta, joten on hienoa, että maut maailmalta voivat tulla minun luokseni. Toki ymmärrän, ettei kotona tehty jamaicalaisista mauista inspiraationsa saanut kokonaisuus vastaa sitä, minkälaisena sen paikanpäällä kokisin. Kotona tehty ruoka on kuitenkin turvallista ja tässä tapauksessa myös erittäin maukasta.

Katuruokateema on hauska ja Jamaican Jerk Tacot valmistuvat käden käänteessä. Ideanahan katuruokateeman tuotteissa on, että ruoka valmistuu nopeasti noin 20 minuutissa ja maut ovat hyviä ja ihanan mausteisia.

Ohje löytyy Santa Marian sivuilta, josta löytyy myös paljon muita reseptejä ja vinkkejä nopeaan ruoanlaittoon. Jamaican Jerk Tacos

1. Lämmitä uuni 200° C asteeseen.
2. Suikaloi broileri ja sekoita mausteseos hyvin joukkoon.
3. Laita maustetut broilerit öljyttyyn, uuninkestävään vuokaan. Anna kypsyä 15-20 minuuttia.
4. Pilko broileri pienemmiksi paloiksi
5. Kokoa taco: lämmitä tortillat (paistinpannulla tai mikroaaltouunissa), täytä broilerilla, 3-4 palalla avokadoa ja salaatilla. Viimeistele 1 rkl Mango Sauce -kastiketta ja 1 rkl crème fraichea.

Annokset

  2  4  8 

4

500 g broilerinfileetä, paloina
1 pussi Santa Maria Jamaican Jerk Spices -mausteseosta
1 rkl ruokaöljyä
1 avokado
1 pakkaus Santa Maria Coconut & Pepper Tortillas –tortilloja
1 pussi salaattisekoitusta
1 purkki Santa Maria Mango Sauce -kastiketta
1 dl crème fraichea

Me paistelimme ohjeesta poiketen itsesuikaloidut ja pintamaustetut kanafileepalat pannulla ja hyvin onnistui niinkin.

Jamaican Jerk Spices mausteseos sisältää maustepippuria, juustokuminaa sekä chiliä. Broileri saa mausteseoksesta kauniinvärisen pinnan ja maku on sopivan eksoottinen.

Mango Sauce on mahtavan makuista ja väristä. Alkumaussa maistuu makea mangosose, mutta loppumaussa on ihanasti suussa räjähtävää inkivääriä, kanelia ja maustepippuria. Tykästyin kastikkeeseen todella paljon. Nyt täytyisi vain keksiä, että mihin kaikkeen muuhun sitä voisi hyödyntää.

Coconut & Pepper Tortillat ovat pieniä, ohuita ja pehmeitä minitortilloja, jotka tuoksuvat ja maistuvat juuri sopivasti kookokselta. Itse en huomannut pippurista twistiä, mutta lopputuloksessa kaikki maut sopivat todella harmonisesti yhteen.

Me käytimme annoksen kokoamisessa maustetun broilerin ja mangokastikkeen ja creme fraichen lisäksi salaattisekoitusta, joka sisälsi jääsalaattia, babypinaattia, rucolaa sekä punamangoldia. Valokuvia räpsiessä unohdin laittaa pöytään tarjolle avokadoa ja kuvista jäi pois myös nimenomaan kuvausrekvisiitaksi hankitut ananaskirsikat. Seuraavalla kerralla sitten niitä myös, sillä nämä karibialaiset katuruokateokset pääsevät pöytäämme taatusti vielä useasti.

Oletko sinä jo testannut Santa Marian katuruokaherkkuja? Jos buzzaaminen kiinnostaa, niin ota yhteyttä. Voin laittaa suosittelulinkin, jonka kautta voit liittyä mukaan buzzadoriksi. Liittyminen on maksutonta.

Kati

#streetfoodbuzz #santamariafinland #buzzador

Vielä ehtii - Joulusinappi

Kotitekoinen sinappi kuuluu mielestäni oleellisesti joulupöytään. Monta vuotta vain haaveilin oman sinapin tekemisestä, kun kuvittelin sen olevan liian haastava tehtävä. Muutama vuosi sitten rohkaistuin kokeilemaan ja yllätyin, kuinka yksinkertaista sinapin valmistus oikeasti on.

Ainoa ongelma sinapeissani on ollut se, että ne ovat olleet liian tanakkaa tavaraa. Maku on ollut ok, mutta lusikan ei tarvitsisi välttämättä pysyä pystyssä sinappipurkin keskivaiheilla. Olen nyt monena jouluna yrittänyt tehdä asialle jotain, olen kokeillut eri reseptejä ja mitannut ainekset tarkasti -silti lusikka on aina pysynyt jämäkästi pystyasennossa sinappipurkissani.

