Eläimellistä menoa Korkeasaaressa

Sitä helposti luovuttaa, että kesä on ohi, kun arki palaa kuvioihin. Meillä oli kuitenkin vielä tähän loppukesään suunnitteilla (ainakin) yksi retki, koska voitin Taikasaappaat -blogin arvonnassa Amazonia dvd:n, jonka mukana tuli lastenlippu Korkeasaareen. Kuluva elokuu on ollut säiden puolesta niin upea, ettei oikeaa viikonloppua ole tarvinnut erikseen valikoida. Sinne vaan!

Lauantaiaamun sää näytti täällä Tampereella juuri hyvältä eläinten liikkumisen suhteen. Taivas oli pilvinen ja lämpötila lähenteli vasta 17 astetta. Pakkasimme mukaan evästä ja pitkää hihaa. Helsinkiä kohti ajellessa pilvet kuitenkin katosivat taivaalta ja tilalle tuli vähän turhankin lämpimästi lämmittävä aurinko. Moni muukin oli keksinyt lähteä samana päivänä Korkeasaareen. Jonossa mentiin ja jonossa tultiin.

Pari vuotta sitten teimme retken Ähtärin eläintarhaan. Onhan Korkeasaaressa toki enemmän nähtävää, mutta täytyy kyllä todeta, että Ähtärissä viihdyin silti paremmin. Ähtärissä seurattiin pääsääntöisesti yhtä reittiä, jonka varrella eläimet tulivat nähtäviksi. Ruuhkasta ei ollut tietoakaan pieniä sumia lukuunottamatta, koska reitti veti ihmisiä kokoajan eteenpäin. Korkeasaaren eläintarhassa ruuhka oli jatkuvaa ja kaikki eläimet nähdäkseen pitää sompailla reittejä osittain edestakaisin. Askelia tuli otettua päivän mittaan paljon (ei ehkä kuitenkaan huono), vettä kului ja hikeäkin vuodatettiin...

Kissa- ja muista yöeläimistä suurin osa makasi ruomana tai niitä ei näkynyt näin aurinkoisella säällä ollenkaan. Tiikeri lekotteli auringossa aluksi jalat kohti taivasta, mutta innostui myös lopulta liikehtimään ja poseeraamaan kamerakansalle.

"No niin, ottakaa nyt hyvät ihmiset ne kuvat äkkiä ja häipykää! Tässä koko päivää ole aikaa poseerata!"

Ilahduttavaa oli se, että todella monen aitauksen kohdalla oli tietoa siitä, että kevään ja kesän aikana oli syntynyt paljon pienokaisia. Pienet eläinvauvat ovat aina söpöjä katsella. Kameli laukaisi meitä kohden papanasarjatulen ja kuhertajagaselli ihmetytti sirokokoisuudellaan.

Kanalassa kukko kiekaisi kunnon serenaadin iltapäivän kunniaksi. Kuningasmerikotka näytti pahaa silmää karahkansa latvasta. Ei ollut kaverilla taivas rajana, vaan häkki.

Karhujen näkemistä odotimme kovasti ja näimmekin kaksi. Toinen veteli sikeitä "luolassaan". Eräs pikkupoika kyllä opasti kovaan ääneen meitä, ettei se mikään luola ole. No ei kai betonista tehtyä suojaa voi sanoakaan kuin korkeintaan lepobunkkeriksi. Toinen karhuista vilvoitteli vedessä ja puhalteli kuplia kuonollaan veden alle. Huvinsa kullakin! Odottelimme pitkään, olisiko karhu noussut vesisammiostaan poseeraamaan ja ravistelemaan turkkiaan, mutta lopulta auringospistoksen uhatessa ja kymmenien vesikuplapuhaltelujen jälkeen päätimme lähteä katsomaan villisikojen tonkimistouhuja.

Osan trooppisesta talosta kiersimme vahingossa vastakarvaan. Anteeksi kanssaeläjät siis tyhmyytemme. Ruuhkassa seurasimme muita ja eksyimme sisään vääristä ovista. Totesimme, että sammakot, käärmeet, kilpikonnat ja liskot ovat naamioitumisen maailmanmestareita. Aikansa, kun katseli, saattoi nähdä vilahduksen tuimasta katseesta tai suomuisesta panssarista. Mangusti-poikue oli suloistakin suloisempi.

