Syyskuun tököttivinkki

Syyskuun alkupuolella poikkesin töiden jälkeen H&M:lla odottaessani ystävääni kahvittelemaan kanssani keskustan uudehkoon kahvilaan. VR oli yllättäen myöhässä, joten ehdin pyöriä Henkkiksellä vähän pidempäänkin. Naistenosaston kassamyyjä kehotti minua pyörähtämään vielä alakerran kosmetiikkaosastollakin, sillä täysin uudistunut Beauty -osasto oli juuri lanseerattu. Tuotteet ovat kokeneen kunnon kasvojenkohotuksen ja Italiassa valmistetut meikkituotteet ovat kuulemma selvästi laadukkaampia edeltäjiinsä verrattuna. Olin kiinnittänyt kyllä alakerrassa olevaan ihmisvilinään huomiota jo liikeeseen sisään astellessani, mutta en ollut tajunnut sen johtuneen uudesta upeasta tököttiosastosta.

Klassinen huulipuna sävyssä Cream Chestnut, mattapuuteri sävyssä Porcelain, peitevoide sävyssä Ivory, ja musta nestemäinen rajausväri.

Mukaani tarttui muutama koeostos. Päätin ostaa kokeeksi sellaisia tuotteita, joita käytän päivittäin; nestemäinen rajausväri, peitevoide, huulipuna ja mattapuuteri.

Uudelta valmistajalta hankittu nestemäinen rajausväri jännittää aina eniten. Monet tussimaiset rajauskynät kuivahtavat turhan nopeasti, rajausjäljestä tulee epämääräisen suttuinen ja pisteenä iin päälle ne valuvat usein päivänmittaan silmän alapuolelle luoden "kauniin" pandaefektin. H&M:n nestemäinen rajausväri kuitenkin yllätti heti positiivisesti. Rajausjälki on siisti ja tussin kärki tarpeeksi ohut. Väri pysyy yllättävän hyvin koko päivän siinä, minne sen olen piirtänyt ja illalla se lähtee helposti pois sen enempää hankaamatta. Rajaustussi ei ole kuivahtanut parin viikon käytössä yhtään ja jälki, mikä rajauksesta jää, on edelleen musta niin kuin pitääkin. Taisin löytää uuden rajausvärisuosikin.

Yllättävän hyvä nestemäinen rajausväri jää ehdottomasti käyttöön.

Peitevoidetta käytän lähinnä tummien silmänalusten peittämiseen. Tuote on puolipeittävä ja mielelläni kerrostankin väriä kaksi kertaa tarpeeksi peittävän lopputuloksen saamiseksi. Tykkään lopputuloksesta ja käytettävyydestä. En ihmettele, vaikka kyseinen peiteväri päätyisi ostoskoriini myös jatkossa.

Huulipunat vaikuttivat ensikatsomalta räikeiltä, mutta lopulta löysin myös ne nudemmat sävyt, joita itse suosin arkimeikissä. Jos tykkää voidemaisista, pehmeästi levittyvistä peruspunista ilman kikkailuefektejä, niin voin suositella. Omat lempparipunani ovat tällä hetkellä vähän kuivakampia, lievästi metallihohtoisia ja mattapintaisia. Ei tämä klassinen voidemainen punakaan käyttämättä jää.

Mattapuuteri ilahdutti tarpeeksi vaalealla sävyllään iloisesti. Lisäksi nassu pysyy melko hyvin mattana koko päivän, vaikken puuteria lisäisikään päivän mittaan. Toki T-alue alkaa päivän mittaan killeellä, mutta jokatapauksessa olen puuterin tuntumaan oikein tyytyväinen. Ainoa asia, mikä harmittaa on se, ettei puuterin mukana tule vippaa laisinkaan vaan sellainen pitää hankkia erikseen.

Kuvat: H&M Beauty.

Summa summaruna voisin sanoa, ettei Henkkiksen Beauty -osasto ole todellakaan tarkoitettu pelkästään teineille vaan siinä on aineksia myös miellyttämään aikuisempaa ja vaativampaa makua. Monipuolisesta valikoimasta löytää helposti omat suosikkinsa. Itse tulen shoppailemaan tököttejä jatkossakin H&M:n Beauty -osastolta. Olen oikeastaan aika positiivisen yllättynyt!

