Pieni munavertailu 2017

Pääsiäinen lähestyy ja kauppoihin on taas ilmestynyt hyllymetreittäin pääsiäisherkkuja. Enkä puhu nyt mämmistä enkä edes pashasta vaan suklaamunista. Ei tarvitse mennä lähikauppaa pidemmälle, kun makeisosastolla vyöryy vastaan suklaayllätyksiä värikkäine käärepapereineen. Tämän vuoden trendi tosin tuntuvat olevan pakkaukset, joissa on vähintään kolme munaa. Tähän testiin poimin kuitenkin vain yksinäisiä munia -ihan vain suklaaähkyn välttääkseni.

Suklaamunissa on hassua se, että ne ilmestyvät kauppoihin (Kindereitä lukuunottamatta) aina hyvissä ajoin ennen pääsiäistä. Suklaamunat kuuluvat pääsiäiseen, mutta munien kuvioinnit eivät viittaa millään tavalla pääsiäiseen vaan esimerkiksi tunnettuihin lapsille suunnattuihin tv-sarjoihin tai elokuviin. Olisipa kiva löytää joskus pääsiäismuna, jonka teemana olisi pääsiäispupu tai pajunoksat, suklaa saisi mielellään olla Fazerin sinistä ja yllätykset pääsiäiseen liittyviä.

Vertailusta jätin pois niin sanotut töhnämunat sekä Mignon munat, jotka molemmat ovat suurta herkkua. Myös Kinder munat jätin tänä vuonna pois vertailusta. Itseasiassa lähtökohtana tässä vertailussa on se, että Kinder saa pisteitä 5/5. Näin määritteli arvovaltainen perheraatini viime viikonloppuna, kun suklaamunia auoimme ja jaoimme.

Rähinä muna 50 g

Rähinä on tuttu muna jo parin vuoden ajalta. Muna on mielenkiintoinen jo senkin takia, että kääreessä esiintyy erilaisia iskulauseita. Meidän pinkissä testimunassa vakuutetaan, että MUNA se MAISTUU kyllä AINA. Ja tottahan se on!

-Rähinä maksaa S-ryhmän kaupoissa 1,98 e
-Rähinä munalla viitataan Rähinä Recordsiin, jonka artisteja ovat muun muassa Elastinen, Fintelligens ja Uniikki.
-Muna on valmistettu suklaamunien luvatussa maassa Italiassa.
-UTZ-sertifioitua kaakaota.
-Kääreen sisältä paljastuu tavallista maitosuklaata oleva muna.
-Maussa ei erityistä, ihan ok.
-Raadin pisteet 3/5.
-Yllätysleluna räyheä kullanväristä metallia oleva sormus. Aika kova!

My Little Pony muna 50 g

Aaaargh! Miksi kaiken täytyy aina muuttua? Ponitkaan eivät ole enää samoja kuin ennen. Kauniin violetissa kääreessä poseeraa yksisarvinen poni ylisiron turvan ja ylisuurten silmien kanssa. siivet kuuluvat toki asiaan. Äkkiseltään katsottuna voisi luulla, että tämä otus jopa kakkantaa sateenkaaria, mutta kyse onkin ilmeisesti sateenkaarijouhisesta hännästä.

-Ponit lienevät tyttöjen kestosuosikki.
-Ponimuna maksaa S-ryhmän kaupoissa 1,85 e
-Maistuu kuitenkin täsmälleen samalta kuin Rähinä muna ja valmistajankin perusteella kyseessä on suklaan osalta täsmälleen sama muna.
-Raadin pisteet 3/5.
-Yllätysleluna My Little Pony aiheinen härpäke.

Minions muna 50g

Vau! Kätyrit munan kääreessä toivotetaan iloista pääsiäistä! Happy Easter!

-Kiva vihreä kääre tuo keväisen fiiliksen.
-Epätoivo iskee kääreen avaamisen jälkeen, tämäkin on suklaan osalta täsmälleen sama muna kuin kaksi edellistä.
-Hintatietoa ei löydy S-ryhmän Foodiesta.
-Raadin pisteet 3/5.
-Yllätysleluna Minions aiheinen härpäke.