Sunnuntaina Googlettelin kuitenkin erilaisia ohjeita ja löysin ohjeen, jossa on runsaammin ainesosia ja myös nesteitä kuin aiemmin kokeilemissani ohjeissa. Tässä sinapissa ei lusikka seiso, vaikka uskonkin sen vielä jääkaapissa hieman jouluksi tönkistyvän. Makukin vielä varmasti jalostuu, mutta alkutuntuma oli aika bueno. Tästä me tykätään!


Joulusinappi 

Ohjeella valmistat noin 7 dl joulusinappia. (Itse puolitin määrät, koska neljän sinapinsyöjän joulupöydässä 7 dl olisi ihan liikaa.)

2 dl sinappijauhetta
2 dl sokeria
2 dl kermaa
noin 1/2 dl öljyä
1 rkl perunajauhoja
2 munaa
5 rkl maustekurkkujen lientä
3 rkl etikkaa
5 rkl konjakkia (itse käytin jaloviinaa)
ripaus suolaa
2 tl kuivattua rakuunaa
(1 1/2 dl omenasosetta)

1. Sekoita kerma, perunajauhot, munat ja öljy sekä kurkkuliemi keskenään. Mittaa sinappijauhe ja sokeri kattilaan. Lisää joukkoon kermaseos ja sekoita. Kuumenna hiljalleen, kunnes seos sakenee. Kiehauta, mutta älä keitä.

2. Lisää joukkoon etikka, konjakki, suola ja rakuuna. Jos haluat, voit maustaa sinapin omenasoseella.

3. Kaada sinappi pieniin tölkkeihin ja sulje kansilla. Säilytä joulusinappi kylmässä.


Ohje on kotilieden sivuilta: http://kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/joulusinappi

Kuuluuko teillä joulupöytään kotitekoinen sinappi vai koristaako pöytää se perinteinen sinappituubi?

Minuuttileipä (Ja arvonnan voittaja)

Seurasin tänään ihmeissäni, kun työystävä kokkasi jotakin kummallista kahvitauolla. Hän sekoitti pienessä kulhossa kaurahiutaleita, siemeniä ja marjoja, maustoi ripauksella suolaa ja kertoi, että myös hunaja tekee hyvän maun tähän leipomukseen. Lopuksi seoksen joukkoon rikkui kananmuna ja sötkötyksen jälkeen teos muovautui kakkuseksi kulhon seunamille. Ihan lopuksi koko komeus päätyi minuutiksi mikroaaltouuniin. Minuutin mikroilun jälkeen tämä kummallinen seos oli muuttunut minuuttileiväksi, jonka pystyi halkaisemaan ja täyttämään ihanaksi ja nopeaksi välipalaksi.

Olihan tätä kummallista leipää pakko kokeilla heti kotona. Kuiva-ainekaapin antimet olivat vähän niukanlaiset, mutta pikakaurahiutaleita löytyy aina sekä jonkin verran päiväyksen ylittäneitä kauraleseitä. Omaa minuuttileipääni terästin goji-marjoilla, kun muutakaan en tähän hätään löytänyt. Haaveilin kyllä pähkinärouheesta tai edes kurpitsansiemenistä.

Minuuttileipä

• 1 dl töönäaineita (kaurahiutaleita, leseitä, pähkinärouhetta, marjoja, siemeniä tms.)
• Halutessasi voit lisätä tilkan myös hunajaa.
• Ripaus suolaa.
• Riko joukkoon kanamuna.
• Sekoita tasaiseksi.
• Kasaa seos leipäkeoksi kulhon kulmaan.
• Pistä koko komeus mikroaaltouuniin täydelle teholle 1 minuutiksi.
• Halkaise lämmin leipä ja täytä haluamillasi herkuilla (juustoa, kurkkua, tomaattia, salaattia...)

Itse löysin leivän väliin jääkaapista tänään vain suolakurkkua ja juustoa. Sen verran täyttävä leipä oli, ettei tarvinnut mitään muuta syödäkään. Yllättävän hyvää!

Kuuma, vastavalmistunut minuuttileipä paperinmutkassa kera juuston ja suolakurkun. Nam!

Onko minuttileipä tuttu juttu vai olinko ainoa, joka sai tänään hämmästyä? Kiitos Tuulalle minuuttileipävinkistä!

Värityskirja-arvonnassa arpaonni suosi maatuskaa. Onnittelut! En löytänyt sähköpostiosoitettasi, joten laitatko minulle sähköpostia osoitteeseen ei.ihan.viela@gmail.com, jotta saan värityskirjan postin matkaan. Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

Juhlimisesta ja Juhannuksesta

Silloin nuorena eli parikymppisenä juhlimisessa tärkeintä ystävien ja hauskanpidon lisäksi oli juominen. Nykyään tärkeintä on syöminen. Se tuntuu välillä valitettavalta peilikuvaa katsoessa, mutta jostainhan ne elämän pienet ilot on revittävä. Juhla jo sanana itsessään saa nykyään karvat nousemaan pystyyn. Juhla on yhtä kuin jäykissä vetimissä pönöttämista ja unohdettujen etikettien noudattamista. Kammoan juhlia.

