Vielä ehtii - Joulusinappi

Kotitekoinen sinappi kuuluu mielestäni oleellisesti joulupöytään. Monta vuotta vain haaveilin oman sinapin tekemisestä, kun kuvittelin sen olevan liian haastava tehtävä. Muutama vuosi sitten rohkaistuin kokeilemaan ja yllätyin, kuinka yksinkertaista sinapin valmistus oikeasti on.

Ainoa ongelma sinapeissani on ollut se, että ne ovat olleet liian tanakkaa tavaraa. Maku on ollut ok, mutta lusikan ei tarvitsisi välttämättä pysyä pystyssä sinappipurkin keskivaiheilla. Olen nyt monena jouluna yrittänyt tehdä asialle jotain, olen kokeillut eri reseptejä ja mitannut ainekset tarkasti -silti lusikka on aina pysynyt jämäkästi pystyasennossa sinappipurkissani.

Sunnuntaina Googlettelin kuitenkin erilaisia ohjeita ja löysin ohjeen, jossa on runsaammin ainesosia ja myös nesteitä kuin aiemmin kokeilemissani ohjeissa. Tässä sinapissa ei lusikka seiso, vaikka uskonkin sen vielä jääkaapissa hieman jouluksi tönkistyvän. Makukin vielä varmasti jalostuu, mutta alkutuntuma oli aika bueno. Tästä me tykätään!


Joulusinappi 

Ohjeella valmistat noin 7 dl joulusinappia. (Itse puolitin määrät, koska neljän sinapinsyöjän joulupöydässä 7 dl olisi ihan liikaa.)

2 dl sinappijauhetta
2 dl sokeria
2 dl kermaa
noin 1/2 dl öljyä
1 rkl perunajauhoja
2 munaa
5 rkl maustekurkkujen lientä
3 rkl etikkaa
5 rkl konjakkia (itse käytin jaloviinaa)
ripaus suolaa
2 tl kuivattua rakuunaa
(1 1/2 dl omenasosetta)

1. Sekoita kerma, perunajauhot, munat ja öljy sekä kurkkuliemi keskenään. Mittaa sinappijauhe ja sokeri kattilaan. Lisää joukkoon kermaseos ja sekoita. Kuumenna hiljalleen, kunnes seos sakenee. Kiehauta, mutta älä keitä.

2. Lisää joukkoon etikka, konjakki, suola ja rakuuna. Jos haluat, voit maustaa sinapin omenasoseella.

3. Kaada sinappi pieniin tölkkeihin ja sulje kansilla. Säilytä joulusinappi kylmässä.


Ohje on kotilieden sivuilta: http://kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/joulusinappi

Kuuluuko teillä joulupöytään kotitekoinen sinappi vai koristaako pöytää se perinteinen sinappituubi?

Minuuttileipä (Ja arvonnan voittaja)

Seurasin tänään ihmeissäni, kun työystävä kokkasi jotakin kummallista kahvitauolla. Hän sekoitti pienessä kulhossa kaurahiutaleita, siemeniä ja marjoja, maustoi ripauksella suolaa ja kertoi, että myös hunaja tekee hyvän maun tähän leipomukseen. Lopuksi seoksen joukkoon rikkui kananmuna ja sötkötyksen jälkeen teos muovautui kakkuseksi kulhon seunamille. Ihan lopuksi koko komeus päätyi minuutiksi mikroaaltouuniin. Minuutin mikroilun jälkeen tämä kummallinen seos oli muuttunut minuuttileiväksi, jonka pystyi halkaisemaan ja täyttämään ihanaksi ja nopeaksi välipalaksi.

Olihan tätä kummallista leipää pakko kokeilla heti kotona. Kuiva-ainekaapin antimet olivat vähän niukanlaiset, mutta pikakaurahiutaleita löytyy aina sekä jonkin verran päiväyksen ylittäneitä kauraleseitä. Omaa minuuttileipääni terästin goji-marjoilla, kun muutakaan en tähän hätään löytänyt. Haaveilin kyllä pähkinärouheesta tai edes kurpitsansiemenistä.

Minuuttileipä

• 1 dl töönäaineita (kaurahiutaleita, leseitä, pähkinärouhetta, marjoja, siemeniä tms.)
• Halutessasi voit lisätä tilkan myös hunajaa.
• Ripaus suolaa.
• Riko joukkoon kanamuna.
• Sekoita tasaiseksi.
• Kasaa seos leipäkeoksi kulhon kulmaan.
• Pistä koko komeus mikroaaltouuniin täydelle teholle 1 minuutiksi.
• Halkaise lämmin leipä ja täytä haluamillasi herkuilla (juustoa, kurkkua, tomaattia, salaattia...)