Isompi Star Wars muna 50 g

Itse en Star Warsin päälle niin perusta, mutta myönnän kyllä, että se on kova juttu ja kestosuosikki monen ikäistenkin keskuudessa. Eipä siis ihme, että kyseinen aihe poikii munahyllyihinkin täytettä vuosi toisensa jälkeen.

-Suklaamunan kuoriminen kääreestään saa perheraadin innostumaan silmin nähden, sillä luvassa on erimakuista suklaata kuin tähän asti on saatu.
-Hinta S-ryhmän kaupoissa 1,55 e.
-Tähtikuvioitu maitosuklaamuna UTZ-sertifioidusta kaakaosta.
-Valmistusmaa on yllättäen Italia.
-Maistuu edellisiä enemmän kaakaolle, ikään kuin tummemman suklaan maku.
-Nuorin raatilainen tykkäsi edellisien munien mausta enemmän, joten raadin pisteet 2/5.
-Yllätysleluna hyrrä, johon voi liimata mukana tulevan Star Wars aiheisen tarran. Wau! Hyrrä kyllä pyörii hienosti.

Trolls muna 20 g

Meillä odottaa Trolls elokuva vielä katsomista, mutta muna pääsi siitä huolimatta vertailuun mukaan. Itseasiassa yksi Trolls muna katosi mystisesti keittiöstä jo ennen vertailun tehtailua. Kukaan ei myönnä mitään! Onneksi nämä eivät ole ihan heti kaupoista loppumassa.

-Värikkäästä kääreestä kuoriutui edellisvuosien yleisin tähtikuviomuna, jossa puolet on maitosuklaata ja puolet valkosuklaata.
-Hinta S-ryhmän kaupoissa 1,05 e
-Valmistettu, missäs muualla kuin Italiassa.
-Raati piti maitosuklaa-valkosuklaa kombosta, joten raadin pisteet 4/5.
-Yllätysleluna sama härpäke, joka kiusasi minua jo viime vuonna. Kertokaa nyt, mistä on kyse. Kirppupeli?

Pieni Star Wars muna 20 g

Kyllä, olen ihan tosissani. Testimunaksi pääsi myös pienempi Star Wars muna.

-Kääre on tylsähkön valkoinen, vain pieni Star Wars -aiheinen kuva. Olisi nyt ollut edes se pääsiäistipu kuvassa.
-Hinta S-ryhmän kaupoissa 1,05 e.
- Suklaa on perus maitosuklaata ilman mitään kommervenkkejä.
-Raadin arvio 3/5.
- Yllätysleluna punainen Stormtrooper figuuri. Ihan kiva, jos tykkää. Itsehän en näistä hirveästi perusta, mutta mies sentään jaksoi tavata Stormtrooperin minulle, että osasin sen edes sinnepäin kirjoittaa.

Paw Patrol muna 20 g

Jostakin syystä Ryhmä Hau muna valikoitui meillä testiin viimeisenä. Kyselin tytöltä, että tietääkö hän, mikä Ryhmä Hau on ja sain vastaukseksi sen olevan idioottimainen tv sarja, joka on tarkoitettu vauvoille. Esiteini tietää kyllä tällaiset asiat, siitä ei ole epäilystäkään.

-Munan kääre vetoaa ehkä parhaiten kohderyhmäänsä, mutta Ryhmä Haun jäsenet nyt aika lutuisia.
-Hinta S-ryhmän kaupoissa 1,05 e.
-Suklaa on täsmälleen samaa kuin Trolls munassa.
-Raadin pisteet suklaasta siis 4/5. Makeannälkäisen valinta.
-Yllätysleluna hyrrä, joka ei kyllä pyöri lähekään yhtä vauhdikkaasti kuin Star Wars munasta tullut hyrrä. Olisko valmistusvika tai kokoamisongelma?

Tällainen testi tänä vuonna! Ostetaanko teillä munat kääreen, hinnan vai koemuksen perusteella? Itse taidan varsinaiseksi pääsiäiseksi hankkia meille vain parit Kinder munat...