Isukin tekemien sämpylöiden välissä itse tehty täyslihajauhelihapihvi ja lisukkeet. Lautasella myös itse tehdyt lohkoperunat ja kaupan coleslaw. Voin rehellisesti sanoa, etten jaksanut syödä koko lastia, vaikka ruoka namia olikin.

Juhannus on juhlana erilainen. En koe sitä juhlana. En stressaa pukeutumisesta tai etiketeistä, vaan lähden mökille perheen kesken syömään, säiden salliessa retkeilemään tai vähintään todistamaan tyttäreni intoa mato-ongen varressa. Minulle on juhlaa, kun saan paistaa muurinpohjalättyjä vesisateessa tai  kyykkiä kameran kanssa metsänlaidassa ja tallentaa pienen pieniä yksityiskohtia sen hetkisestä kauneudesta.

Pappa ja tyttö saivat monta sinttiä.

Juhannus on pieni pala luksusarkea. On lupa olla rennosti, mutta silti ilmassa väreilee erityisen tilanteen tuntua. Mato-ongintasession aikana ylitsemme kiisi kaksi sadekuuroa. Ei haitannut. Hyttyset olivat poudan aikana kiukkuisempia ja päällekäyvempiä kuin koskaan. Ei haitannut, ainakaan paljon. Liikkeellä oli vain sinteiksi luokiteltavia pikkukaloja. Ei haitannut sekään.

Tytön Juhannusasua. Takki: Reima Peene*. Housut: Gugguu Girl baggy. Saappaat: Crocs, Handle It Rain boot* *mainoslinkki

Joko mainitsin ne muurinpohjalätyt? Ja jäätelön ja mansikat? Kesän ihan ihka ensimmäiset kotimaiset mansikat saavat kesän tuntumaan kesältä. Tyttö ei tosin mansikoita kelpuuttanut lautaselleen, koska niissä on siemeniä. Mitä olisikaan luksusarki ilman pientä vääntöä, jonka tietää häviävänsä jo heti alkuunsa?

Nam! Luksusarkea pahvilautasilta.

Miten teillä vietetään Juhannusta? Juhlana vai luksusarkena? Ystävien kanssa vai perheen kesken? Syöden vai juoden vai sopivasti jommin kummin?

Pienen pieniä yksityiskohtia sateisen Juhannuksen kauneudesta.

Nauttikaa kesästä!

*Tähdellä merkityt ovat mainoslinkkejä.

Kettumainen karkkitalo

Ihastelen aina muiden askarteluita, väkertelyitä ja leipomuksia. Itse koen olevani monessakin suhteessa pitkäjänteisyyttä vaativissa jutuissa ihan kädetön. Joulun aikaa haaveilen aina piparkakkutalon tekemisestä, mutta tänä vuonna en näytä saavan aikaiseksi edes pellillistä tavallisia piparkakkuja. Piparkakkutaiteilussa parasta on muutenkin taikinan syöminen. Valmiit tuotokset eivät tahdo oikein käydä meillä kaupaksi kellekään.

Kun näin maanantaina ystäväni Liisan facebook -seinällä hänen tekemänsä aivan mahtavan ja upean karkkitalon kuvan, tiesin heti, että tulen suvereenisti matkimaan ja rakentamaan pian saman tapaisen. Karkkitalo on ihan uskomattoman hieno idea ja vaihtoehto sille iän ikuiselle ja älytyöläälle piparkakkutalolle. Kauppalistalle lisäsin heti alkuviikosta:

-3 pussillista kettukarkkeja (Fazer Pihlaja).
-2 tuubillista valkoista sokerikuorrutetta (voi toki valmistaa myös itse).
-2 valkosuklaalevyä (Panda).
-Tomusokeria koristeluun.
-Karkkeja koristeluun.
-Led tuikku talon sisälle valoa antamaan. (Mitä voimakkaampi valonlähde, sen komeammalta talo näyttää heikossa valaistuksessa)

Kettumainen karkkitalo on nimensä veroinen, sillä rakentaminen vaatii jonkun verran pitkäjänteisyyttä ja ennen katon asentamista kannattaisi antaa seinien laastina toimivan sokerikuorrutteen kovettua rauhassa. Meillä koko perhe touhusi talon ympärillä, joten mihinkään odotteluun ei aikaa tietenkään tuhrattu. Täysillä vaan, vaikka riitakin tulisi! Lopulta isukki kaivoi alati valuvan katon tueksi keittiön laatikoiden syövereistä coctailtikkuja tukipilareiksi. Toimiihan se niinkin, vaikka lopputuloksena olisikin lievästi sanottuna viutilot seinät. Pääasiahan on, että perheellä on yhteistä puuhaa ja edes hetkittäin mukavaa.

Sormet eivät mahdu taloon, joten led tuikku palaa, kunnes sammahtaa. Meidän talon lumiukko on valmistettu valkoisista palloirtokarkeista. Nenänä on oranssi nomparelli. Hatun voisi väketää vielä vaikka lakurullasta ja kädetkin olisivat lumiukolla ehkä tarpeen? Kattoa koristavat m&m -rakeet. Liisan alkuperäistalon katto sai koristeikseen kirpeitä  Missä X-karkkeja. Namii!

