Yllätysten uimakoulu

Tytön uimakoulu on ollut tapetilla viimeiset reilut viisi viikkoa. Kymmenestä uimakoulukerrasta vain yksi jäi väliin koulun halloween discon takia. Toinen kerta oli jäädä väliin, kun neiti meni putoamaan iltapäiväkerhossa alas niskoilleen reilusti itseään korkeamman kiven päältä. Tyttö selvisi kuitenkin säikähdyksellä ja parin päivän niskajumilla, ja sellaisen takiahan ei mitään uimakouluja väliin jätetä. Lepääminen ei sijoitu kuulemma pikkukoululaisen prioriteettilistalla kovin korkealle.

Tyttö aloitti uimakoulu-uransa siis tänä syksynä varhaistaitoryhmässä, joka oli tarkoitettu 6-vuotta täyttäneille aroille lapsille, jotka eivät vielä sukella. Neitihän ei ennen uimakoulua päätään veden alle pistänyt suin surminkaan. Roiskeet naamalle olivat jo lähestulkoon itkun paikka. Suihkussa käyminenkin on tähän asti ollut harmittavaa puuhaa, koska vettä menee silmiin, korviin, suuhun ja varsinkin nenään... ja mitä enemmän asiasta rääkyy, sitä enemmän vettä menee kyseisiin paikkoihin. Elämä on välillä kovaa.

Jo muutaman uimakoulukerran jälkeen tapahtui jotain kummallista. Leikin varjolla tapahtunut opetus johti siihen, että tyttö rohkaistui kastautumaan. Ihan kokonaan. Pää kävi siis veden alla, vaikka toki sormet olivat tiukasti nenässä kiinni. Parilla seuraavalla kerralla tyttö varovasti kokeili jo veden kantamista ja yritti arasti uida muutaman vedon ilman uima-apuja. Mitään tällaista en odottanut tältä uimakoululta. Lähinnä ajattelin innostuksen polskutteluun säilyvän ja luoton vettä kohtaan löytyvän edes jollain tasolla. Viimeiset uimakoulukerrat ovatkin innostaneet tytön sukeltelemaan ja altaasta ei noustaisi ylös sitten millään. Onhan se toki ihan mahtavaa, että taidot kehittyvät ja rohkeus kasvaa. Uimaharrastusta ei jätetäkään tähän, vaikka uimakoulu tältä erää onkin ohi ja varhaistaitomerkki suoritettu puhtain paperein.

Täytyy vielä loppuun mainita, että kaupungin järjestämä uimakoulu oli edulliseen hintaansa nähden (20e + uimahallin normaali sisäänpääsymaksu per kerta) todella hyvin järjestetty. Uimaopettajana oli tosin lähes joka kerta eri ihminen, mutta kaikki olivat mukavia ja ilmeisen tottuneita touhuamaan lasten kanssa. Jos vielä ensi syksynä on tarvetta uimakoululle, niin haemme melko varmasti mukaan seuraavalle tasolle. Niin hyvä maku tästä toiminnasta jäi.

Mukavaa ja hyvänmakuista viikkoa kaikille muillekin! 

Puli-puli, uimakoulu eteen tuli

Ihan alkuun täytyy todeta, että tämä postaus on ollut työn alla jo monta päivää. Eikä tästä sitten tämän kummoisempi tullut... Karmiva syksy vie näköjään loputkin energiat. Mielessä ei pyöri kuin nukkuminen ja peiton alla kyhjöttäminen. Toivottavasti kellojen vääntäminen talviaikaan tuo edes pienen helpotuksen. Ja onhan kohta jo joulukin.

Meillähän ei ole koskaan harrastettu varsinaisesti mitään. Itse en kaipaa harrastuksia, vaan saan aikani kulumaan vähän turhan hyvin muutenkin. Lisäksi kaipaan työpäivän jälkeen rauhoittumista ja omaa aikaa. Toisin sanoen olen nykyään kotihiiri, enkä halua missään nimessä sitoutua mihinkään säännölliseen harrastukseen. Stressihän siitä tulisi, jos täytyisi joka viikko johonkin lähteä.

Olen huomannut, ettei neitikään ole touhukkaiden päiväkotipäivien jälkeen tähän mennessä kaivannut harrastuksia. Uni on tullut illalla heti kahdeksan pintaan ihan ilman ylimääräisiä ponnistelujakin. Tänä syksynä tosin moni koulukaveri on aloittanut tai jatkanut omien harrastusten parissa ja asiasta on käyty keskustelua myös meillä. Toisaalta koulun aloittaminen ja iltapäiväkerho ovat vaatineet veronsa ja syksyn myötä unentarve on kasvanut entisestään. Puoli viiden ja kahdeksan väliin ei syömisten, läksyjen ja iltatoimien jälkeen jää kovin paljon aikaa harrastuksille.

Uimakoulua päätettiin kuitenkin kokeilla. Kestäähän se kuitenkin vain muutaman viikon. Torstai-illat ja sunnuntai-iltapäivät neiti viettää siis uimahallissa maan uumenissa. Kesän uimakärpäsen pureman oli hyvä saada jatkumoa varhaistaitoryhmässä, jossa ei vaadittu mitään etukäteistaitoja. Neljän uimakoulukerran jälkeen neiti uskaltaa jo pistää päänsä veden alle, mikä on suuri edistysaskel roiskeita ja suihkuakin kammoksuneelle neitokaiselle. Ehkä se uimataito ja itseensä sekä veteen luottaminenkin sieltä vielä tulevat. Ihan parasta uimakoulussa on kuitenkin ollut se, että tyttö on ollut todella sitoutunut uuteen harrastukseensa ja uimahallille on ainakin tähän mennessä lähdetty intoa piukassa. 

Hetket ennen uimakoulun alkua. (Kännykkäkamerakuvat)

Ennen uimakoulun alkua tein sen perinteisen virheen, että luin äitipalstoilta karmivia kokemuksia uimakouluista ja niiden valvonnan pettämisestä sekä ilmenneistä vaaratilanteista. Neiti on ollut vesielementin suhteen aina sen verran varauksellinen, että uskalsin luottaa siihen, että uimaopettajan ohjeet tulevat kuunnelluksi, vaikkei ohjeiden kuunteleminen tytön vahvin osa-alue olekaan. Opetusryhmä on onneksi pieni, 10 lasta ja allaskin sen verran pieni, ettei kukaan pääse yllätten pois ohjaajan silmistä. Ryhmä toimii hyvin ja kaikki tuntuvat kuuntelevan ohjeita hienosti. Ryhmässä kaikki ovat hiukan arkoja, vain yhden lapsen näin sukeltavan rohkeammin tehtäviä suorittaessa.

Ehkä sitä voisi uimakoulun jälkeenkin siis harkita jotain kivaa harrastusta, jos vain sopiva ja aikatauluun istuva juttu löytyisi.

Miten teidän perheen syysharrastukset ovat asettuneet aikatauluihin? Onko kokemuksia uimakouluista?