 Ei muuta kuin munia piilottelemaan!

Kati

Pikkukoululaisen pukeutumispolitiikkaa, osa talvi

Ilmojen kylmetessä syksyllä postasin ekaluokkalaisen itsenäisen pukeutumisen ongelmista koulussa. Koulussahan ei ole kukaan katsomassa, mitä lapsi laittaa päälle välitunnille mennessään. Lisäksi tuntuu hankalalta varustaa lasta useilla vaatekerroksilla, kun välitunnilla ollaan kuitenkin vain hetken verran. Tytön koulussa välitunnit ja oppitunnit on järjestetty siten, että oppilailla on päivässä yksi normaalia 45 minuuttia pidempi oppitunti ja sen jälkeen pidempi 30 minuutin välitunti. Muuten homma toimii normaaliin tapaan; 45 minuutin oppitunti ja sen päälle 15 minuuttia ulkoilua. Lisäksi koulun iltapäiväkerhossa ulkoillaan paljon, joten pidän tärkeänä, että vaatevarustus on kunnollinen ja säänmukainen -Ja toki miellyttää myös pikkukoululaista itseään.

Koululainen on kotiutunut ja kuoriutunut.

Moni pohtii varmasti, että kasvaako lapsista koulun alettua pikkudiivoja ja muotiviikareita, joille toppahaalarit eivät enää kelpaa liian lapsellisina kapistuksina. Entä, muistaako lapsi pukea toppahousut joka kerta välitunnille, jos on päädytty kaksiosaiseen toppa-asuun? Kyllä! Tytön koulun löytötavarakorissa on silloin tällöin lojunut myös ulkoiluhousuja... Entä pitääkö rukkaset vaihtaa tässä vaiheessa viimeistään toppasormikkaisiin ja kuka auttaa sen mikäliesormikkaiden varren toppa-asun hihan sisään tai vaihtoehtoisesti sen päälle. Minkälaiset kengät lapsi saa puettua nopeasti jalkoihinsa? Entä, jos sukat silti kastuvat? Tarvitaanko kovilla pakkasilla välikerrosta vai katoaako fleeceasut ja villahousut vain koulun uumeniin käyttämättömänä?

Tytön opettaja antoi vanhempainillassa syksyllä mietittävää oikeanlaisesta pukeutumisesta. Joukko pojanviikareita oli kastellut ulkona rännien alla leikkiessään kaikki housunsa. Tuleeko lapsen tunnilla kylmä läpimärissä housuissa? Entä onko pikkukalsarit jalassa kiva viettää loppupäivää? Vedenpitävyys ei siis ole huono ominaisuus vielä pikkukoululaisenkaan housuissa. Tytön luokka on onneksi suurelta osin hitsautunut yhteen jo eskarissa. Jokainen saa olla sellainen kuin on, eikä toisten mokille naureta. Ainakaan pahankurisesti. Myös suhtautuminen pukeutumiseen on hyvin vapaata. Osa lapsista haluaa pukeutua haalariin, koska se on kätevää. Itse olin varautunut siihen, ettei neiti enää suostu haalaria käyttämään. Haalariostoksille kuitenkin päädyin, kun neiti alkoi säiden kylmetessä kysellä, että missä hänen haalarinsa on.

Kerrospukeutuminen olisi toki ideaalista, mutta välitunnit ovat sen verran lyhykäisiä, ettei aikaa perusteelliseen kerrospukeutumiseen taida olla. Meillä tytöllä on kaksi talvihaalaria, joista toinen on ohuempi ja toinen paksumpi. Ulkolämpömittari kertoo, kumpi tulee käyttöön. Lisäksi koulussa tunneilla oleminen on sen verran paikallaan olevampaa kuin päiväkodissa, että myös sisävaatetusta on voinut helposti muokata säiden mukaan. Kovilla pakkasilla päälle tulee paksumpaa collegehousua, pitkähihaista aluspaitaa ja paksumpaa neuletta sekä paksut tekniset sukat. Leudoilla säillä vaatetus on asteen kevyempää; trikooleggarit, toppi ja pitkähihainen tunika sekä ohuemmat tekniset sukat. Repun sivutaskussa kulkevat mukana myös vaihtovaatteet, jos jotain perusvaatetuksesta kastuu. Tämä ei tietenkään ole välttämätöntä, mutta meillä tyttö on koululla koulupäivän jälkeen iltapäiväkerhossa noin puoli viiteen asti. Iltapäiväkerhossa ulkoillaan paljon ja haalarin punteilla on joskus taipumusta imaista vettä sisäänsä kovassa menossa.