Karkkitaloa olisi voinut koristella loputtomiin -tai ainakin niin kauan kuin karkkeja ja tomusokeritahnaa olisi riittänyt. Meillä tyydyttiin melko maltilliseen koristeluun ja mielessä pyöriikin jo, että koska tämän saa syödä? Kovettuuko kettukarkit kuinka nopeasti vai pitäisikö talo tuhota jo ennen joulua?

Namusia ripustettu ompi talon katolle...

Kiitos Liisalle inspiraatiosta ja jouludieetin varmasta onnistumisesta!

Inspiroivia jouluhetkiä muillekin!

Hus pois röykkiöt ja rytökasat kodin sydämestä

Muistaako joku vielä vuoden takaisen Kahden ja puolen tonnin sisustushaasteen, joka kiersi blogeissa? Täytyy myöntää, että sisustuskeiju ei ole istunut vieläkään olkapäälleni, eikä lotossakaan ole onnistanut sen vertaa, että olisin voinut kaikkia vaatimattomia sisustushaaveitani toteuttaa. Vuoden aikana meille on kuitenkin haastepostauksessa esittelemistäni mööpeleistä kotiutunut valkoinen kuusi, pinkki Zipit tytön huoneeseen ja nyt viimeisimpänä keittiöröykkiöiltä (toivon mukaan) pelastava seinävitriini kahtena kappaleena.

Keittiön sanotaan olevan kodin sydän. Se on hieno vertaus siinäkin mielessä, että sydänkohtaus seuraa siitä, kun sydäntä ruokkivat suonet ryönittyvät täyteen kaikenmaailman rytökasoja ja sydän ei saa enää tarpeeksi happea toimiakseen. Meillä on keittiö ja sen tasot ryönittyneet hiljalleen, vaikka kuinka olen yrittänyt niitä pitää siisteinä elämällä hyvin ja nätisti. Keittiön pöydälle kertyy jostain kumman syystä järkyttävät määrät aikakausilehtiä ja Aku Ankkoja. Tasot ovat täynnä päivän posteja, piirustuksia, kuitteja, pikkuesineitä, kiviä (!), puhelimia, aurinkolaseja, katuliituja, latureita, johtoja, bussikortteja, saippuakuplapurkkeja, avaimia, hiuslenkkejä, hiusharjoja, paperisilppua, lompakoita, kynänpätkiä, autonrassausrensseleitä... Täytyykö jatkaa? Ryönän määrä on loputon. Röykkiöt saavat ainakin itseni tuntemaan oloni epämukavaksi, hermostuneeksi ja lopulta vihaiseksi. Vaikka raivaisin röykkiöt pois päivittäin, aina joku tyhjentää taskunsa uusiksi hermoja kiristäviksi ja suonet tukkiviksi ryönäkasoiksi. Sydänkohtaushan siitä seuraa. Jollei kirjaimellisesti niin ainakin kuvainnollisesti.

Näihin vitriineihin ei ryönää laiteta. Tulee vain pirhanan kalliiksi, kun joutuu ostamaan uusia Pentikkejä, koska toinen vitriini ammottaa tyhjyyttään...

Ikean valkoinen ryönää keräävä avohylly sai siis lähteä ja tilalle tuli kaksin kappalein kapeita ja pieniä seinävitriineitä. Mies piti tällaisia viritelmiä täysinä turhakkeina, mutta haki ne kuitenkin kiltisti melkein vuoden päivät häntä pehmiteltyäni. Vitriinien alle jäi vielä pelottavasti ryönää keräävä taso... Pitäisi varmaan vielä hankkia vähintään kunnollinen lehtiteline.

Syksyiset valokuvani pääsivät tauluksi keittiöön. Ja joku lataa taas kännykkäänsä kera muovieläimen...

Keittiön perusilme muuttui vitriinien myötä täysin. Myös pöytätasoille tuli enemmän tilaa työskennellä, kun kokopitkän pakastimen tilalle tuli iso kaappi, johon saimme piilotettua harvemmin käytössä olevat keittiökoneet. Kyllä taas kelpaa olella ja elellä kodin sydämessäkin. Taidetaan siirtää eteenpäin sitä monta vuotta suunnitelmissa ollutta keittiöremppaakin. Pikkufiksauksella saa näköjään jo paljon aikaiseksi. Seuraavaksi opettelen varmaan ompelemaan ja ompelenkin ryönämaakareiden taskut umpeen.

Kertyykö muille rytökasoja ja ryönää paikat väärälleen? Meneekö hermot vai kasvatatteko vain toleranssia?

Naisekas makkarasalaatti

Mietinpä otsikkoa miettiessäni, että miksi voidaan sanoa, että joku asia on miehekäs, mutta naisekas kuulostaa hädin tuskin suomen kieleltä.