Itse löysin leivän väliin jääkaapista tänään vain suolakurkkua ja juustoa. Sen verran täyttävä leipä oli, ettei tarvinnut mitään muuta syödäkään. Yllättävän hyvää!

Kuuma, vastavalmistunut minuuttileipä paperinmutkassa kera juuston ja suolakurkun. Nam!

Onko minuttileipä tuttu juttu vai olinko ainoa, joka sai tänään hämmästyä? Kiitos Tuulalle minuuttileipävinkistä!

Värityskirja-arvonnassa arpaonni suosi maatuskaa. Onnittelut! En löytänyt sähköpostiosoitettasi, joten laitatko minulle sähköpostia osoitteeseen ei.ihan.viela@gmail.com, jotta saan värityskirjan postin matkaan. Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

Kesäistä herkuttelua -Tefal Snack Collection

Kesällä on lupa herkutella. Ainakin silloin tällöin. Ja jos herkkujen paistamisessa ei käytä rasvaa, niin sitä ei lasketa, eihän?

KidSpot vinkkasi blogistani Tefalille ja kävi niin onnellisesti, että sain testiin Snack Collectionin. Se näyttää ehkä tavalliselta voileipägrilliltä tai vohveliraudalta, mutta se on nerokkuudessaan paljon monipuolisempi. Laitteen mukana tulevat toki sandwichien grillaamiseen sekä belgialaisten vohvelien paistamiseen tarkoitetut levyt, mutta laitteeseen on saatavilla myös 10 muuta eri tarkoituksiin suunniteltua paistolevyä. Tefal Snack Collectionilla voi siis tehdä myös Amerikkalaisia pannukakkuja, panineja, donitseja, sydänvohveleita, pasteijoita, todella ohuitaja rapeita pitsivohveleita, keksivohveleita, erilaisia paahtoleipiä, pikkupurtavia ja voileipiä. Vain taivas on siis rajana ja mitä kekseliäämpi kokki, sitä monipuolisempi laite. 

Kaikki paistolevyt on pakattu kekseliäästi koteloihin, joissa mahtuu säilyttämään halutessaan myös omia suosikkireseptejään kyseisiin levyihin liittyen. Myös levyjen mukana tulee ohjekirjanen, jossa on hyviä perusohjeita sovellettavaksi omaan käyttöön. Hyviä reseptivinkkejä esimerkiksi illanistujaisia ajatellen löytää myös Tefalin fb-sivuilta ja ihan suomen kielellä.

Tefal Collection pääsi ulkokäyttöön. Ei muuta kuin jatkoroikka ulos ja herkkuja tekemään! Laite on vasta kesäkuussa tullut markkinoille, joten sitä ei vielä ihan joka kaupasta ilmeisesti löydä. Nettikaupoissa hinnat ovat pyörineet satasen molemmin puolin ja lisäosien hinta noin parinkymmenen euron paikkeilla.

Laitteen käyttö on niin yksinkertaista, etten keskity tässä postauksessa siihen ollenkaan. Osasin ihan itse asentaa paistolevyt paikalleen, pistää töpselin seinään ja kytkeä virran päälle. Koska levyt ovat tarttumattomia, emme käyttäneet rasvaa muuta kuin voileipien grillauksessa. Tällä laitteella herkkujen tekeminen ainakin pienelle porukalle oli nopeaa ja vaivatonta. Katsokaa vaikka, mitä saimme aikaiseksi! Huomatkaa toki, että kaikkia herkkuja emme tehneet suinkaan samana päivänä. Johan tässä nyt olisi haljennut meikäläinenkin, vaikka kovasti olen kyllä herkkujen syömistä harjoitellut.

Ihan ensin kutkutti kokeilla jotain ihanaa ja makeaa. Kesäisiä makuyhdistelmiä, jotka hipovat täydellisyyttä löytyi banaanipannukakuista, vaniljakermajäätelöstä, suklaakastikkeesta ja mansikoista. Aika täydellinen aloitus testaukselle. Banaani maistui pannukakuissa kivan voimakkaasti. Maku vaati ehdottomasti kaverikseen tupla-annoksen suklaakastiketta. Hmmmm!