Päivä oli kuuma, lämminhenkinen, mielenkiintoinen ja ruuhkainen. Näimme paljon eläimiä, mutta paljon jäi lämpimän ja aurinkoisen sään takia myös näkemättä, vaikka joka "kojulla" mielestämme kävimmekin. Korkeasaaren eläintarha on kiva paikka, kun vain kuumana kesäpäivänä muistaa varata riittävästi juotavaa mukaan ja jalkaan hyvät kengät, jotka eivät hierrä. Fiksu eläinbongari myös ehkä suunnittelisi retkensä paremmin tutustumalla etukäteen esimerkiksi eläinten ruokinta-aikoihin ja muihin aikatauluihin.

Päivä Viikinsaaressa -ja kenkäalevinkki

Paljasjalkaisena Tamperelaisena hävettää tunnustaa, että olen käynyt Viikinsaaressa ennen viime torstaista retkeämme vain kerran aiemmin ja siitäkin on jo reippaasti yli kymmenen vuotta. Viikinsaari on ennen kaikkea mukava kesäinen ajanviettopaikka ihan kaiken ikäisille. Saaressa on uimarannat, grillauspaikkoja, ravintolapalvelut, kioski, leikkipuisto, kesäteatteri, tanssilava, luontopolku ja muun muassa mahdollisuus pelata esimerkiksi minigolfia. Laivamatka Laukontorilta Viikinsaareen kestää vain parikymmentä minuuttia.

Laiva lähestymässä viikinsaarta. Tässä laivalastissa tuli myös Teatteri Viikinsaaren näyttelijäkaartia. Tuttuja naamoja olivat ainakin Hannele Lauri, Mia Ehrnrooth ja Sani.

Kaunis hellepäivä houkutteli Viikinsaareen muutaman muunkin kesäihmisen meidän lisäksemme. Päivätanssien ansiosta liikkeellä oli myös paljon vähän vanhempaa väkeä tanssikenkineen. Laivakuljetukset lähtevät Viikinsaareen päin tasatunnein ja saaresta takaisin puolelta. Me lähdimme liikkeelle jo aamupäivästä ja tyttö olikin lutraamassa Pyhäjärvessä jo ennen kuin moni ehti vielä paikanpäällekään.

Hetkeä myöhemmin ei rannalla paljon kuvia oteltu ilman, että kuvassa pyöri kymmenen muutakin lapsukaista.

Osa saaresta on luonnontilassa ja saaren ympäri kulkeekin luontopolku, joka on nimetty Lemmenpoluksi. Kilometrin polku oli äkkiä kierretty ja sitten palasimme takaisin rantatouhuihin. Uskalsi tyttö heittää lopulta talviturkkinsakin menemään, vaikka veden lämpötila tuskin oli 17-18 astetta enempää. Itse en uskaltanut edes varpaitani vielä tuolloin kastella. Aurinkorasvauksestakin muitimme huolehtia muuten ihan kiitettävästi, mutta oma dekolteeni jäi ilmeisesti rasvaamatta. Saatiinnhan se lievä palovammakin siis aikaiseksi tällä reissulla.

Tarkoitus oli pärjätä retki pelkillä juotavilla (mehu, vesi) eväillä ja suunnata retken jälkeen syömään kaupungille. Kuinka ollakaan, ajantaju katosi ja myöhästyimme siitä laivasta, jolla alunperin piti palata. Tunnin ylimääräinen odottelu toki kasvatti kivasti tytön ruokahalua eli siinä mielessä ei valittamista.

Itseäni yllätti kovasti, että Viikinsaari on nykyisin näinkin suosittu ajanviettopaikka. Väkeä oli kuin markkinoilla konsanaan. Jos tykkää vilskeestä ja säpinästä, niin Viikinsaari on juuri oikea retkeilypaikka. Itse kaipaisin ehkä enemmän omaa rauhaa puuhilleni, jos tulisin piknikille tai grillaamaan, mutta uima- ja ajanviettotouhuihin sopii meillekin. Ensi kesänä taas uudestaan!