Rukkasvalikoimasta löytyy sekä toppasormikkaita että topparukkasia. Viime vuonna käytössä olleisiin vastaaviin erona on se, että sormikkaissa ja kintaissa on lyhyemmät varret. Koulussa, kun kukaan ei ole laittamassa varsia kunnolla. Lyhyetkin varret ovat yllättävän toimivat ja suojaavat tarpeeksi rannetta.

Leudoilla säillä tyttö tarkenee toppasormikkaissa, mutta auta armias, kun pakkasta alkaa olla enemmän. Sormiraukat eivät tahdo pysyä lämpiminä sitten millään. Maanantaina pakkasen paukkuessa -15 asteteessa, neiti kotiutui koulusta Molon topparukkasissa ja sanoi narisevalla äänellä niissä olevan yksi pieni vika. "Mulla on kädet ihan kuumat ja hikiset!" No, eipä ollut tullut ainakaan kylmä. Syksyllä kelpasivat vain välikausisormikkaat, mutta nyt talvella ovat kelvanneet hyvin vielä kintaat/rukkasetkin. Vielä vuosi sitten käytössä oli paljon pidempivartisia kintaita. Itse puettuina pitkät varret jäävät kuitenkin usein kurjasti makkaralle ranteen kohdalle. Kyselin tytöltä, miten lyhyemmät varret ovat toimineet ja onko ranteita palellut. "Nää saa hyvin käsiin, kun on kiire. No ei ole ollut kylmä, usko jo!!!" Ja pakkohan se oli uskoa.

Pakkasille nahkaiset kengät villavuorella, pikkupakkasille goretex -tyypiset kengät, järjettömään vesisateeseen Vikingin lämpösaappat ja pikkusateisiin ja loskakeleihin Crocsit. Vähemmälläkin varmasti pärjää, mutta meillä tämä kenkävalikoima on nyt todettu toimivaksi.

Kenkien suhteen olemme jatkaneet melko samalla linjalla kuin päiväkodissakin. Tosin aiemmista syksyistä ja alkutalvista poiketen tämän kauden parasta antia ovat olleet Crocsin vedenpitävät saapikkaat. En todellakaan tiedä, miten olisimme pärjänneet loka-joulukuun ilman niitä, kun muut kengät eivät tainneet käydä jalassa kuin pikaisesti. Osa koululaisista solmii kengännauhojakin hienosti jo ekalla luokalla. Meillä ei sellaiseen jakseta keskittyä, joten tarranauhat rulettavat sekä nopeus ja helppous ovat valttia.

Mikä teillä on valttia pikkukoululaisten talvipukeutumisessa? Mikä on se vaate, asuste tai kenkä, joka on pelastanut kouluarjen?

Naisekas makkarasalaatti

Mietinpä otsikkoa miettiessäni, että miksi voidaan sanoa, että joku asia on miehekäs, mutta naisekas kuulostaa hädin tuskin suomen kieleltä.

Tämä makkarasalaatti on kuitenkin naisekas, koska se kuuluu tyttöjen iltojen vakiokalustoon. Alkuperäiseen reseptiin kuuluu muistaakseni myös puolikas purjo ja juustoa kuutioina, mutta oma versioni makkarasalaatista on astetta lällympi. Salaatissa voi käyttää muuten myös vaikka lenkkimakkaraa, jos olo on oikein rento. Itse haluan olla inasen ryhdikkäämpi ja käytänkin salaatissa aina balkanin makkaraa.