Banaanipannukakut, suklaakastike, vaniljakermajäätelö ja mansikat. Täytyykö sanoa muuta? Tarvittiin vain Tefal Snack Collection ja kaiken kaikkiaan aikaa noin puolisen tuntia.

Ohje sovellettu Pannukakkulevyjen mukana tulleesta ohjeesta.

Makean jälkeen tekee mieli tietysti jotain suolaista ja ruokaisaa. Tytön tämän hetkinen lempiruoka on omatekemäni porkkanalätyt, joten päätin muokata hieman normaalisti käyttämääni reseptia ja kokeilla toimisivatko letut miten porkkanapannukakkuina. Itse en ehtinyt tuotoksia maistella, kun neiti veti testipannarit parempiin suihin. Kelpaa siis ainakin todella ronkeleille muksuille.

Porkkanapannukakut raejuuston ja kirsikkatomaattien kera. Meillä toki kirsikkatomaatit olivat vain kuvausrekvisiittana. Neitihän ei tomaatteihin koske pitkällä tikullakaan.

Kuten aiemmin mainitsin, Tefal Snack Collectionin käyttö onnistui hyvin myös kesäisessä ulkoilmassa. Laitetta on kyllä mukava käyttää kerrostalo-olosuhteissakin, koska esimerkiksi paistamisesta ei tullut huoneeseen käryä ollenkaan toisin kuin esimerkiksi pannulla porkkanalättyjä paistaessa silmiä kirvelee vielä viikon päästäkin. Mökillä päätimme kuitenkin kokeilla lounaan yhteydessä kolmioleipien grillaamista ulkoilmassa. Miehet halusivat leipänsä kinkulla, sinappikurkkusalaatilla ja juustolla täytetyinä. Naiset hienostelivat mozzarellalla, tomaateilla sekä basilikalla. 

Mökkiherkuttelua laajennetun perheen kesken.

Olen ihan hulluna tuoreeseen basilikaan. Se sopii todella mahtavasti yhteen mozzarella-tomaattileivän kanssa. Laitoin basilikaa runsaasti myös leivän väliin makua antamaan.

Suolaisen jälkeen alkaa tehdä taas mieli makeaa. Iltapäiväkahvien kanssa päätimme kokeilla jotain perinteikästä. Vohvelireseptejä on netti väärällään, mutta mikä on se aito, oikea, paras ja alkuperäinen? Tällä reseptillä, jonka löysin täältä, sai aikaiseksi mukavan kuohkeat ja päältä rapeat voffelit. Voin rehellisesti sanoa, etten ole ennen näin onnistuneita vohveleita vielä syönytkään. Tiedättehän, että ulkoilmassa kaikki maistuu muutenkin paremmalta kuin sisätiloissa?

Aidot Amerikan Voffelit paistettuna belgian vohvelien muotoon. Todella tädellistä! Päälle voi laittaa vaikka banaania, vaniljakermajäätelöä, vaahterasiirappia ja väriläikäksi mansikan. Ei huono!

Nyt on pakko repäistä loppusanat tähän postaukseen, sillä nälkähän tässä muuten tulee. Jos leukasi alla on edes pieni kuolalammikko ja Tefalin uutuuslaite alkoi kiinnostaa, jäähän kanavalle. Snack Collection nimittäin saattaapi tulla tänne tyrkylle ihan näinä päivinä!

*Postaus on toteutettu yhteistyössä Tefalin kanssa. Mukana yhteistyökuviossa on myös KidSpot.

Kettumainen karkkitalo

Ihastelen aina muiden askarteluita, väkertelyitä ja leipomuksia. Itse koen olevani monessakin suhteessa pitkäjänteisyyttä vaativissa jutuissa ihan kädetön. Joulun aikaa haaveilen aina piparkakkutalon tekemisestä, mutta tänä vuonna en näytä saavan aikaiseksi edes pellillistä tavallisia piparkakkuja. Piparkakkutaiteilussa parasta on muutenkin taikinan syöminen. Valmiit tuotokset eivät tahdo oikein käydä meillä kaupaksi kellekään.

