Meillähän ei ole koskaan harrastettu varsinaisesti mitään. Itse en kaipaa harrastuksia, vaan saan aikani kulumaan vähän turhan hyvin muutenkin. Lisäksi kaipaan työpäivän jälkeen rauhoittumista ja omaa aikaa. Toisin sanoen olen nykyään kotihiiri, enkä halua missään nimessä sitoutua mihinkään säännölliseen harrastukseen. Stressihän siitä tulisi, jos täytyisi joka viikko johonkin lähteä.
Olen huomannut, ettei neitikään ole touhukkaiden päiväkotipäivien jälkeen tähän mennessä kaivannut harrastuksia. Uni on tullut illalla heti kahdeksan pintaan ihan ilman ylimääräisiä ponnistelujakin. Tänä syksynä tosin moni koulukaveri on aloittanut tai jatkanut omien harrastusten parissa ja asiasta on käyty keskustelua myös meillä. Toisaalta koulun aloittaminen ja iltapäiväkerho ovat vaatineet veronsa ja syksyn myötä unentarve on kasvanut entisestään. Puoli viiden ja kahdeksan väliin ei syömisten, läksyjen ja iltatoimien jälkeen jää kovin paljon aikaa harrastuksille.
Uimakoulua päätettiin kuitenkin kokeilla. Kestäähän se kuitenkin vain muutaman viikon. Torstai-illat ja sunnuntai-iltapäivät neiti viettää siis uimahallissa maan uumenissa. Kesän uimakärpäsen pureman oli hyvä saada jatkumoa varhaistaitoryhmässä, jossa ei vaadittu mitään etukäteistaitoja. Neljän uimakoulukerran jälkeen neiti uskaltaa jo pistää päänsä veden alle, mikä on suuri edistysaskel roiskeita ja suihkuakin kammoksuneelle neitokaiselle. Ehkä se uimataito ja itseensä sekä veteen luottaminenkin sieltä vielä tulevat. Ihan parasta uimakoulussa on kuitenkin ollut se, että tyttö on ollut todella sitoutunut uuteen harrastukseensa ja uimahallille on ainakin tähän mennessä lähdetty intoa piukassa.
.jpg) |
| Hetket ennen uimakoulun alkua. (Kännykkäkamerakuvat) |
Ennen uimakoulun alkua tein sen perinteisen virheen, että luin äitipalstoilta karmivia kokemuksia uimakouluista ja niiden valvonnan pettämisestä sekä ilmenneistä vaaratilanteista. Neiti on ollut vesielementin suhteen aina sen verran varauksellinen, että uskalsin luottaa siihen, että uimaopettajan ohjeet tulevat kuunnelluksi, vaikkei ohjeiden kuunteleminen tytön vahvin osa-alue olekaan. Opetusryhmä on onneksi pieni, 10 lasta ja allaskin sen verran pieni, ettei kukaan pääse yllätten pois ohjaajan silmistä. Ryhmä toimii hyvin ja kaikki tuntuvat kuuntelevan ohjeita hienosti. Ryhmässä kaikki ovat hiukan arkoja, vain yhden lapsen näin sukeltavan rohkeammin tehtäviä suorittaessa.
Ehkä sitä voisi uimakoulun jälkeenkin siis harkita jotain kivaa harrastusta, jos vain sopiva ja aikatauluun istuva juttu löytyisi.
Miten teidän perheen syysharrastukset ovat asettuneet aikatauluihin? Onko kokemuksia uimakouluista?
Meillä pojat ovat käyneet uimakouluja. Yhdellä uimakoululla eivät ole kukaan vielä oppineet uimaan, mutta ne ovat olleet 8*30min kestoltaan. Pojat ovat tykänneet niistä ja menneet mielellään. Esikoinen on käynyt uimaseuran järjestämiä vesiralleja ja niissä uimataito on kohentunut paljon. Ne ovatkin olleet 12*60min.