Tämä makkarasalaatti on kuitenkin naisekas, koska se kuuluu tyttöjen iltojen vakiokalustoon. Alkuperäiseen reseptiin kuuluu muistaakseni myös puolikas purjo ja juustoa kuutioina, mutta oma versioni makkarasalaatista on astetta lällympi. Salaatissa voi käyttää muuten myös vaikka lenkkimakkaraa, jos olo on oikein rento. Itse haluan olla inasen ryhdikkäämpi ja käytänkin salaatissa aina balkanin makkaraa.

Naisekas makkarasalaatti

Kastike:
- Purkki kermaviiliä. Jos olo on villi ja haluat extrahyvää, valitse mahdollisimman rasvainen vaihtoehto.
- Noin 1 dl ketsuppia.
- 1-2 valkosipulinkynttä.
- Mausteita maun mukaan. Inanen suolaa, cayennepippuria, rouhittua mastapippuria.

Sekoita kastike ja anna maustua hetki.

Kastike ennen sekoittamista. 

Salaatti:
- Keitettyä makaronia. Itse käytän kaurapastaa. Makaroni kannattaa keittää esim. puolikkaalla lihaliemikuutiolla tai fondilla maustetussa vedessä. Tekee lopputuloksesta huomattavasti maukkaamman.
- Kurkkua kuutioituna.
- Tomaattia kuutioituna
- Makkaraa kuutioituna.
- (Purjoa)
- (Juustoa kuutioituna)

Lisää ainekset kastikkeen joukkoon ja sekoita hyvin. Nauti mahdollisimman pian. Tuore patonki makkarasalaatin kaverina ei muuten ainakaan pilaa kokonaisuutta. Myös ruokajuoma kannattaa valita huolellisesti.

Tuliko edes vähän nälkä? Entä naisekas olo?

Juhlapöydän lasagne

Välillä kyllä tuntuu, että kotiarestit peli- tietokone-, puhelin- ja iPad -kieltoineen ovat pahempia rangaistuksia vanhemmille kuin tytölle itselleen. Maanantaina meidän ronkeli kuitenkin keksi viikolle ihan kivaa yhteistä ja sääntöjen puitteissa olevaa tekemistä, kun kaivoi jostain esiin, luultavasti lehtitilauksen kaupanpäällisenä aikapäiviä sitten tulleen Nalle Puhin Iloisen kokin oppaan. Tiistaina paistoimme välipalaksi Puhin parhaita räiskäleitä, jotka valmistettiin muuten ihan normaalisti, mutta taikinaan raastettiin mukaan sitruunankuorta. Nam!

Keskiviikkona oli vuorossa Juhlapöydän lasagne. Olin yllättynyt siitä, että tyttö halusi kokeilla reseptiä, koska sen tuotos ei varsinaisesti kuulu niihin viiteen ruokalajiin, joita neiti ronkeli suostuu syömään. Positiivista on jo sekin, että tyttö yleensä kiinnostui ruokaohjekirjasta ja ehdotti itse kokkailua. Yleensähän tyttö ei nälkää valittele eikä ruoan perään kysele. Syöminen on maailman tylsintä puuhaa ja mielummin otetaan viikko kotiarestia kuin tullaan kesken ulkoilun syömään.

Kokille tuli hiki kesken kaiken!  Paistaminenkin tuntui raskaalta puuhalta. Korkea aika siis oppia, että ruoanlaitto käy työstä :D

Juhlapöydän lasagne, 6 annosta

Valmistusaineet
1 sipuli
1 porkkana
2 valkosipulinkynttä
2 tl öljyä
500 g sika-nautajauhelihaa (me käytimme 400g naudan jauhelihaa)
400 g tomaattimurskaa
2 rkl ketsuppia
2 tl kuivattua oreganoa
1 tl suolaa
0,5 tl rouhittua pippuria
lasagnelevyjä
öljyä vuoan voiteluun

Juustokastike
2,5 dl ruokakermaa (me käytimme 2 dl kuohukermaa)
2 kananmunaa
1,5 dl maitoa (me käytimme 2 dl maitoa)
100g juustoraastetta (me käytimme reilummin justoraastetta)

Valmistus
1. Kuori ja silppua sipuli. Kuori porkkana ja raasta se karkeaksi raasteeksi.
2. Kuori valkosipulinkynnet ja poista kova kanta. Hienonna kynnet. Lämmitä uuni 200 asteeseen.
3. Kuumenna öljy kasarissa, lisää sipulit ja porkkana. Paista 1-2 minuuttia kokoajan puulastalla sekoittaen. Lisää sitten jauheliha ja ruskista se.
4. Vähennä lämpöä. Lisää tomaattimurska, ketsuppi ja mausteet. Sekoita hyvin. Hauduta noin 20 minuuttia. Sekoittele kastiketta välillä, jotta se ei pala pohjaan.

