Hus pois röykkiöt ja rytökasat kodin sydämestä

Muistaako joku vielä vuoden takaisen Kahden ja puolen tonnin sisustushaasteen, joka kiersi blogeissa? Täytyy myöntää, että sisustuskeiju ei ole istunut vieläkään olkapäälleni, eikä lotossakaan ole onnistanut sen vertaa, että olisin voinut kaikkia vaatimattomia sisustushaaveitani toteuttaa. Vuoden aikana meille on kuitenkin haastepostauksessa esittelemistäni mööpeleistä kotiutunut valkoinen kuusi, pinkki Zipit tytön huoneeseen ja nyt viimeisimpänä keittiöröykkiöiltä (toivon mukaan) pelastava seinävitriini kahtena kappaleena.

Keittiön sanotaan olevan kodin sydän. Se on hieno vertaus siinäkin mielessä, että sydänkohtaus seuraa siitä, kun sydäntä ruokkivat suonet ryönittyvät täyteen kaikenmaailman rytökasoja ja sydän ei saa enää tarpeeksi happea toimiakseen. Meillä on keittiö ja sen tasot ryönittyneet hiljalleen, vaikka kuinka olen yrittänyt niitä pitää siisteinä elämällä hyvin ja nätisti. Keittiön pöydälle kertyy jostain kumman syystä järkyttävät määrät aikakausilehtiä ja Aku Ankkoja. Tasot ovat täynnä päivän posteja, piirustuksia, kuitteja, pikkuesineitä, kiviä (!), puhelimia, aurinkolaseja, katuliituja, latureita, johtoja, bussikortteja, saippuakuplapurkkeja, avaimia, hiuslenkkejä, hiusharjoja, paperisilppua, lompakoita, kynänpätkiä, autonrassausrensseleitä... Täytyykö jatkaa? Ryönän määrä on loputon. Röykkiöt saavat ainakin itseni tuntemaan oloni epämukavaksi, hermostuneeksi ja lopulta vihaiseksi. Vaikka raivaisin röykkiöt pois päivittäin, aina joku tyhjentää taskunsa uusiksi hermoja kiristäviksi ja suonet tukkiviksi ryönäkasoiksi. Sydänkohtaushan siitä seuraa. Jollei kirjaimellisesti niin ainakin kuvainnollisesti.

Näihin vitriineihin ei ryönää laiteta. Tulee vain pirhanan kalliiksi, kun joutuu ostamaan uusia Pentikkejä, koska toinen vitriini ammottaa tyhjyyttään...

Ikean valkoinen ryönää keräävä avohylly sai siis lähteä ja tilalle tuli kaksin kappalein kapeita ja pieniä seinävitriineitä. Mies piti tällaisia viritelmiä täysinä turhakkeina, mutta haki ne kuitenkin kiltisti melkein vuoden päivät häntä pehmiteltyäni. Vitriinien alle jäi vielä pelottavasti ryönää keräävä taso... Pitäisi varmaan vielä hankkia vähintään kunnollinen lehtiteline.

Syksyiset valokuvani pääsivät tauluksi keittiöön. Ja joku lataa taas kännykkäänsä kera muovieläimen...

Keittiön perusilme muuttui vitriinien myötä täysin. Myös pöytätasoille tuli enemmän tilaa työskennellä, kun kokopitkän pakastimen tilalle tuli iso kaappi, johon saimme piilotettua harvemmin käytössä olevat keittiökoneet. Kyllä taas kelpaa olella ja elellä kodin sydämessäkin. Taidetaan siirtää eteenpäin sitä monta vuotta suunnitelmissa ollutta keittiöremppaakin. Pikkufiksauksella saa näköjään jo paljon aikaiseksi. Seuraavaksi opettelen varmaan ompelemaan ja ompelenkin ryönämaakareiden taskut umpeen.

Kertyykö muille rytökasoja ja ryönää paikat väärälleen? Meneekö hermot vai kasvatatteko vain toleranssia?