Onko Henkkiksen uudet tökötit jo tuttuja?
Ps. Ilmainen toimitus kaikille tilauksille verkkokaupasta 4.10. asti koodilla 3143.

Talvi tulee -takkipohdintoja koululaisneidille

Tytölle menee vielä suurin osa viime talvena käytössä olleista talvivaatteista. Mieltäni jäi vain kaivelemaan viime talvinen huippualesta hankittu Ticketin pidempi takki, jonka jouduin reklamoimaan ja palauttamaan valmistusvirheen takia. Tilalle en onnistunut löytämään samanlaista takkia enää yhtä hyvään alehintaan, joten jätin asian hautumaan. Nyt olisi siis pienet saumat, että neidin kaappiin mahtuisi vielä yksi niin sanottu siistimpi ja pidempi takki.

Ensin rakastuin Reiman takkeihin. Nättiä pidemmän tai tyttömäisen mallista takkia on laajassa valikoimassa joka lähtöön. Löytyy untsikkaa tekoturkissomisteella tai ilman ja halutessaan voi valita myös takin, jossa on teknisiä ominaisuuksia ja säänkestävyyttä. Niitä kuitenkin viime talvina Suomen talvessa on kaipailtu.

Kuvat: www.reimashop.fi.  Merope-takki, pikkukuva alh. oik. olisi käytännöllinen irrotettavien hihojen ansiosta. Loistava valinta toppaliivien ystävälle.

Joka syksy ihastelen myös Molo Kidsin toppiksia. Kuvissa takit näyttävät uhkeilta ja lämpimiltä. Molo Kidsin talviulkoiluvaatteet ovat meille ennestään tuttuja kyllä haalareina, mutta toppatakkia ei ole vielä koskaan henkarissa roikkunut. Enkä mene vannomaan, että roikkuisi vielä tulevana talvenakaan, vaikka näyttäähän Henrietta kyllä todella houkuttelevalta takilta.

Kuvat: http://www.boozt.com/fi/fi/molo/kids/tytoet/ulkovaatteet

Racoonin vaatteita tytölle olen hankkinut viimeksi pari vuotta sitten. CupCaken pilkut ja sydämet veivät sydämen, mutta mallistot jäivät Racoon -tuotemerkinkin myötä jotenkin junnaamaan paikoilleen ja lapsikin pääsi välissä kasvamaan. Tuttuja sydämiä ja pilkuja löytyy mallistosta edelleen, mutta myös uutta tuulahdusta on näkyvissä. Itse ainakin alkuinnostuin lumileopardeista ihan tosissani.

Kuvat: www.racoonoutdoor.com

Yllätyksekseni löysin itseni huokailemasta myös H&M:n suloisen värisille untsikoille. Olen kuullut viime vuosina vain positiivista kyseisen firman ulkovaatteista ja luulisin, että ainakin lauhemmilla keleillä takeilla tarkenisi hienostella ihan loistavasti. Hinnalla H&M:n takkeja ei ole ainakaan pilattu.

Kuvat: www.hm.com

Luulen, että pärjäämme alkutalven jo kaapissa olevilla takeilla, mutta viimeistään joulun jälkeisestä alesta täytyy hankkia jotain uuttakin. Suosikkeja on tällä hetkellä liian monta, joten olen ihan tyytyväinen, ettei valintaa tarvitse tehdä heti.

Joko teillä on tehty talvivaatepohdintoja tai hankintoja?

*Postaus sisältää linkkejä tuotteisiin tai sivustoihin, jotka liittyvät aiheeseen. En hyödy linkityksistäni mitenkään.

Toppatakkipohdintoja

Talvi tulee. Kaapit ovat onneksi väärällään alennushintaan hankittuja talvitakkeja ja haalareita. Silti en voi olla ihastelematta talven uutuustakkeja ja mahtavia värejä sekä kuoseja. Ainahan pitää ottaa kiintopiste siihen, mitä kytätä tulevista alelaareista.