5. Sekoita kulhossa kerma, kanamunat ja maito. Lisää joukkoon puolet juustoraasteesta.
6. Voitele uunivuoka öljyllä.
7. Levitä vuoan pohjalle ohut kerros lihakastiketta, sitten kerros lasagnelevyjä jne. Kuivat lasagnelevyt voi pienentää sopiviksi taittamalla.
8. Viimeisen lasagnelevykerroksen päälle tulee juustokastike. Ripottele juustokastikkeen päälle loput juustoraasteesta.
9. Kypsennä uunissa 40-50 minuuttia ja anna vetäytyä uunista ottamisen jälkeen vielä 10 minuuttia. Jos et halua lasagneen rapeaksi paitunutta juustokuorta (niin kuin meidän ronkeli ei halua), voi lasagnen paistaa foliolla peitetyssä vuoassa. Toimii myös makaronilaatikon kanssa.

Meillä laatikkoruoat, kuten lasagne ja makaronilaatikko paistetaan uunissa foliolla peitettynä. Tällöin ruokaan ei tule tytön kammoamaa kovaa kuorta.

Summa summarum:

Tyttö maistoi ruokaa hyvällä ruokahalulla, mutta ilmoitti välittömästi: "Äiti, oikeastaan en kyllä tykkää tästä yhtään!" Itse tykkäsin tällä ohjeella tehdystä lasagnesta kovasti, vaikka omaan makuuni olisin ehkä käyttänyt mausteita hiukan enemmän. Neiti osallistui ruoan laittoon kivasti, eikä yökkinyt ruokapöydässä kovaäänisesti, kuten yleensä, jos ei ole itse osallistunut ruoanlaittoon. Ruoan "pahuudesta" ei siis tehty tällä kertaa suurta numeroa.

Loppuviikosta tyttöön iski flunssa, eikä ruoka maittanut sen vertaa. Nyt kärvistelen itse saman flunssan kourissa. Saas nähdä, jaksaako sitä lähteä pärskimään iltapäivällä messuille. Järkevintä olisi ehkä jäädä kotiin.

Mukavaa sunnuntaita!

No, onko sulla nälkä vai ei?

Asiaa leivästä. Itse tehdystä leivästä. Käsitykseni leipien leipomisesta ovat muuttuneet viime aikoina suuresti. Luulin, että hyvän leivän tekemiseen kotona tarvitaan vähintäänkin leipäkone. Voi kuinka väärässä olinkaan.

Itse en tosin syö leipää kuin pari kertaa viikossa ihan satunnaisesti. Monesti tuntuu, ettei varsinkaan vehnä sovi kovin hyvin vatsalleni, mutta tuore vehnäleipä rapealla kuorella on kyllä silloin tällöin namia. Mies ja tyttö taas ovat leivän suurkuluttajia. Neiti ei mielellään mitään muuta söisikään kuin leipää. Onneksi tytön suosikkileipiä ovat kuitenkin vehnäleivän sijaan ruis- ja kauraleivät.

Epäilin viime viikolla miehen saaneen auringonpistoksen, kun hän ilmoitti alkavansa tehdä leipää. Olihan keittiössä lämpötilakin toki laskenut jo lähemmäs 25 astetta, että kyllähän sitä uunia jo sopikin hehkuttaa. Alkukesästä mies innostui tekemään kuohkeat sämpylät hampurilaisille ja revityn possun kanssa syötäväksi. Olen siis päässyt kokkauksesta innostuneen mieheni kanssa helpolla. Ei ole tarvinnut omaa kättä taikinakulhoon viime aikona juuri iskeä.

Pulled Porkia ala isukki. Kuva lainattu törkeästi miehen fb -sivulta. Rajasin kuvasta pois miehen siideritölkin lähes onnistuneesti.

Superkuohkeat amerikkalaistyyliset sämpylät hampurilaisille, Hot Dogeille tai vaikka Pulled Porkin kanssa syötäväksi olivat miehen ensimmäinen tämän kesän leipäkokeilu. Näitä mies on välillä leiponut myös pakastimeen varmuuden varaksi. Resepti löytyy Valion sivuilta.

Hampurilaissämpylät

1,5 dl maitoa
2 tl kuivahiivaa
1 rkl sokeria
1 muna
1,5 rkl voita
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa

voiteluun

1 muna
1 rkl vettä

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Lisää hiiva ja sokeri. Sekoita muna joukkoon. Nypi pehmeä voi maitoseokseen.

Sekoita keskenään jauho ja suola. Lisää ne seokseen ja sekoita. Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa taikinaa 10 minuuttia, kunnes siitä tulee kimmoisaa.

Kohota taikinaa liinan alla noin 2 tuntia, kunnes sen tilavuus on kaksinkertaistunut. Muotoile taikinasta neljä sämpylää ja nosta ne leivinpaperin päälle uunipellille. Kohota uudelleen liinan alla 2 tuntia.

Voitele sämpylät vesi-munaseoksella ja ripottele sämpylöiden päälle halutessasi seesaminsiemeniä. Paista uunin keskiosassa 200 asteessa 10-12 minuuttia.