Kun näin maanantaina ystäväni Liisan facebook -seinällä hänen tekemänsä aivan mahtavan ja upean karkkitalon kuvan, tiesin heti, että tulen suvereenisti matkimaan ja rakentamaan pian saman tapaisen. Karkkitalo on ihan uskomattoman hieno idea ja vaihtoehto sille iän ikuiselle ja älytyöläälle piparkakkutalolle. Kauppalistalle lisäsin heti alkuviikosta:

-3 pussillista kettukarkkeja (Fazer Pihlaja).
-2 tuubillista valkoista sokerikuorrutetta (voi toki valmistaa myös itse).
-2 valkosuklaalevyä (Panda).
-Tomusokeria koristeluun.
-Karkkeja koristeluun.
-Led tuikku talon sisälle valoa antamaan. (Mitä voimakkaampi valonlähde, sen komeammalta talo näyttää heikossa valaistuksessa)

Kettumainen karkkitalo on nimensä veroinen, sillä rakentaminen vaatii jonkun verran pitkäjänteisyyttä ja ennen katon asentamista kannattaisi antaa seinien laastina toimivan sokerikuorrutteen kovettua rauhassa. Meillä koko perhe touhusi talon ympärillä, joten mihinkään odotteluun ei aikaa tietenkään tuhrattu. Täysillä vaan, vaikka riitakin tulisi! Lopulta isukki kaivoi alati valuvan katon tueksi keittiön laatikoiden syövereistä coctailtikkuja tukipilareiksi. Toimiihan se niinkin, vaikka lopputuloksena olisikin lievästi sanottuna viutilot seinät. Pääasiahan on, että perheellä on yhteistä puuhaa ja edes hetkittäin mukavaa.

Sormet eivät mahdu taloon, joten led tuikku palaa, kunnes sammahtaa. Meidän talon lumiukko on valmistettu valkoisista palloirtokarkeista. Nenänä on oranssi nomparelli. Hatun voisi väketää vielä vaikka lakurullasta ja kädetkin olisivat lumiukolla ehkä tarpeen? Kattoa koristavat m&m -rakeet. Liisan alkuperäistalon katto sai koristeikseen kirpeitä  Missä X-karkkeja. Namii!

Karkkitaloa olisi voinut koristella loputtomiin -tai ainakin niin kauan kuin karkkeja ja tomusokeritahnaa olisi riittänyt. Meillä tyydyttiin melko maltilliseen koristeluun ja mielessä pyöriikin jo, että koska tämän saa syödä? Kovettuuko kettukarkit kuinka nopeasti vai pitäisikö talo tuhota jo ennen joulua?

Namusia ripustettu ompi talon katolle...

Kiitos Liisalle inspiraatiosta ja jouludieetin varmasta onnistumisesta!

Inspiroivia jouluhetkiä muillekin!

Naisekas makkarasalaatti

Mietinpä otsikkoa miettiessäni, että miksi voidaan sanoa, että joku asia on miehekäs, mutta naisekas kuulostaa hädin tuskin suomen kieleltä.

Tämä makkarasalaatti on kuitenkin naisekas, koska se kuuluu tyttöjen iltojen vakiokalustoon. Alkuperäiseen reseptiin kuuluu muistaakseni myös puolikas purjo ja juustoa kuutioina, mutta oma versioni makkarasalaatista on astetta lällympi. Salaatissa voi käyttää muuten myös vaikka lenkkimakkaraa, jos olo on oikein rento. Itse haluan olla inasen ryhdikkäämpi ja käytänkin salaatissa aina balkanin makkaraa.

Naisekas makkarasalaatti

Kastike:
- Purkki kermaviiliä. Jos olo on villi ja haluat extrahyvää, valitse mahdollisimman rasvainen vaihtoehto.
- Noin 1 dl ketsuppia.
- 1-2 valkosipulinkynttä.
- Mausteita maun mukaan. Inanen suolaa, cayennepippuria, rouhittua mastapippuria.

Sekoita kastike ja anna maustua hetki.

Kastike ennen sekoittamista. 

Salaatti:
- Keitettyä makaronia. Itse käytän kaurapastaa. Makaroni kannattaa keittää esim. puolikkaalla lihaliemikuutiolla tai fondilla maustetussa vedessä. Tekee lopputuloksesta huomattavasti maukkaamman.
- Kurkkua kuutioituna.
- Tomaattia kuutioituna
- Makkaraa kuutioituna.
- (Purjoa)
- (Juustoa kuutioituna)

Lisää ainekset kastikkeen joukkoon ja sekoita hyvin. Nauti mahdollisimman pian. Tuore patonki makkarasalaatin kaverina ei muuten ainakaan pilaa kokonaisuutta. Myös ruokajuoma kannattaa valita huolellisesti.