Päivän asuna työllä oli Molo Kidsin Dalmatialaismekko ja saman merkin mustat Caprit sekä saman merkin päähän tänä kesänä kasvanut lippis. Arskat: Reima.

Loppuun vielä alevinkkiä lastenkenkiin. Jos kengät syksyksi ovat vielä hankkimatta, niin Lekmerillä on vielä tänään kaikista kengistä 30-50 % ale*. Ne kengät, joita meille katselin, kokoja oli vielä ihan hyvin jäljellä. Esimerkiksi Converseja on tarjolla hyvillä prosenteilla. Samoin Crocseja ja Vikingejä.
(Mainoslinkkejä)

Kuvat: Lekmer

Ihan loppuun vielä muistutan Tefalin kanssa yhteistyössä järjestetystä, käynnissä olevasta arvonnasta, joka löytyy siis täältä. Kaikki mukaan!

Ps. Indiedays ja Indiedays Inspiration blogeissa tehdään tällä hetkellä lukijatutkimusta, jossa kartoitetaan lukijakunnan rakennetta, mielenkiinnon kohteita ja suhtautumista blogien kaupallisiin yhteistöihin. Tutkimuslomakkeeseen vastaaminen kestää vain noin 5 minuuttia ja mahdollisuus on samalla osallistua myös arvontaan, jossa palkintona on 3 kpl 100 euron lahjakortteja sekä 30 kauneustuotepakettia. Lomakkeeseen pääset vastaamaan tästä linkistä.

Sorsaterapiaa ja satupolkuseikkailua

Ja retkeilyt jatkuvat!

Lammen rannasta löytyi ihana paikka sorsien ruokkimiseen, kun viime keskiviikkona, sateisen tiistain jälkeen lähdimme liikkeelle luontoon. Sorsat saivat kyllä ihan taatusti masunsa täyteen ihan jokainen. Aurinkoisena aamupäivänä oli liikkeellä nimittäin myös muita sorsien ruokkijoita leipä- ja pullapusseineen.

Myös kaukajärven rannasta löytyi sorsia.

Ulkona olisi tarjennut ilman takkiakin, mutta neidillä on tällä hetkellä pinnalla hirveä ampiais- ja muiden lentävien ötököiden kammo. Yksi yökin valvottiin ampiaisunien takia, vaikkei tyttöä mokoma ötökkä ole koskaan onneksi vielä pistänytkään. Onneksi jo kolmatta kesää palveleva Mini Rodinin ohut farkkutakki mahtuu edelleen ja neiti sai mielenrauhan kesäretkelleen.

Sorsat olivat matkalla vain välietappi, sillä oikeastaan olimme menossa retkelle Haiharaan. Siellä muuten näyttää olevan koko kesän ajan kivaa ohjelmaa tarjolla, näytteilyitä, lasten taidepajoja, ohjattuja satupolkukierroksia, kesäteatteria ja paljon muuta. Meidän tarkoituksemme oli kiertää Satupolku ihan omatoimisesti päärakennuksesta tai tallista saatavan kartan avulla.

Satupolku on nelirastinen ja reitti kiertää ihan kartanon alueen pihapiirissä, joten sen kyllä jaksaa kulkea pienempienkin satuseikkailijoiden kanssa. Tosin rasteilta löydettävät hahmot ovat kyllä aika jännittäviä. Tyttö kävi katsomassa yhdeltä rastilta löytynyttä kummitusneitoa monta kertaa ja pohti 8-vuotiaan tietämyksellä, että kummituksen pää on varmasti tehty paperimassasta ja puku on tavallista kangasta. Haiharassahan kerrotaan vaeltavan ihan oikeakin kummitus. Sininen neito on tarujen mukaan kartanon palvelustyttö, joka hukkui aikanaan kartanon rantaan...

Jännittävät satupolun rastit.

Oli kummitusta tai ei, niin Haiharan miljöö on silti kaunis retkeily- ja käyntikohde. Kivenheiton päässä on myös Kaukajärven Riihiniemen uimaranta. Ihana paikka!

Entinen väentupa toimii nykyään tunnelmallisena kahvikamarina. Alueella on paljon kauniita istutuksia ja myös ihanasti juuri nyt kukkiva alppiruusu.