Tämä takkikyttäyssessio perustuu nyt siihen, että olen jossain määrin päättänyt, että meille ei enää haalareita hankita (kaapista löytyy ennestään siis 116 cm Molo ja 122 cm Ticket). Olen kyllä ollut vähällä pyörtää puheeni, sillä näin Ticketin ilotuliskuosin livenä ja rakastuin. Haalarina ihan mahtava, takkinakin semimahtava.  Jos mitään ihmeitä ei tapahdu, ilotulituskuosi jää meillä todella vakaasti harkittavaksi alekyttäyskuosiksi, (jos sitä kunnon aleen jää). On se sen verran hieno.

Kuvat lainattu: MiniQ ja Lasten Taikamaa.

Ekaa kertaa tänä syksynä olen pystynyt ohittamaan Molo Kidsin talvivarusteosastot lähes sydämen alkamatta läpättää. Suuri rakkaus Molo Kidsin haalareihin ei näköjään ulotukaan takkeihin saakka. Sen sijaan sydän on alkanut läpättää Reimalle. Reimalla on takkeja ihan joka lähtöön. Erityisesti, kun katselen tytön kasvamista tarhalaisesta pieneksi koululaiseksi, koen isompien lasten mallit ja värimaailman meille yhä enemmän ajankohtaiseksi. Haluan toki yhä, että vaatteet ovat värikkäitä ja käytännöllisiä, säänkestäviä ja laadukkaita. Reimalla kootkaan eivät lopu heti kesken.

Kuvat: Reima Oy

Tein muuten hauskan havainnon takkeja selatessani. Onko turkoosi tämän talven the väri? H&M:ltä teknisen takin saa muutamalla kympillä. Reiman takista saa normihinnalla pulittaa melkein satasen ja Molo Kidsin takista melkein 170 euroa.

Kuvat: H&M, Reima Oy ja Babyshop.

Monissa muissa blogeissa on jo esitelty talvivaatehankintoja, joten taidan olla ensimmäisen talviaiheisen postaukseni kanssa vähän jälkijunassa... Vai vieläkö teillä pähkäillään omien talvivaatesuosikkien kanssa?

Lupa haaveilla

Ostolakko. En halua kuulla tästä kärsimystaistelusta enää sanaakaan huomisen jälkeen. Ehkä olen kuitenkin nyt kuukauden mietiskelyn jälkeen oppinut vastuullisempaa käytöstä kuluttajana... no, ainakin harkitsemaan vähän tarkemmin ostoksiani.

Haluan, haluan, haluan! Nyt on näköjään taas se aika vuodesta, että alkaa tehdä mieli hankkia välikausivaatteita (vaikkei ole edes tarvetta) ja kenkiä (niitä tarvitaan). Ongelmatonta ei tahtominenkaan silti ole.

Tytöllä oli käytössään viime kesänä ihanan kevyet ja pehmeät umpisandaalit/vaellussandaalit. Sandaalien merkkiä en muista (tulivat meille käytettynä), mutta olivat aivan loistavat potkupyöräilyssä ja muussa vauhdikkaassa menossa, jossa varpaat olisivat muuten olleet jatkuvasti tulilinjalla. Kyttäyksessä onkin nyt vastaavanlaiset sandaalit esimerkiksi Keeniltä. Iso MUTTA on se, etten ole nähnyt Keen -sandaaleista missään kokoa 32. Pienten koot päättyvät 31:teen ja isojen koot alkavat 33:sta. Ei voi olla totta!

Kevääksi/kesäksi houkuttaisi hankkia tytölle myös kivat ja käytännölliset saappaat. Luin joku aika sitten Minityyli -blogista Splatseista ja innostuin niistä tyylilleni epäuskollisesti välittömästi ja ilman jahkailuja. Saappaita saa suomessa tällä hetkellä ilmeisesti vain Ipanaisesta (korjatkaa, jos olette törmänneet niihin muuallakin) ja hinta on aika suolainen (55 e). Voipi siis olla, että tyydymme tavallisempiin kurajalkineisiin. Haaveilla kai silti aina saa?