Tuliko edes vähän nälkä? Entä naisekas olo?

Juhlapöydän lasagne

Välillä kyllä tuntuu, että kotiarestit peli- tietokone-, puhelin- ja iPad -kieltoineen ovat pahempia rangaistuksia vanhemmille kuin tytölle itselleen. Maanantaina meidän ronkeli kuitenkin keksi viikolle ihan kivaa yhteistä ja sääntöjen puitteissa olevaa tekemistä, kun kaivoi jostain esiin, luultavasti lehtitilauksen kaupanpäällisenä aikapäiviä sitten tulleen Nalle Puhin Iloisen kokin oppaan. Tiistaina paistoimme välipalaksi Puhin parhaita räiskäleitä, jotka valmistettiin muuten ihan normaalisti, mutta taikinaan raastettiin mukaan sitruunankuorta. Nam!

Keskiviikkona oli vuorossa Juhlapöydän lasagne. Olin yllättynyt siitä, että tyttö halusi kokeilla reseptiä, koska sen tuotos ei varsinaisesti kuulu niihin viiteen ruokalajiin, joita neiti ronkeli suostuu syömään. Positiivista on jo sekin, että tyttö yleensä kiinnostui ruokaohjekirjasta ja ehdotti itse kokkailua. Yleensähän tyttö ei nälkää valittele eikä ruoan perään kysele. Syöminen on maailman tylsintä puuhaa ja mielummin otetaan viikko kotiarestia kuin tullaan kesken ulkoilun syömään.

Kokille tuli hiki kesken kaiken!  Paistaminenkin tuntui raskaalta puuhalta. Korkea aika siis oppia, että ruoanlaitto käy työstä :D

Juhlapöydän lasagne, 6 annosta

Valmistusaineet
1 sipuli
1 porkkana
2 valkosipulinkynttä
2 tl öljyä
500 g sika-nautajauhelihaa (me käytimme 400g naudan jauhelihaa)
400 g tomaattimurskaa
2 rkl ketsuppia
2 tl kuivattua oreganoa
1 tl suolaa
0,5 tl rouhittua pippuria
lasagnelevyjä
öljyä vuoan voiteluun

Juustokastike
2,5 dl ruokakermaa (me käytimme 2 dl kuohukermaa)
2 kananmunaa
1,5 dl maitoa (me käytimme 2 dl maitoa)
100g juustoraastetta (me käytimme reilummin justoraastetta)

Valmistus
1. Kuori ja silppua sipuli. Kuori porkkana ja raasta se karkeaksi raasteeksi.
2. Kuori valkosipulinkynnet ja poista kova kanta. Hienonna kynnet. Lämmitä uuni 200 asteeseen.
3. Kuumenna öljy kasarissa, lisää sipulit ja porkkana. Paista 1-2 minuuttia kokoajan puulastalla sekoittaen. Lisää sitten jauheliha ja ruskista se.
4. Vähennä lämpöä. Lisää tomaattimurska, ketsuppi ja mausteet. Sekoita hyvin. Hauduta noin 20 minuuttia. Sekoittele kastiketta välillä, jotta se ei pala pohjaan.

5. Sekoita kulhossa kerma, kanamunat ja maito. Lisää joukkoon puolet juustoraasteesta.
6. Voitele uunivuoka öljyllä.
7. Levitä vuoan pohjalle ohut kerros lihakastiketta, sitten kerros lasagnelevyjä jne. Kuivat lasagnelevyt voi pienentää sopiviksi taittamalla.
8. Viimeisen lasagnelevykerroksen päälle tulee juustokastike. Ripottele juustokastikkeen päälle loput juustoraasteesta.
9. Kypsennä uunissa 40-50 minuuttia ja anna vetäytyä uunista ottamisen jälkeen vielä 10 minuuttia. Jos et halua lasagneen rapeaksi paitunutta juustokuorta (niin kuin meidän ronkeli ei halua), voi lasagnen paistaa foliolla peitetyssä vuoassa. Toimii myös makaronilaatikon kanssa.

Meillä laatikkoruoat, kuten lasagne ja makaronilaatikko paistetaan uunissa foliolla peitettynä. Tällöin ruokaan ei tule tytön kammoamaa kovaa kuorta.