Koska Ei ihan vielä! on myös lastenvaateblogi, niin tottahan nyt pitää pari poseerauskuvaakin tytöstä löytyä. Itseäni on tänä kesänä huvittanut huhaa -ostoksena hankittu Molo Kidsin lippalakki, joka tuntuu lähes liimautuneen tytön päähän. Onnekseni se ei särje silmiä lähes minkään vaatevalinnan kanssa. Myös Keenin monivärisistä vaellussandaaleista tuntuu löytyvän mätsivärit lähes minkä tahansa asun kanssa. Keskiviikkopäivän asu oli Papuvoittoinen eli ihanat vinoraitaleggingsit sekä telttatunika. Puistossa neiti uskaltautui viimeinkin kuoriutumaan takistaan. Ei muuten ole kaukana ampparista tytön omakaan vaatelook. Sitä käyttää, mitä eniten pelkää.

Haiharasta löytyy myös pieni leikkipuisto.

Muistakaas osallistua myös edellisen postauksen upeaan arvontaan, jossa voi voittaa itselleen Tefalin uutuuden Snack Collectionin. Laitteella voi taikoa vaikka mitä pikkusyötäviä ja herkkuja! Käy kurkkaamassa myös, mitä kaikkea me keksimme sillä valmistaa.

Ihanaa sunnuntaita!

Miksi lähteä merta edemmäs kalaan?

Yksi kesän parhaista anneista blogeissa (alevinkkien lisäksi) on tietysti se, että ihmiset liikkuvat paljon ja on mahdollisuus saada vinkkejä omiin tuleviin kesäreissuihin. Erityisesti olen kiinnostunut kotimaan kohteista, mutta myös ulkomaankohteet kiinnostavat jo ihan senkin takia, etten itse lentokonetotaalikieltäytyjänä ole niihin vielä ihan tällä syömisellä matkaamassa. Maailmaan, sen mahtaviin nähtävyyksiin ja pieniin yksityiskohtiin voi siis tutustua myös muiden blogien kautta...

Maanantaina oli kesän toistaiseksi lämpimin päivä. Se oli odotettua, koska maailman sateisimmat ja koleimmat lomasäät aina ja ikuisesti itselleen keräävä isimies lopetti lomansa ja siirtyi maisemakonttorin kepeään tunnelmaan (aina kuuluu kikatusta taustalta, kun soitan hänelle töihin). Meillä oli tytön ja mummon kanssa suunnitelmissa lähteä retkeilemään Viikinsaareen. Eväät ja kamera olivat jo pakattuna kassiin, kun päätin onneksi vielä tarkistaa laiva-aikataulut. Maanataisin liikennöintiä vasta 6.7. alkaen! Eli suunnitelmat menivät uusiksi.

Tyttö on muutaman kerran ehtinyt jo kysellä Sorsapuistosta. Päätimmekin tehdä retken siis Sorsuun, joka olikin jo ennen puolta päivää kerännyt nurmialueilleen paljon auringonpalvojia. Sorsapuisto sijaitsee aivan Tampereen sydämessä Tampere-talon kupeessa. Sorsapuisto on aikoinaan rakennettu kirkasvetisestä lähteestä alkunsa saaneen sorsalammen ympärille 1930-luvun pulavuosina työllisyystöinä (www.tampere.fi). Sorsapuistossa riittää tekemistä auringonpalvojien lisäksi myös perheille, sillä siellä on nähtävänä kanalintuja häkeissä, leikkipuistoalue, pelialueita, patsaita jne.

Tyttö tutkii kanalintujen kotkotuksia. En tajunnutkaan, kuinkahauskoja veijareitä nämä voivat olla.

Me vietimme Sorsussa aikaa kiertämällä lammen ympäri ja tyttö viihtyi myös hetken leikkipuistossa. Kanalintujen elämää oli kivaa seurata, sillä yhdessä häkissä riitti vilinää ja vilskettä. Yksi pikkukana oli löytänyt ilmeisesti suuren herkkupalan, joka suussaan se juoksi ympäri häkkiä muut perässään. Välillä se ehti nokkia herkkupalaa pari kertaa ennen kuin taas piti viilettää muita karkuun. En ajatellutkaan, että kanat voisivat olla niin hauskoja eläimiä.