Tennareita tarvitaan aina. Viime keväänä ja kesänä tytön suosikkitennarit olivat Geggamojan pinkkiraitaiset tennarit. Tammikuussa meille kotiutui H&M:stä jo paritkin tennarit kesäksi, muun muassa ylhäällä oikealla näkyvät bling, bling -Hello Kitty tennarit. Harmittaa, etten hankkinut Espritin bling, bling -versioita. Ne olisivat toimineet kätevästi kevään siistimpinä kenkinä.

Täytyy myöntää, että myös Molon tennarit houkuttavat. Onneksi Babyshopissa ei ollut meidän kokoa jäljellä, huh!

Kaiken tennaripohdinnan keskellä jäin miettimään, että tarvittaisiinko sittenkin vielä nahkaiset ja siistimmät tennarit/lenkkarit parempaan menoon? Melkein kuuden vuoden kokemuksella voin kyllä sanoa, että niistä muutamista kengistä, jotka on hankittu, jalkaan ovat vapaaehtoisesti menneet vain ne suosituimmat. Periaatteessa riittää siis, kun on yhdet siistimmät, yhdet rymymmät ja yhdet/kahdet saappaat. Käytäntö on kuitenkin aina eri kuin periaate. Pitäähän niiden värienkin natsata (edes siellä kaapissa).

Vuoden yllättäjä on kuitenkin Reima. Katsokaa nyt, mitä ne ovat menneet tekemään! Tyttö antoi hyväksyntänsä Reiman välikausikengille jopa mustana, vaikka vaaleanpunaiset olisivat enemmän äidinkin mieleen. Käytännöllisyys kevään kengissä on kuitenkin kaiken a ja o. Eikö?

Välikausitakille meillä ei ole akuuttia tarvetta. Syksyksi kuitenkin pitäisi jotain hankkia. Reimalta löytyy montakin suosikkia ja näyttää vähän siltä, ettei meillä pinkki/vaaleanpunainen -kausi ole vieläkään uhoamisesta huolimatta katoamassa minnekään. Aloinkin epäillä itseäni syypääksi koko pinkkivouhotukseen. Voiko se sittenkin olla enemmän äidin kuin tytön lempiväri? Kumpi tuli ensin, muna vai kana?

Yksi asia on kuitenkin saletti. Tyttö tarvitsee siistimmän kesätakin. Farkkutakista kävimme keskustelua tytön itsensä kanssa, mutta itse toivoisin löytäväni takin, jossa olisi joku kiva juttu. Ihan niin kuin sydämet alla olevassa Mini Rodinin takissa. Takkiasiat jäänevät siis vielä hautumaan.

Haaveilut jatkuvat! Kevät tulee ja pöly näkyy!
Ps. Mukaan tuli muutama linkki, saa käyttää, muttei ole pakko.

Kevätkamppeita kaapinperukoilta

Ostolakko on vasta päässyt paremmalle puolelleen ja säätiedotuksessa uhataan, että kevät alkaa tehdä tuloaan jo ensi viikolla. Ei saa pelotella tuolla tavalla! Tälle äiti-ihmiselle tuli ainakin kiire kaivaa viime kevään ja syksyn kamppeita esille ja katsoa, missä kunnossa ne on syksyllä pesun jälkeen työnnetty kaappiin ja mahtuvatko ne enää päälle.

Tyttö alkoi eilen niiskuttaa. Tänä aamuna neiti oli saanut räkähanat sen verran tehokkaasti auki ja lämmöt päällensä, että kotiinhan sitä oli jäätävä. Sen verran kiusasin potilasta, että sovittelimme kaikki epäilyttävimmän näköiset vaateparret. Polarn o. Pyret vk-haalari 116 cm: sopii, Racoon karkkipinkki kaksiosainen kevätasu 116 cm: sopii. Kasa välikausihousuja eri merkeiltä, mm. Ticket, Molo, H&M, KappAhl: kaikki sopii. Punainen Polarn o. Pyret windfleece: sopii, Molo Kids softshel: sopii, Racoon softshell: sopii. Ei hätää. Tulkoot vain kevät, me olemme valmiit! (Mitä nyt kengät puuttuvat).