Summa summarum:

Tyttö maistoi ruokaa hyvällä ruokahalulla, mutta ilmoitti välittömästi: "Äiti, oikeastaan en kyllä tykkää tästä yhtään!" Itse tykkäsin tällä ohjeella tehdystä lasagnesta kovasti, vaikka omaan makuuni olisin ehkä käyttänyt mausteita hiukan enemmän. Neiti osallistui ruoan laittoon kivasti, eikä yökkinyt ruokapöydässä kovaäänisesti, kuten yleensä, jos ei ole itse osallistunut ruoanlaittoon. Ruoan "pahuudesta" ei siis tehty tällä kertaa suurta numeroa.

Loppuviikosta tyttöön iski flunssa, eikä ruoka maittanut sen vertaa. Nyt kärvistelen itse saman flunssan kourissa. Saas nähdä, jaksaako sitä lähteä pärskimään iltapäivällä messuille. Järkevintä olisi ehkä jäädä kotiin.

Mukavaa sunnuntaita!

No, onko sulla nälkä vai ei?

Asiaa leivästä. Itse tehdystä leivästä. Käsitykseni leipien leipomisesta ovat muuttuneet viime aikoina suuresti. Luulin, että hyvän leivän tekemiseen kotona tarvitaan vähintäänkin leipäkone. Voi kuinka väärässä olinkaan.

Itse en tosin syö leipää kuin pari kertaa viikossa ihan satunnaisesti. Monesti tuntuu, ettei varsinkaan vehnä sovi kovin hyvin vatsalleni, mutta tuore vehnäleipä rapealla kuorella on kyllä silloin tällöin namia. Mies ja tyttö taas ovat leivän suurkuluttajia. Neiti ei mielellään mitään muuta söisikään kuin leipää. Onneksi tytön suosikkileipiä ovat kuitenkin vehnäleivän sijaan ruis- ja kauraleivät.

Epäilin viime viikolla miehen saaneen auringonpistoksen, kun hän ilmoitti alkavansa tehdä leipää. Olihan keittiössä lämpötilakin toki laskenut jo lähemmäs 25 astetta, että kyllähän sitä uunia jo sopikin hehkuttaa. Alkukesästä mies innostui tekemään kuohkeat sämpylät hampurilaisille ja revityn possun kanssa syötäväksi. Olen siis päässyt kokkauksesta innostuneen mieheni kanssa helpolla. Ei ole tarvinnut omaa kättä taikinakulhoon viime aikona juuri iskeä.

Pulled Porkia ala isukki. Kuva lainattu törkeästi miehen fb -sivulta. Rajasin kuvasta pois miehen siideritölkin lähes onnistuneesti.

Superkuohkeat amerikkalaistyyliset sämpylät hampurilaisille, Hot Dogeille tai vaikka Pulled Porkin kanssa syötäväksi olivat miehen ensimmäinen tämän kesän leipäkokeilu. Näitä mies on välillä leiponut myös pakastimeen varmuuden varaksi. Resepti löytyy Valion sivuilta.

Hampurilaissämpylät

1,5 dl maitoa
2 tl kuivahiivaa
1 rkl sokeria
1 muna
1,5 rkl voita
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa

voiteluun

1 muna
1 rkl vettä

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Lisää hiiva ja sokeri. Sekoita muna joukkoon. Nypi pehmeä voi maitoseokseen.

Sekoita keskenään jauho ja suola. Lisää ne seokseen ja sekoita. Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa taikinaa 10 minuuttia, kunnes siitä tulee kimmoisaa.

Kohota taikinaa liinan alla noin 2 tuntia, kunnes sen tilavuus on kaksinkertaistunut. Muotoile taikinasta neljä sämpylää ja nosta ne leivinpaperin päälle uunipellille. Kohota uudelleen liinan alla 2 tuntia.

Voitele sämpylät vesi-munaseoksella ja ripottele sämpylöiden päälle halutessasi seesaminsiemeniä. Paista uunin keskiosassa 200 asteessa 10-12 minuuttia.

Ruisruudut

Viimeviikkoinen kokeilu sisälsi ilokseni muutakin kuin vehnäjauhoja. Ruisruudut valmistuivat kädenkäänteessä ja maistuivat yllättävän herkullisilta heti jäähdyttyään. Ohjeen mies nappasi alunperin ruisjauhopussin kyljestä, mutta se löytyi netistä myös Kotikokin sivuilta.

Ruisruudut

5 dl vettä
2 tl suolaa
0,5 dl öljyä
1 pss kuivahiivaa
4 dl ruisjauhoja
5 dl vehnäjauhoja

Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi (n. 42 astetta). Lisää suola ja öljy.