"Mun on niin kuuma!" Bolero lensi päältä alle aikayksikön. Onneksi olin ennakoinut ja rasvaillut neidin hyvissä ajoin ennen lähtöä korkealla suojakertoimella.

Sorsalammessa uiskenteli uteliaita sorsia ja meillä olisi ollut sunnuntaisia voffeleitakin niille tarjottavaksi. Valitettavasti lintujen ruokkiminen vain oli kyltillä kielletty. Kylläpä harmitti katsella kerjääviä sorsia, joille ei saanut antaa mitään. Ehkäpä ne kuitenkin säästyivät nyt mahanpuruilta ja pysyvät terveinä, kun syövät terveellisesti.

Hitsin kirkasta vettä! (Kirkastettu viime vuosina kuulemma alumiinikloridilla).

Sorsapuistokierroksen jälkeen oli tarkoitus mennä nauttimaan torivilinästä ja jäätelöstä läheiselle Tammelantorille. Valokuvaus on kuitenkin vaarallinen harrastus. Sen lisäksi, että kamera kaulassa näyttää aina turistilta, vaikka kuinka viettäisi aikaa kotikaupungissaan, voi kameran kanssa tsoomailu tuoda kuvaajalle myös uusia ideoita. Tampereen uudehko maamerkki Tornihotelli nimittäin pilkotti puiden lomasta niin houkuttavasti, että sen Moro Sky baariin oli päästävä välittömästi. Tarkoitus on ollut käydä katsomassa kotkaupungin maisemia 25 kerroksen näköala baarista jäätelöä nauttien jo monesti aiemminkin, mutta meneminen on jäänyt aina suunnitteluasteelle. Pienenä miinuksena yläilmoissa myytiin vain liian hienoa jogurttijäätelöä, jota tyttö ei kelpuuttanut. Muuten tarjoiluvalikoima näytti kovin nestemäiseltä. No, maisemien takiahan me sinne menimmekin.

Valokuva on parhaimmillaan loistava ideariihi ja jopa pakkomielteen herättäjä. Noh, tulipa nähtyä Sokos Hotelli Tornista upeat maisemat. Haastavinta oli tosin löytää ovi, josta hotelliin kuljetaan :D

Tornissa myös tyttö alkoi esittää vaatimuksia. Piti päästä ehdottomasti käymään "romukauppa" Tigerissä. Siellä käytiin ja se oli kuulemma tytölle koko retken kohokohta. Huoh!

Näköalaa Moro Sky barista. "Tampere, Tampere tahdon laulaa sulle, kun kotikaupunki kallis olet mulle. Järvet ja harjut ja laulu Tammerkosken. Hehkumaan saa sydämen ja posken." Meniköhän se noin? 

Romukaupasta suuntasimme tiemme vielä lopulta sinne Tammelantorillekin. Sieltä en ottanut kuvia, koska kädet olivat täynnä jäätelöä. Lisäksi torimyyjät alkavat pistää pillejä pussiin jo puoli kahdelta iltapäivällä, joten meille tuli himppusen kiire ostaa perunat ja lähteä kotiin uusien perunoiden keittotouhuihin. 

Otsikkoon palatakseni tämän postauksen pointti oli ilmeisesti se, että miksi lähteä merta edemmäs kalaan, kun omasta kotikaupungistakin voi löytää kohteita, joissa ei ole vielä käynyt. Hyvin se loma sujuu näinkin.

Kesän kieputuksia -Särkässä

Olen ollut nyt viisi päivää kesälomalla. Joko kohta saa mennä töihin? Lomalla olo on todella rankkaa. Nyt on kierrettynä Linnanmäki ja Särkänniemi ja onpa tässä tullut Juhannustakin vieteltyä, sekä city että mökki sellaista. Tänään Särkänniemessä jo alkoi tuntua siltä, että "äiti on vähän väsynyt". Hauskaa kuitenkin oli ja tuntui, että aika loppui ihan kesken huvipuiston mennessä kiinni seitsemältä.

Ehdimme vasta hetken palloilla Koiramäessä, kun Tassuteatterin esitys Elsa, Kille ja Sammon ryöstä alkoi. Vain pari penkinpätkää edessämme oli tyhjillään. Varpuset kävivät esityksen aikana tarkistamassa, ettei kukaan vain pudottanut eväistään murusia.