Naisekas makkarasalaatti

Kastike:
- Purkki kermaviiliä. Jos olo on villi ja haluat extrahyvää, valitse mahdollisimman rasvainen vaihtoehto.
- Noin 1 dl ketsuppia.
- 1-2 valkosipulinkynttä.
- Mausteita maun mukaan. Inanen suolaa, cayennepippuria, rouhittua mastapippuria.

Sekoita kastike ja anna maustua hetki.

Kastike ennen sekoittamista. 

Salaatti:
- Keitettyä makaronia. Itse käytän kaurapastaa. Makaroni kannattaa keittää esim. puolikkaalla lihaliemikuutiolla tai fondilla maustetussa vedessä. Tekee lopputuloksesta huomattavasti maukkaamman.
- Kurkkua kuutioituna.
- Tomaattia kuutioituna
- Makkaraa kuutioituna.
- (Purjoa)
- (Juustoa kuutioituna)

Lisää ainekset kastikkeen joukkoon ja sekoita hyvin. Nauti mahdollisimman pian. Tuore patonki makkarasalaatin kaverina ei muuten ainakaan pilaa kokonaisuutta. Myös ruokajuoma kannattaa valita huolellisesti.

Tuliko edes vähän nälkä? Entä naisekas olo?

Oma rakas omaehtoinen

Päiväkodissa tytöstä alettiin jossain vaiheessa puhua omaehtoisena. Ajattelin sen olevan joku hieno synonyymi sanoille hankala, hirveä, vastarannankiiski, jumpittelija, raivoaja tms. Itselläni ei ollut mitään vertailupohjaa lapseni käytökselle, joten pidin kaikkea normaaliin uhmaikään kuuluvana ja uhmaikään pahin jumpittelu tietysti liittyikin, sillä kotona arki on sujunut mallikkaasti luovien jo pitkään. Suurimmat ongelmat ovat ilmeisesti kaiken aikaa tulleet esille vain suuressa päiväkotiryhmässsä. Nykyään tyttö ymmärtää jo omaa parastaan, eikä pistä enää hanttiin "hikipäässä taistellaan vaikka viimeiseen asti" -asenteella. Pahimmillaan tilanne oli 1,5 - 4 -vuotiaana (pitkittynyt uhmaikä?).

Päiväkodissa seurasin monesti salaa, miten muut äidit hoitivat lapsensa päiväkodista hakemisen. Monilla oli haettavana kaksi tai jopa kolme lasta ja itse en pärjännyt kunnolla edes yhden kanssa. Keinot eivät riittäneet ja tuntui, että kaikkea positiivisesta motivoinnista uhkailuun oli jo kokeiltu. Monesti tarhasta lähteminen kesti lähes tunnin, vaikka yritin lähestyä tilannetta varovaisesti luovien ja tytön keskeneräistä leikkiä kunnioittaen. Lähteminen ei silti vain sujunut ja tyttö riisui vaatteitaan kiukuten sitä mukaan, kun sain niitä päälle. Kerran eräs toinen äiti oli samaan aikaan hakemassa pienen 1-vuotiaansa kanssa tytön ikäistä toista lastaan ja heidän lähtemisensä sujui todella vaivattomasti. Tämä äiti huikkasi minulle lähteissä ovelta, että "Ei kenelläkään ole sen helpompaa!" Tuolloin ajattelin, että minun täytyy olla todella surkea äiti. Yritin jämäköityä ja ottaa tiukemman asenteen, mutta tilanne paheni entisestään.