Sekoita kuivahiiva jauhoihin ja yhdistä seos veteen. Sekoita tasaiseksi. Kumoa taikina leivinpaperin päälle uunipellille. Ripottele päälle reilusti ruisjauhoja. Taputtele taikinalevy noin sentin paksuiseksi ja leikkaa taikinapyörällä neliöiksi. Anna kohota puolisen tuntia. Paista 225 asteessa noin 25 minuuttia.

Eilen alkoi miehen leipähammasta ilmeisesti jälleen kolottaa, sillä jostain hän googletteli ihan mahtavan (vehnä)leipäreseptin. Leipä on vaivaton ja vaivaamaton, mutta käden käänteessä se ei valmistu. Toisaalta, jos odottaminen ei haittaa ja jos kotoa löytyy kannellinen pata, niin silloin on jo melkein puoliksi valmis. Loistava postaus kyseisestä leivästä löytyy Kädenvääntöä -blogista.

Vaivaamaton ja vaivaton leipä

7 dl vehnäjauhoja (toimii myös 6 dl vehnäjauhoja+1 dl kaurahiutaleita)
2 tl suolaa
0,5 tl kuivahiivaa
3,5 dl kädenlämpöistä vettä

Sekoita (lasikulho on paras) kuivat aineet keskenään ja kaada vesi joukkoon. Sekoita puuhaarukalla taikina sekaisin. Peitä taikina tiukasti tuorekelmulla ja anna kohota 12-18 tuntia.

Lämmitä uuni 225 asteeseen ja laita kannellinen pata kuumenemaan uuniin samalla. Kaavi taikina jauhotetulle pöydälle, lisää jauhoja myös taikinan päälle ja pyöräytä takina palloksi. (Leipään voi halutessaan lisätä yrttejä tai vaikka siemeniä). Peitä taikinapallo löyhästi tuorekelmulla ja anna levätä puoli tuntia. Heitä taikinapallo kuumaan pataan, laita kansi päälle ja paista puoli tuntia. Ota kansi pois ja paista ilman kantta vielä 15 minuuttia. Nam!

Leivotaanko teillä itse leipää?

Taas kokataan itämaisia makuja

Hupsista keikkaa! Menevätkö päivät näin kevään korvalla normaalia nopeammin vai mitenköhän blogi pääsi jäämään reiluksi viikoksi retuperälle? Mielessä on ollut toteuttaa kesä- ja kevätvaatepostausta, mutta viikonloppuisten lumikuurojen pelästyttämänä työnsinkin teepparit ja hepenet takaisin syvemmälle kaapin uumeniin.

Vappukin jo mennä vilahti. Meillä ei juurikaan juhlistettu, eikä varsinkaan syöty perinteistä vappusapuskaa. Nakit, perunasalaatti, lihapullat skumppaneineen eivät pääse meillä pöytään sen paremmin uutena vuotena kuin vappunakaan.

Sen sijaan meillä kokattiin pitkästä aikaa pitkäaikaista herkkuruokaa, johon meillä on jo pariin otteeseen kyllästyttykin. Ohje on napattu alunperin viinisuosituksineen Pirkka lehdestä. Nykyään ohje löytyy netistä K-ruoka -sivustolta. Meillä ohje on matkan varrella ja kokemuksen kautta hakenut hieman muotoaan. Aitoa broilerin Kung Pota en ole koskaan saanut, mutta ohjeella saa aikaan kuitenkin kivan ja tarvittaessa juhlavammankin aterian.

Ainekset 4-6 annokseen (Ohje K-ruoka sivustolta mukautettuna niin kuin itse sen teen)