VastaaPoistaItse en ole hirvittävän innostunut pienten lasten suuresta harrastusmäärästä, yhtä joutuu toppuuttelemaan tosissaan, toista taas joudun patistamaan, että joku harrastus pitäisi olla ja se pienin, jonka ei pitänyt harrastaa mitään halusikin jalkapalloon. Ihan tukossahan kalenteri on kun siinä on kolmen lapsen harrastuksen ja miehen 6 kertaa viikossa.
En usko, että meilläkään tämä ensimmäinen uimakoulu vielä sitä varsinaista uimataitoa tuo, mutta olen jo iloinen siitä, että neiti on saanut rohkeutta ja yrittämisen halu on kasvanut.
PoistaOon miettinyt ätä harrastusasiaa viime aikoina jonkin verran ja meillä on kyllä tuntunut iltapäiväkerho vievän mehuja sen verran, ettei ole oikeasti ollut tarvetta enää mitään ylimääräistä haalia. Tyttö myös tykkää ulkoilla paljon kavereiden kanssa ja siihenkin täytyy aika repiä arkena. Koen myös, että rauhoittuminen pitkien päivien jälkeen tekee ihan hyvää unen laadulle. Onko siis pakko harrastaa, jos ei halua?
Mä en ole käynyt vieläkään uimakoulua enkä osaa uida.
VastaaPoistaTuo alussa mainitsemasi väsymys kuulostaa tutulta. Ei oikein blogi tekstejä synny täälläkään ja paras paikka tuntuu olevan vällyjen välissä lämpimässä.
Itse olen kanssa aina ollut kotihiiri. Harrastukset eivät ole oikein koskaan kiinnostaneet ala-aste aikojen jälkeen.
Kai se on tämä pimeys ja ankeus, mikä saa "runosuonen patoutumaan". Postausideoitakin on, mutta tuntuu, ettei mitään järkevää synny siitä huolimatta :D Peiton alla on ihana kököttää. Itsekään en ole sitten yläkouluaikojen harrastanut mitään ja olen silti saanut aikani kulumaan ihan hyvin ;)
PoistaItse olen ihan erilaisesta kodista kotoisin. Meitä oli viisi lasta ja kaikkia kannustettiin harrastamaan eli jokaisella oli ainakin jossain välissä useampi kuin yksi harrastus. Kaikki pelasimme jalkapalloa, kolme meistä kävi soittotunneilla, pari voimisteli ja on sinne myös kaikenmaailman kerhoja mahtunut mukaan. Välillä ihmettelen, että miten vanhemmillamme on riittänyt aika kuskaamisiin. Mutta siis oma harrastustausta tekee sen, että omatkinmlapseni tulevat aikanaan harrastamaan tai ainakin heitä kannustetaan vahvasti siihen:)
VastaaPoistaToki olen itsekin harrastanut lapsuudessa. Kävin soittotunneilla ja jalkapalloakin kokeilin. Ja toki meilläkin neiti saa harrastaa, jos keksii jonkun kivan harrastuksen. Tarhaikäisenä vain tuntui, ettei kertakaikkiaan pitkän päivän jälkeen jaksakaan harrastaa mitään ulkoilua kummempaa. Nyt koulu ja iltapäiväkerho vaativat veronsa ja monesti neiti on päivien jälkeen melko väsynyt.
PoistaOmasta mielestäni nykyään arki on niin aikataulutettua, etteivät ihmiset välttämättä osaa enää rauhoittua ollenkaan, vaan aina pitäisi olla jotain tekemistä tai harrastuksia, joihin sännätä. Itse stressaannun helposti, jos pitää lähteä tai mennä aikataulutetusti johonkin toimintoon. Jos arki-iltapäivän 3,5 tunnista tunti kuluu ruokailuihin (neiti on hidas syömään), puoli tuntia iltatoimiin ja puoli tuntia iltalukemiseen ja joskus täytyy tässä ajassa läksytkin hoitaa, niin mitä jää jäljelle? Joskus olisi kiva viettää myös kainaloaikaa ja vaihtaa kuulumisia hyvässä hengessä. Monesti, kun tuntuu, että vapaa-aika menee kiukkujen purkamiseen ja seuraavan päivän valmisteluun... Huoh! Ehkä jonakin päivänä asiat rullaa ja neiti ehtii myös harrastamaan.