Päiväkodista tuli jatkuvasti huonoa palautetta siitä, miten tyttö pistää heidät todella koville ja siirtymätilanteet ovat ylitsepääsemättömän hankalia. Tyttö ei yksinkertaisesti vain halunnut lähteä ulos silloin, kun oli ulkoilun aika. Ei halunnut tulla sisälle silloin, kun ulkoilu oli päättymässä, ei halunnut tulla ruokapöytään silloin, kun syötiin... Toisaalta tyttö kyllä keskittyi ja teki itselleen mieluisia asioita todella miellellään. Kehuja tuli taidoista, mahtavasta sanavarastosta ja monipuolisesta kielenkäytöstä. Tyttö myös otti jo heti pienestä pitäen rohkeasti kontaktia aikuisiin ja muihin lapsiin, ja monesti kuulemma puhui toiset pussiin älykkäillä sanankäänteillään. Tyttö myös ideoi ja ohjasi leikkejä ja sai toiset helposti mukaan omiin touhuihinsa. Näistä asioista tuli paljon positiivista palautetta. Itse ihmettelin tytön rohkeutta sosiaalisissa tilanteissa. Hän ei esimerkiksi koskaan vierastanut ketään, vaan oli ja on edelleen hyvin luottavainen uusia ihmisiä ja asioita kohtaan.

Tytön hahmotuskyky oli jo alle 2,5-vuotiaana hyvä. Tässä kuvassa on tytön näkemys ensimmäisestä hoitajastaan perhepäivähoidossa. Vesivärityö syksyltä 2009.

Tytön motivointi on ollut päiväkodissa ja kotona hankalaa, koska esimerkiksi tarrojen tai hymynaamojen keräily onnistuneista tilanteista ei ole jaksanut kiinnostaa. Päiväkodissa on käytössä rankaistuspenkki, jonka nimi on Harminpaikka. Rangastukset tyttö käänsi lopulta nurin kurin eli "jee, pääsin harminpaikkaan!" -ei oikein toiminut enää rangaistuksena. Päiväkodinkin keinot alkoivat olla vähissä.

Lopulta vyyhti alkoi purkautua, kun päiväkotiin tuli harjoittelijaksi ihminen, joka teki tytöstä havainnointitutkielman. Hän näki tytössä paljon erityislapsen piirteitä ja väläytteli meille jopa Aspergerin syndroomaa. Kiertävä erityislastentarhanopettaja oli aika-ajoin myös käynyt havainnoimassa tyttöä ja kokoonnuimmekin pohtimaan tytön tilannetta pöydän ääreen perheneuvolan asiantuntijaryhmän kanssa. Mukana olivat tytön Lastentarhanopettaja ja -hoitaja, kiertävä erityislastentarhanopettaja, sosiaalityöntekijä, meidän neuvolantätimme ja me vanhemmat. Tyttö sai päiväkodista kahden lapsen paikan, koska henkilökunta koki, että siitä olisi apua päiväkodin arjen järjestämisessä. Yhdessä pohdimme myös, millä keinoin lukkotilanteet ja siirtymävaiheet saataisiin sujuviksi. Itsestäni alkoi tuntua luottavaiselta, kun toiset myönsivät, että lapseni on vaativa, eikä vika olekaan minun keinoissani tai siinä, että olisin jotenkin muita äitejä huonompi.

Tytön vahvuudet uhmaiässä:
+Laaja sanavarasto ja monipuolinen oivaltava kielenkäyttö. (Tyttö oli kiinnostunut sanojen merkityksestä ja niiden käyttöyhteyksistä).
+Mielekkäisiin asioihin keskittyminen.
+Uusiin asioihin ja ihmisiin varauksetta suhtautuminen.
+Käden taidot, näppäryys ja hahmotuskyky. Myös värien ja värisävyjen tarkka tuntemus.
+Leikkien eteenpäin vieminen ja hyvä mielikuvitus, taito saada muut mukaan omiin juttuihin.
+HopLopiin tms. kivaan paikkaan lähtiessä tyttö puki itse reippaasti.
+Päiväkodin sääntöjen sanatarkka osaaminen (ja muiden ohjeistaminen). (Itseään säännöt eivät tosin mielestään tulkinnallisista syistä koskeneet)
+Viihtyi siellä, missä ikinä olikin.
+Pystyin luottamaan tyttöön tietyissä asioissa. Hän ei kaivanut kukista multia tai popsinut pöydälle jääneitä pillereitä, eikä väännellyt hellan nappeja. Pohjimmiltaa tyttö on siis kiltti ja kuuliainen.
+Kuivaksioppimisessa ei ollut ongelmia, siinä ei kanittanut vastaan.