Jäin tosin pohtimaan, että mitä tekisin Ticketin vk-housuille, jotka ovat lahkeista kuluneet täysin hajalle. Sen päätin ainakin, että täst edes meillä suositaan housuja, jotka tyttö saa itsekin lahkeesta helposti säädettyä siten, etteivät hankaudu asfalttiin ja mieluiten selkeä kumppari, joka pitää lahkeen oikeasti paikallaan. Itse olen tottunut ostamaan housut kuitenkin sellaisessa koossa, että ne menevät käytössä sen kaksi kautta.

Ticketin kovassa käytössä olleet housut eivät ole tykänneet asfalttiviidakon haasteista. Nämä taitavat päästä tällä kaudella varahousuiksi ja sen jälkeen housujen taivaaseen.

Jäin pohtimaan myös Racoonin softshellin kohtaloa. Takki on nimittäin herkän värinen ja imenyt itseensä kuraa ja rapaa viime syksynä useammasta pesusta huolimatta kohtuuttoman paljon. Pesut taas ovat rasittaneet kangasta ja se on menettänyt ryhtiään. Popin Windfleece sekä Molon Softis ovat sitä vastoin priimakunnossa. Taitaa Racoonikin (kaikella kunnioituksella) päästä tulevalla kaudella ainoastaan mökkeilemään.

Racoonin softhell on päässyt viime syksyn kurakeleillä ruokottomaan kuntoon useista pesuista huolimatta. Pesuissa myös takin ryhti on kadonnut. Tervemenoa mökkitakiksi!

Näillä näkymin meille ei siis ole tulossa uutta kevätulkoiluun... vaikka sanomattakin on selvää, että himottaa kyllä ja näkyvästi... Jättäkää kiltit kesäaleen jotain välikautta meillekin.

Pahvipää äiti ja synttäreille P&P mekossa lähdössä oleva tyttö

Kaivoin tytön vaatekaappia sunnuntaina. Tyttö oli lähdössä isukin kanssa 12-vuotis synttäreille (itse jäin lepäämään kurkkukipuisena ja lämpöilevänä). Olin ihan varma siitä, että Phister ja Philina farkkumekon kanssa samassa tilauksessa olisi aiemmin syksyllä tullut myös  saman merkkinen raitapaita. Valmiiksi pureskeltu asukokonaisuus oli siis suunnitelmissa, mutta paitaa ei löytynyt sitten mistään pinosta. Lopulta raitapaidan korvikkeeksi sai kelvata violetti H&M perustrikoopaita. Menettelihän sekin, muttei ollut yhtä hauska kuin raitapaita.

Sovituskuvat otettiin tällä kertaa sängyllä eli pomppimiseksi meni...

P&P sukkikset ja farkkumekko. Äiti-ihmistä harmitti suunnattomasti raitapaidan mystinen katoaminen. Tyttöä ei haitannut, vaikka helmet kietoutuivat kaulaan ja molemmille puolille välttämättä halutut pinnit menivät vinksin vonksin...

Tänään tiistaina lopulta löysin P&P raitapaidan "parempien ja säästeltävien" paitojen pinosta, josta sitä kyllä etsin jo sunnuntainakin. Sunnuntaina olo oli kyllä sellainen, etten yhtään ihmettele, vaikken oikeaa paitaa kaapista löytänytkään. Ennen uutta ja tarkempaa vaatekaapin mylläystä oli kyllä ihan pakko käydä tarkistamassa Lillisin tilaustiedoistani, että olinko kyseistä paitaa ikinä edes tilannut. Olinhan minä ja vielä ihan kivalla alella!

Retki Etelä-Suomen Inariin

Isukki lähti aamulla töihin ja me tytön kanssa mökille. Suunnitelmissa on ollut jo pitkään toteuttaa pieni retki Metsähallituksen rauhoittamalle virkistysalueelle, joka sijaitsee pienen automatkan päästä mökkimaisemista. Sää oli päivällä edelleen sen verran viileä, etten halunnut ajatellakaan uimapukua, mutta retkeilyä sateeton sää suosi kyllä.

Tarkoituksemme oli käydä eräällä laavulla ja nauttia mehua ja eväitä aurinkoisella kalliorannalla jykevän pöydän ääressä.