Uimakoulu olis hyvä varmaan meidänkin eskarilaiselle, mut veikkaan että ei tule toteutettua. Aikatalutettuihin harrastuksiin ehtiminen ilman autoa on hankalaa (mukavuudenhaluiselle siis) varsinkin jos on jo jäätä tiellä ettei voi lasten kanssa pyöräillä, mutta ei pääse vielä potkurillakaan. Tää on hidasta aikaa :D Noh, on ne isommatkin oppineet uimaan ilman kouluja.
VastaaPoistaTotta! Jos meillä uimakouluun vieminen olisi mun kontolla, niin jäisi kyllä väliin. Bussilla suhaaminen on kuitenkin sen verran hidasta ja vaikka yhdellä bussilla päästäiskin noin 500 metrin päähän uimahallista, aikataulut ei natsais kuitenkaan sen vertaa, etteikö neiti vähintään tulomatkalla hankkisi aina flunssaa itselleen :/
PoistaTänään tyttö oli saanut uimakoulussa jo uuden kivan kaverinkin, jonka kanssa polski jonkun aikaa uimakoulun jälkeenkin. :)
Uimakoulu ja uinti muutenkin olis tosi kiva harrastus jos olisi mahdollisuudet :)
VastaaPoistaPS: Sulle on haaste blogissani :)
Täällä ollaan uimakoulusta nyt ihan innoissaan! Menisköhän talvella vielä jotain jatkokursseja? :D
PoistaKiitos haasteesta! Otan sen vastaan, vaikka viime kesää ei nyt niin hirveästi haluaisikaan muistella kipuineen... Mutta toukokuulta ja heinäkuun lopulta taitaa jo muutama kuva olla otettuna.
Meillä eskarilainen kävi eskariryhmän kanssa viikon verran joka päivä uimakoulussa eskariajan puitteissa ja nyt ollaan yritetty käydä kerran tai pari kertaa viikossa uimahallilla ettei opitut taidot unohdu, sukeltaminen onnistuu jo todella hyvin ja muutama metri mennään veden pinnallakin.Uinti on hyvä harrastus koko perheelle.
VastaaPoistaIhan mahtava juttu! Mä itse muistan käyneeni eskarista aikanaan luistelukoulussa ja taidettiin käydä uimahallissakin, kun sinne oli vain parisataa metriä matkaa. Tytön eskariryhmä oli sen verran suuri, etten yhtään ihmettele, ettei tällaisia juttuja voitu toteuttaa...
PoistaHienoa, että teillä sujuu jo uinnin perusteet. Se on hieno taito! Kyllä täälläkin varmaan kohta :D
Ei lapsen ole pakko harrastaa kodin ulkopuolella, jos ei siltä tunnu. Ja onhan esim. piirtäminenkin harrastus, vaikka sitä ei kukaan ulkopuolinen ohjaisikaan.
VastaaPoistaMun ekaluokkalainen on supertättähäärä, joka olisi joka päivä koulun ja ip:n lisäksi (ip vain 3 päivänä ja kaksi tuntia) koko illan kaikenlaisissa harrastuksissa. Mutta koska meillä on kolme muutakin lasta ja kaikilla jokin harrastus, on harrastukset rajattu lähelle ja vain kolme per viikko (partio, tanssi ja urheilukerho). Muistan olleeni lapsena itse samanlainen enkä koskaan ollut väsynyt vaan hurjan innoissani.
Uimakoulu on tytöllä nyt haaveena, ja jos pääsemme viikonloppuryhmään, saa aloittaa sen, koska samalla muutkin pääsemme uimaan.
Nyt aikuisena en itsekään jaksa sitoutua mihinkään pakkoaikatauluun omien menojeni kanssa, vaan olen valinnut vapaammin valittavia jumppia ja käyn välillä kuuntelemassa luentoja tai jollain viikonloppukurssilla aivan fiiliksen mukaan.