Tytön heikkoudet uhmaiässä:
-Tunteiden hallitseminen ja aluksi ehkä myös toisten tunteiden tunnistaminen.
-Omaehtoisuus eli asioiden sujuminen vain, jos tyttö itse niin halusi eli:
-Tyttö ei tykännyt pukemisesta --> ei pukenut koskaan itse. "Minä itse" -vaihetta ei ollut koskaan.
-Tyttö ei tykännyt riisumisesta --> saattoi seistä vaikka pari tuntia ulkovaatteet päällä, jollei joku riisunut.
-Tyttö ei tykännyt syömisestä ---> ei halunnut syödä itse. Syötettynä söi jonkin verran, mutta syöttämisestä oli pakko opetella pois tytön täytettyä viisi. Ilman syöttämistä istui ruokalautasen ääressä ja itki, että kuolee nälkään. Ei silti suostunut lusikoimaan itse.
-Siirtymätilanteet päiväkodissa. Jos joku kädestä pitäen ohjasi  ruokapöytään, syötti, vei ruokapöydästä vessaan ja vessasta pukemaan, homma saattoi sujua. Ilman ohjausta tilanne karkasi käsistä ja tyttö ohjautui tekemään asioita, jotka häntä kiinnostivat enemmän.
-Raivokohtaukset, kun asiat eivät sujuneet ja eiväthän ne sujuneet, kun mitään ei suostunut tekemään itse.
-Sovittujen sääntöjen osaaminen, mutta noudattamatta jättäminen.
-Kaupasta, kylästä, päiväkodista ja kotoa lähteminen. Viihtyi hyvin siellä, missä ikinä olikin, muttei olisi halunnut koskaan lähteä mihinkään.
-Rangaistusten kääntäminen ns. positiivisiksi asioiksi. "Ei haittaa, vaikkei mennä Särkänniemeen"-asenne. (Tarpeeksi motivoivien palkintojen keksiminen oli vaikeaa.)
-Motorinen arkuus esim. kiipeilytilanteissa.
-Veden pelkääminen ja saunassa esim. kiukaan sihinä oli ylipääsemätön juttu.

Nykyään arki sujuu ja meillä omaehtoisen tytön kanssa luovimiseen toimii parhaiten kaverillinen asenne, huumori ja omat hauskat pikku jutut. Motivoinnissa myös tarrojen kerääminen toimii nykyään ja  myös riihikuiva raha (kolikot) motivoivat. Tyttö kerää rahaa, muttei raaski käyttää pennosiaan. Ehkä hyvä niin...

Tytöstä on kasvanut hyvän itsetunnon omaava ja touhukas tyttönen. Jossain määrin olen myös päiväkotia muistuttanut siitä, ettei lapselta voi odottaa aikuismaista käytöstä ja pitäisi pystyä myös näkemään se kehitys, mikä lapsessa on tapahtunut. Jokainen lapsi on omalla tavallaan erityinen ja tarvitsee kannustusta vahvuuksien vahvistamiseen ja heikkouksien kehittämiseen ja sietämiseen. Tytön päiväkotiryhmässä on "vielä tyttöäkin haastavampi tapaus", joten ryhmään on saatu avustaja. Nykyään tuntuukin, että myös päiväkodin arki on sujuvampaa. Tyttö on saanut siirtymätilanteiden sujumisesta viimeaikoina paljon positiivista palautetta.

Esikoulun ja koulun aloittaminen jännittävät tätä äiti-ihmistä silti kovasti. Tyttö varmasti osaa ja pärjää, jos opettaja osaa motivoida kiinnostavasti. Ulkoiluvälitunnit saattavat olla hankalia haahuilijalle, joka ei mielellään pue vaatteita päälleen "turhan takia". Ulkovaatteiden  riisuminen voi olla myös tytöstä turhaa tunnin ajaksi. Sääntöjen noudattamisesta tullee varmasti keskustelua. Tyttö myös todennäköisesti puhuu opettajansa jossain vaiheessa pussiin... Säännöllinen ja turvallinen arki kuitenkin varmasti auttaa läpi haastavienkin tilanteiden.