1 kpl

Vihreä tai oranssi paprika

1 kpl

Keltainen tai punainen paprika

1 kpl

Purjo

1,5 tl

Chilitahnaa

1 dl

cashewpähkinöitä

1 rs 

Marinoimattomia ohuita broilerinfileeleik-

keitä

1

valkuainen

n. 6 rkl

Maizennaa

n. 3/4 tl

suolaa

2 tl

Inkivääritahnaa

1 rkl

Valkoviinietikkaa

5-6 rkl

Makeaa chilikastiketta

Öljyä paistamiseen

~1,5 dl 

Basmatiriisiä lisäkkeeksi

• Valmistus
• 1. Paloittele paprikat reiluhkoiksi paloiksi. Hienonna purjo ja chili. Puolita pähkinät ja paahda ne halutessasi pannulla.
• 2. Leikkaa broileri pieniksi, sokeripalan kokoisiksi kuutioiksi. Erottele valkuainen lautaselle ja vatkaa sen rakenne haarukalla kevyesti rikki. Kaada toiselle lautaselle maissitärkkelysjauhot ja suola. Kasta broileripalat ensin valkuaiseen ja sen jälkeen jauhoseokseen.
• 3. Paista broileripalat kypsiksi kuumalla pannulla öljyssä ja siirrä ne lautaselle. Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan.
• 4. Kuumenna öljy kasviksia varten pannussa. Vokkaa kasviksia pannulla pari minuuttia ja mausta. Kaada lopuksi joukkoon kypsät broilerit. Koristele pähkinöillä ja tarjoa riisin kanssa.

Ps. Ja tässä tulee se viinisuositus, joka alunperin oli tämän ruokaohjeen kaverina Pirkka -lehdessä. Kyseinen viini sopii mainiosti makumaailmansa puolesta yhteen mausteisten ruokien kanssa. Tämä lienee muuten ensimmäinen ja viimeinen viinivinkki tässä blogissa... Tämä viini sopii vain kyseisen ruoan kanssa niin loistavasti yhteen, että oli ihan pakko vinkata.

No niin, ja nyt tuli nälkä! Mukavaa alkanutta viikkoa!

Mainio Lohikeitto

Kalaa tulisi joidenkin suositusten mukaan syödä pari kertaa viikossa. Voin rehellisesti todeta, ettei meillä tämäkään suositus toteudu juuri koskaan. Meillä kaikki kuitenkin suostuvat syömään lohikeittoa ja sitä syödäänkin sitten pari-kolme päivää putkeen muitta mukinoitta. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikä tahansa lohikeitto vaan ihan maan mainio Koskenlaskijalla terästetty lohisoppa.

Meillä turhaan pelättiin aluksi tuoreen kalan käsittelyä ja käytimmekin keitossa pakastealtaasta ongittuja lohikuutioita. Tuore kala on kuitenkin aina tuore kala ja ero on kuin yöllä ja päivällä. Kaupan kalatiskistä saa ruodottomaksi fileerattuja lohifileitä ja itselle ei jää kuin kalan lihan irroittaminen nahasta ja pilkkominen sopiviksi paloiksi... Helppoa.

Meidän perheen mainio lohikeitto

• 1,5-2 l vettä
• 2 porkkanaa (muita keittojuureksia, sipuli)
• 8-10 keskikokoista perunaa
• 1 pkt Perinteistä Koskenlaskijaa
• n. 500 g lohifile 
• Hyppysellinen rakuunaa (ja pippureita)
• (Meri)suolaa maun mukaan

Kuori ja pilko porkkanat ja kuori ja kuutioi perunat. Meillä tykätään pehmeistä rakenteista, joten keitän porkkanoita noin 15 minuuttia ennen kuin lisään perunat mukaan kiehumaan.

Porkkanoiden ja perunoiden kiehuessa kuutioidaan paketillinen Koskenlaskijaa. (Itse tykkään täyteläisestä keitosta, joten lisään joukkoon koko paketillisen. Kevyemmän (ja mauttoman) keiton saa tietysti, jos vähentää juuston määrää.)

Lohen liha irroitetaan nahasta. Tyyli on vapaa, mutta terävä fileerausveitsi auttaa huomattavasti asiaa. Nahaton kala paloitellaan hyvän kokoisiksi kuutioiksi.

Kun perunat ja porkkanat ovat melkolailla kypsiä, keittoon lisätään Koskenlaskija. Palat sulavat suht hitaasti, mutta kun keitto jälleen kiehuu, lisätään kalapalat. Keitetään vielä jokunen minuutti, kunnes kalat ovat kypsiä.

Lopuksi lisätään hyppysellinen rakuunaa, (pippurit) ja suolaa, sekoitellaan ja maistellaan, koska suolaa on riittävästi. Tarjoillaan lempparileivän kera.

Koskenlaskija lienee tämän reseptin the juttu!

Meillä neiti onkii keitosta lähinnä perunat, itse nautin kaikista eniten liemestä ja isukkikin massuttaa hyvällä ruokahalulla. Vastaavalla reseptillä on oma isäni tehnyt lohikeiton jo vuosia.

Nam!

Mukavaa alkavaa viikkoa!