Ruisruudut

Viimeviikkoinen kokeilu sisälsi ilokseni muutakin kuin vehnäjauhoja. Ruisruudut valmistuivat kädenkäänteessä ja maistuivat yllättävän herkullisilta heti jäähdyttyään. Ohjeen mies nappasi alunperin ruisjauhopussin kyljestä, mutta se löytyi netistä myös Kotikokin sivuilta.

Ruisruudut

5 dl vettä
2 tl suolaa
0,5 dl öljyä
1 pss kuivahiivaa
4 dl ruisjauhoja
5 dl vehnäjauhoja

Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi (n. 42 astetta). Lisää suola ja öljy.

Sekoita kuivahiiva jauhoihin ja yhdistä seos veteen. Sekoita tasaiseksi. Kumoa taikina leivinpaperin päälle uunipellille. Ripottele päälle reilusti ruisjauhoja. Taputtele taikinalevy noin sentin paksuiseksi ja leikkaa taikinapyörällä neliöiksi. Anna kohota puolisen tuntia. Paista 225 asteessa noin 25 minuuttia.

Eilen alkoi miehen leipähammasta ilmeisesti jälleen kolottaa, sillä jostain hän googletteli ihan mahtavan (vehnä)leipäreseptin. Leipä on vaivaton ja vaivaamaton, mutta käden käänteessä se ei valmistu. Toisaalta, jos odottaminen ei haittaa ja jos kotoa löytyy kannellinen pata, niin silloin on jo melkein puoliksi valmis. Loistava postaus kyseisestä leivästä löytyy Kädenvääntöä -blogista.

Vaivaamaton ja vaivaton leipä

7 dl vehnäjauhoja (toimii myös 6 dl vehnäjauhoja+1 dl kaurahiutaleita)
2 tl suolaa
0,5 tl kuivahiivaa
3,5 dl kädenlämpöistä vettä

Sekoita (lasikulho on paras) kuivat aineet keskenään ja kaada vesi joukkoon. Sekoita puuhaarukalla taikina sekaisin. Peitä taikina tiukasti tuorekelmulla ja anna kohota 12-18 tuntia.

Lämmitä uuni 225 asteeseen ja laita kannellinen pata kuumenemaan uuniin samalla. Kaavi taikina jauhotetulle pöydälle, lisää jauhoja myös taikinan päälle ja pyöräytä takina palloksi. (Leipään voi halutessaan lisätä yrttejä tai vaikka siemeniä). Peitä taikinapallo löyhästi tuorekelmulla ja anna levätä puoli tuntia. Heitä taikinapallo kuumaan pataan, laita kansi päälle ja paista puoli tuntia. Ota kansi pois ja paista ilman kantta vielä 15 minuuttia. Nam!

Leivotaanko teillä itse leipää?

Voileipäkakku

Voisi kuvitella, että pidän nykyään ruokablogia. Lupaan vaihtaa levyä pian, mutta tänään vielä pysytään kyökin puolella. Viikonloppuna tuli nimittäin pitkästä aikaa tehtyä voileipäkakku mummolle osaksi synttärilahjaa. En olekaan tehnyt voileipäkakkua lähes pariin vuoteen, sillä tulin maistaneeksi tässä välissä niin hyvää voileipäkakkua, että lamaannuin täysin. Niin täydellistä en osaisi itse tehdä koskaan.

Nyt kuitenkin osui ja upposi, ainakin melko lähelle. Etsin pitkään vinkkejä eri blogeista. Halusin tehdä simppelin kinkkukakun ilman majoneesia, maksamakkaraa, piparjuurta, sipulia, persiljaa ja paprikaa. Ihan parhaan ohjeen täytteisiin keikkasin tällä kertaa Open Café -blogista. Tosin laitoin Italiansalaattia vain yhteen kerrokseen neljästä ja syöntivaiheessa taivastelin lautasella pyöriviä herneitä ja porkkanaa, jotka toki sopivat makuun, mutta näyttivät silmissäni kakkuun kuulumattomilta. Seuraavalla kerralla täytyy tuunata toiseksi täytteeksi siis jotain muuta. Palvikinkku - sinappikurkkusalaatti - ranskankerma - ruohosipulituorejuusto -täyte tosin oli enemmän kuin täydellinen. Samoin Fazerin Laivurin vaaleat vaakaviipaleet (kaupan pakastealtaasta) tulevat meille käyttöön voileipäkakuissa jatkossakin. Ovat ne niin maistuvia ja helppoja käyttää.

Fazer Laivurin vaaleat vaakaviipaleet löytyivät yllättäen kaupan pakastealtaasta. Voiko voileipäkakun rakentaminen enää halpommaksi mennä?