Itsensä kuunteleminen on ihan kaikista tärkein harrastus, eikö? :)
Juuri näin! Jokainen oman jaksamisen ja mahdollisuuksien puitteissa. Meillä on tuntunut kavereiden kanssa ulkoilu ja omaehtoinen askartelu ja piirtely riittävän tähän asti harrastuksiksi. Toki vaatimukset varmasti tulevat lähitulevaisuudessa kasvamaan, ja onneksi tässäkin on suht lähellä varmasti mahdollista harrastaa paljonkin asioita. Lähellä, kun harrastaa, niin ei mene koko ilta ainakaa matkoihin harrastuspaikalle ja takaisin.
PoistaItsensä kuunteleminen on ihan paras harrastus. Itse olen tullut siihen tulokseen, etten ole hössöttäjä, enkä kovin energinenkään ihminen. Tykkään ruoanlaitosta ja rauhallisesta olemisesta. Hyviä harrastuksia kai nekin ovat :D
Minä haluaisin poikani, eskarilaisen uimakouluun. Hän ei kuitenkaan halua ja tiedän ettei siitä oikeasti sitten mitään tulisi. Hän on aika arka veden suhteen, mutta on kesällä ottanut edistysaskeleita rohkaistuen uimaan kellukkeilla tai uimarenkaalla. Eikä enää saa paniikkikohtausta jos naama kastuu. Harjoitellaan keskenämme sen mitä keretään ja jaksetaan.
VastaaPoistaSen sijaan olen ihan yllättynyt, kuinka hän on tykännyt syyskuun alussa alkaneesta liikuntaleikkikoulusta. Tämä on nyt eka kodin ulkopuolella, ilman vanhempia tapahtuva harrastus.
Mekin tykätään olla kotona ja tehdä niitä harrastuksen omaisia asioita yhdessä (luistella, hiihtää, pyöräillä, retkeillä...). Olen myös paljon pohtinut harrastamista ja ei harrastamista.
Itse käyn jumpassa 1-2krt viikossa. Enkä ole lapsena käynyt uimakoulussa kuin yhden kerran. Laitoin stopin koko hommalle siinä vaiheessa, kun ekalla kerralla olisi jo pitänyt laittaa kasvot veteen. Että se siitä. Hyvä uimari en ole vieläkään, mutta osaan uida mielestäni riittävän hyvin.
-T-
Kyllähän se niin on, ettei lasta kannata patistaa mihinkään, jos hän itse ei halua. Meillä on kans ollut arkuutta veden suhteen ja tehty kova työ, että ollaan tässä pisteessä. Meillä tyttö ei suostunut edes suihkussa käymään vielä reilu vuosi sitten. Kylpy oli ainoa, mihin suostui. Saunassa neiti on suostunut istumaan ja ottamaan löylyä vasta tänä syksynä. Askel kerrallaan ja lapsen omilla ehdoilla, sillälailla kai näiden arkajalkkojenkin kanssa päästään tuloksiin ;)
PoistaLiikuntleikkikoulu kuulostaa kivalta. Ja perheen omaehtoiset tekemiset ovat kans meillä se juttu, joista tykätään. Ei aina tarvitse harrastaa säännöllisesti, vaan hiihdetään tai luistellaan silloin, kun sattuu huvittamaan (ja maassa on lunta ja jäätä). :)
Hervannan uimahalli jee:)...kyllä tuolla on tullu pulikoitua menneinä vuosina monta kertaa lasten kanssa. Koska uimakouluun oli ilmottautumiset?
VastaaPoistaItselläni oli useampi vuosi välissä, etten käynyt kyseisessä uimahallissa ollenkaan, mutta kyllä sen entiseksi tunnisti, vaikka toki remonttia on tehtykin. Yhtä paljon jännitti laskeutua alas halliin hissillä kuin lapsuudessakin :D Uimakouluun on ollut ilmoittautumiset käynnissä pitkin syksyä ja tälläkin hetkellä on haut käynnissä ;)
Poista