Laavu näytti vähän epäsiistiltä, joten siitä ei ole tämän parempaa kuvaa.

Pappa, mummo ja tyttö ylittämässä siltaa, joka vie saareen, jossa söimme makeita eväitä.

Maisemia kelpasi katsella.

Tytöllä oli asianmukaiset eväät; mehua juodaan toki kuksasta ja kaupasta tyttö valitsi retkievääksi (toki terveellisen??) vaaleanpunaisella kuorrutteella päällystetyn muffinin.

"Kuvaa äiti, kun mä heitän käpyjä järveen!" Tytöllä on päässään Jenni K -handmade- froteelippis, eilisessä postauksessa esitelty Maxomorran huppari, H&M housut ihanan pehmeää ja joustavaa puuvillasekoitetta ja suosikkitennarit Geggamojaa.

Kävyt eivät lentäneet sentään läheiselle luodolle saakka.

Matkalla oli vaikeakulkuista maastoa...

... ja pitkospuita.

Kaiken lisäksi hyttyset meinasivat syödä meidät elävältä, siksi tytölläkin on huppu päässään viimeisessä kuvassa. Kiva reissu ja kaunis päivä! Näin oli hyvä viettää tällä erää viimeinen virallinen kesälomapäivä.

Minkälaisia retkiä te olette tehneet tänä kesänä? Itse huomasin, että eipä sitä tarvitse kauas lähteä, että löytää naavaa puista, eikä mitään ihmeellisiä eväitä mukaan ottaa, jotta näkee lapsen riemun.

Päivän asu ja pientä kivaa postin mukana

Tyttö lähti päiväkotiin näissä vetimissä. Lämpöasteita oli noin 11 ja aurinko paisteli heti aamusta mukavasti. Kevät on reipastanut tyttöä pukemisen suhteen todella paljon. Onhan se tietysti helpompi vetää päälle pari hassua vaatekappaletta kymmenien sijaan. Tyttö on ollut  mm. todella laiska opettelemaan vetoketjun kiinni laittamista, mutta nyt sekin tuntuu sujuvan... tosin silloin tällöin iskee pieni hermostus, jos vetoketju ei ole yhteistyöhaluinen. Itsekin hermotun joskus vetoketjuille, joten enpä ihmettele, jos tytölläkin palaa käämi niiden kanssa.

Lätsä Metsola, kaulahuivi H&M, huppari Minymo (Lillis), farkkuleggarit Name It ja tennarit Geggamoja (Kuopus)

Tänään saapui postin mukana myös jotain kivaa Lasten Taikamaasta. Olen taas sortunut shoppailemaan vähän sieltä sun täältä. Kaikkialta vain jotain pientä, ettei tunnu niin paljolta. Vähän sama, jos syö leivoksen kahdessa pienessä osassa se on paljon vähemmän kuin yksi iso kokonainen. Eikö?

Tilasin siis tytölle Silverjunglen T-paidan sekä Maxomorran legginsit. Vastaavat legginsit tytöllä on jo ennestäänkin, mutta ne ovat hyväksi havaitut ja pysyvät hyväkuntoisena pesusta pesuun. Silverjunglea halusin kokeilla, koska merkin vaatteet näyttävät ainakin kuvissa kivoilta ja niitä on nyt hehkutettu viimeaikoina useammassakin blogissa. Pidan materiaali tuntuu käteen hyvältä, mutta ihan pieni miinus täytyy antaa kauluksen sauman ompelujäljestä. Ompelus jää kyllä paidan sisäpuolelle, joten eipä se siellä mitään haittaa. Tilasin muuten tytön paidasta innostuneena myös isukille ja itselleni Silverjunglen T-paidat. Silverjugle on kotimainen merkki (pisteet siitä) ja lisäksi kaikki tuotteet ovat Global Organic Textiles -standardit täyttäviä ja/tai Ökotex-sertifioituja. Kuulostaa hienolta ja varmasti sitä on myös käytännössä. Kiva olisi myös tietää, missä maassa vaatteet valmistetaan... noin niin kuin ihan aikuisten oikeasti.

Kaunis Silverjungle tähti T-paita ja Maxomorran legginsit saapuivat tänään Lasten Taikamaasta.