Tyttö aloitti uimakoulu-uransa siis tänä syksynä varhaistaitoryhmässä, joka oli tarkoitettu 6-vuotta täyttäneille aroille lapsille, jotka eivät vielä sukella. Neitihän ei ennen uimakoulua päätään veden alle pistänyt suin surminkaan. Roiskeet naamalle olivat jo lähestulkoon itkun paikka. Suihkussa käyminenkin on tähän asti ollut harmittavaa puuhaa, koska vettä menee silmiin, korviin, suuhun ja varsinkin nenään... ja mitä enemmän asiasta rääkyy, sitä enemmän vettä menee kyseisiin paikkoihin. Elämä on välillä kovaa.
Jo muutaman uimakoulukerran jälkeen tapahtui jotain kummallista. Leikin varjolla tapahtunut opetus johti siihen, että tyttö rohkaistui kastautumaan. Ihan kokonaan. Pää kävi siis veden alla, vaikka toki sormet olivat tiukasti nenässä kiinni. Parilla seuraavalla kerralla tyttö varovasti kokeili jo veden kantamista ja yritti arasti uida muutaman vedon ilman uima-apuja. Mitään tällaista en odottanut tältä uimakoululta. Lähinnä ajattelin innostuksen polskutteluun säilyvän ja luoton vettä kohtaan löytyvän edes jollain tasolla. Viimeiset uimakoulukerrat ovatkin innostaneet tytön sukeltelemaan ja altaasta ei noustaisi ylös sitten millään. Onhan se toki ihan mahtavaa, että taidot kehittyvät ja rohkeus kasvaa. Uimaharrastusta ei jätetäkään tähän, vaikka uimakoulu tältä erää onkin ohi ja varhaistaitomerkki suoritettu puhtain paperein.
Täytyy vielä loppuun mainita, että kaupungin järjestämä uimakoulu oli edulliseen hintaansa nähden (20e + uimahallin normaali sisäänpääsymaksu per kerta) todella hyvin järjestetty. Uimaopettajana oli tosin lähes joka kerta eri ihminen, mutta kaikki olivat mukavia ja ilmeisen tottuneita touhuamaan lasten kanssa. Jos vielä ensi syksynä on tarvetta uimakoululle, niin haemme melko varmasti mukaan seuraavalle tasolle. Niin hyvä maku tästä toiminnasta jäi.
Mukavaa ja hyvänmakuista viikkoa kaikille muillekin!
Vau! Onnea reippaalle uimarinalulle hienosta suorituksesta! :)
VastaaPoistaJa kiitos muistutuksesta, että pitäisi viedä pojat uimahalliin. Ei ole syyslomareissun jälkeen oltukaan altaassa. Meillä isoveikka on jo aikamoinen vesipeto (kiitos mökkirannan ja isovanhempien järjestämien kylpyläkäyntien), mutta pikkuveikka on selvästi arempi vesielementin suhteen. Etelänreissu edisti pienen veteen totuttelua melkoisesti ja pian pojat pääsevät myös isovanhempien kanssa kylpylään. Se onkin pikkuveikan eka kylpyläreissu :)
Vedessä puljaaminen sopii tosi hyvin meidän aistiherkälle ja motorista harjoitusta kaipaavalle isoveikalle ja rauhoittaa lasta silmin nähden. Sukeltelu on ihan parasta. Ja onhan meillä kaikilla uimareissun jälkeen ihanan raukea olo :)
Meillä nämä uimaharrastukset ovat pitkälti mummon kontolla. Itse on sen verran sokea ja piilareitakaan en voi oikein käyttää, ettei uimahalleissa ja kylpylöissä liikkuminen ole mun heiniä.
PoistaVesi kyllä raukaisee ja saa itseasiassa nälänkin pintaan. Meillähän neidillä, kun ei normaalisti ole koskaan nälkä. :D
No oho! Mahtavaa! Hienoa edistystä (ja mitäs muista ylistäviä kommentteja tähän vielä laittaisi :D )!
VastaaPoistaHuomasin muuten vasta tätä postausta lukiessani että meidän 4-veehän ei enää itke suihkussa vaan käy siellä mielellään ja hymyissä suin :O. Missähän vaiheessa se rääkysuihku jäi pois? :D
Meillä ei ole rääkysuihkuista vielä kovin montaa viikkoa aikaa :D Mutta kyllä se veden kanssa ystävystyminen näköjään auttaa tähänkin vaivaan. En olisi kyllä ikinä uskonut, että meidän neiti sukeltaa. Kyllä se vesi niin kamalalta ja pelottavalta vielä hetki sitten tuntui.
PoistaJes!!! Ihan huippua! Onnea äidille ja tyttärelle.
VastaaPoista-T-
Kiitos! :D Pienistä asioista ne arjen ilot on revittävä ;)
PoistaVoi kuinka ihanaa että tyttäresi rohkaistu ja nauttii nyt vedestä. Reipas tyttö ja ilmeisen mukava uimakoulu :)
VastaaPoistaJotain kummallista kyllä on tapahtunut. Ilmeisesti aika tuli kypsäksi veteen tottumiselle :) Tänään viimeksi kävivät mummon kanssa uimahallissa.
PoistaOlispa ihanaa kun meilläkin olisi tälläinen uimakoulu :) onneksi sentään kesällä on 2vk uimakoulua sit kun on tarpeeksi vanha, olikohan nykyään nostettu ikäraja 6v.
VastaaPoista