Olen aina rakastanut voileipäkakkuja. Koskaan vain en kehtaa ottaa niin suurta palaa lautaselle kuin tekisi mieli. Kolmisen vuotta sitten keksin, että voileipäkakunhan voisi opetella tekemään itsekin. Yllätyin, kuinka helppoa ja nopeaa voileipäkakun kokoaminen voi olla. Edellisenä päivänä tehdään täytteet ja kootaan kakku jääkaappiin vetäytymään elmukelmun alle yön yli. Seuraavana päivänä koristellaan ja syödään.

Moni kakku päältä kaunis, mutta tämä maistuikin taivaalliselta.

Nauratti muuten vietävästi, kun olin pähkinyt pitkään, että miten kakun koristelisin ja päädyin yllä olevaan ratkaisuun. Myöhemmin katselin koneelta kuvia edellisistä parista kakustani ja toinen, parin vuoden takainen oli hyvinkin pitkälti samalla kaavalla koottu vain vähän leveämpi kakku.

Kakku parin vuoden takaa samalla koristelukaavalla... Täyte oli eri.

Mukavaa viikkoa!

Myöhästynyt laskiainen

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

Isukki oli työreissussa ulkomailla laskiaisen aikaan, joten suunniteltu pullien leipominen jäi unholaan. Eilen otimme sitten viimein vahingon takaisin ja leipasimme koko perheen voimin laskiaispullat kermavaahdolla ja mansikkahillolla.

Tyttö ei yleensä ole keittiötouhuissa innokkaasti mukana. Ruoanlaitto, leipominen saatika sitten syöminen eivät kiinnosta neitiä. Hyvät tuoksut saavat kuitenkin tytönkin valppaaksi, vaikka suurin osa keittiön tuoksuista onkin kuulemma pahoja. Pullien leipomisesta lupasin kuitenkin hyvät tuoksut ja neiti kaivoikin pitkästä aikaa essunsa esiin ja riensi auttamaan.

Mummo sai kunnian täyttää laskiaispullat iltapäivän kahvipöytään. Melko tuhtia tavaraa! Pistimmekin loput pullat pakkaseen, ettei vain tule ahmittua liikaa.

Ihanaa sunnuntaita!

Mainio Lohikeitto

Kalaa tulisi joidenkin suositusten mukaan syödä pari kertaa viikossa. Voin rehellisesti todeta, ettei meillä tämäkään suositus toteudu juuri koskaan. Meillä kaikki kuitenkin suostuvat syömään lohikeittoa ja sitä syödäänkin sitten pari-kolme päivää putkeen muitta mukinoitta. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikä tahansa lohikeitto vaan ihan maan mainio Koskenlaskijalla terästetty lohisoppa.

Meillä turhaan pelättiin aluksi tuoreen kalan käsittelyä ja käytimmekin keitossa pakastealtaasta ongittuja lohikuutioita. Tuore kala on kuitenkin aina tuore kala ja ero on kuin yöllä ja päivällä. Kaupan kalatiskistä saa ruodottomaksi fileerattuja lohifileitä ja itselle ei jää kuin kalan lihan irroittaminen nahasta ja pilkkominen sopiviksi paloiksi... Helppoa.

Meidän perheen mainio lohikeitto

• 1,5-2 l vettä
• 2 porkkanaa (muita keittojuureksia, sipuli)
• 8-10 keskikokoista perunaa
• 1 pkt Perinteistä Koskenlaskijaa
• n. 500 g lohifile 
• Hyppysellinen rakuunaa (ja pippureita)
• (Meri)suolaa maun mukaan

Kuori ja pilko porkkanat ja kuori ja kuutioi perunat. Meillä tykätään pehmeistä rakenteista, joten keitän porkkanoita noin 15 minuuttia ennen kuin lisään perunat mukaan kiehumaan.

Porkkanoiden ja perunoiden kiehuessa kuutioidaan paketillinen Koskenlaskijaa. (Itse tykkään täyteläisestä keitosta, joten lisään joukkoon koko paketillisen. Kevyemmän (ja mauttoman) keiton saa tietysti, jos vähentää juuston määrää.)

Lohen liha irroitetaan nahasta. Tyyli on vapaa, mutta terävä fileerausveitsi auttaa huomattavasti asiaa. Nahaton kala paloitellaan hyvän kokoisiksi kuutioiksi.

Kun perunat ja porkkanat ovat melkolailla kypsiä, keittoon lisätään Koskenlaskija. Palat sulavat suht hitaasti, mutta kun keitto jälleen kiehuu, lisätään kalapalat. Keitetään vielä jokunen minuutti, kunnes kalat ovat kypsiä.

Lopuksi lisätään hyppysellinen rakuunaa, (pippurit) ja suolaa, sekoitellaan ja maistellaan, koska suolaa on riittävästi. Tarjoillaan lempparileivän kera.

Koskenlaskija lienee tämän reseptin the juttu!

Meillä neiti onkii keitosta lähinnä perunat, itse nautin kaikista eniten liemestä ja isukkikin massuttaa hyvällä ruokahalulla. Vastaavalla reseptillä on oma isäni tehnyt lohikeiton jo vuosia.

Nam!

Mukavaa alkavaa viikkoa!