Tyttö oli viime viikkoisen Lintsireissun jälkeen niin pyörällä päästään, että huvittelupäivän jälkeinen yö meni levottomissa merkeissä. Tänään olikin tarkoitus viettää vähän rauhallisempi ja vähemmän kieputtava huvittelupäivä. Särkänniemessä se onnistuu hyvin, sillä kieputtimille löytyy vastapainoa Koiramäestä, Delfinaariosta, Akvaariosta ja Planetaariosta.

Koiramäessä on paljon puuhaa lapsille, jotka jaksavat jo kiinnostua Tassuteatterin näytelmistä, kaarnalaivojen uittelusta, rakennuksiin tutustumisesta, Drakkulan linnasta ja eläimistä... Tyttö olisi viihtynyt Koiramäessä vaikka kuinka ja kauan, mutta sen verran piti kellon viisareita tuijottaa, että ehdimme seuraamaan ajoissa Delfinaarion esitystä.

Koiramäkeen piti palata vielä takaisinkin, mutta eipä riittänyt aika. Tyttö ehti kuitenkin Tassuteatteri esityksen jälkeen leikkiä hetken Drakkulan linnassa, uittaa kaarnaveneitä, kiersimme myös katsomassa lähes kaikki eläimet ja tutustuimme myös Koiramäen ja kaupungin rakennuksiin sekä tietysti Käpälämäkeen.

Melkein tunnin Koiramäessä pyörittyämme, päätimme jatkaa rauhallista huvipuistokierrosta Delfinaarioon, joka on oma suosikkikohteeni. Delfiinit ovat niin liikuttavan älykkäitä. Kaikesta negatiivisesta julkisuudesta koskien Delfinaariota, uskon kuitenkin, että siellä asuvat delfiinit saavat osakseen hyvää hoitoa ja huolenpitoa. Jos olisin joku eläin, haluaisin ehdottomasti olla delfiini.

Delfinaarion jälkeen alkoi laitekiertely. Laitteet olivat edelliskesästä vaihtaneet kyllä paikkaa, mutta ainakaan mitään lasten uutuuksia en tänä kesänä bongannut. Tyttö kiersi lasten laitteita pääasiassa yksin. Osaan isukki kelpasi kaveriksi ja muutamissa kävimme myös yhdessä koko perheenä. Itse uskaltauduin Särkässä paljon useampaan laitteeseen kuin Linnanmäellä. Kävin ainakin Kantti X kantti autoissa (suoskikki jo lapsuudesta), Huvimaja karusellissa, Taikajoessa, Vauhtimadossa ja Koskiseikkailussa (Kenen idea? Olin loppureissun läpimärissä housuissa).

Delfinaariota, huvilaitteita ja hauskanpitoa!

Planetaariossa poikkesimme myös katsomassa Kosmisen seikkailun ja kiisimme vuoristoradan lailla maailmankaikkeudessa. Huima kokemus sekin. Akvaariossa on aina myös pakko piipahtaa, vaikkei se vedäkään vertojaan Sea Lifelle.

Koskiseikkaulussa kastuneissa housuissa oli mukava poiketa vielä pikajätskeillä Näsinneulassa ja katsella korkeuksista samalla huvipuistosta pois valuvaa ihmismassaa. Miten päivä voi mennäkin niin nopeasti?

Rauhallinen huvipuistopäivä oli ilmeisen onnistunut, koska neiti tuntuu nukkuvan kaikessa rauhassa omassa sängyssään ilman sen suurempia terapointeja. Nyt täytyy kyllä todeta, että tämän kesän huvittelut olivat sitten tässä. Olen puhunut! UGH!

Mikä on sinun suosikkikohteesi Särkänniemessä? Jos Särkänniemi kiinnostaa, kaikki siihen liittyvät postaukseni löytyvät tämän linkin takaa.

Kesän kieputuksia -Lintsillä

Eipä olisi tullut mieleen käydä Linnanmäellä vielä tänäkään kesänä, jollen olisi voittanut ranneketta ammattiosaston arvonnassa. Meidän Tampesterilaisten huvittelupaikka on Särkänniemi ja sillä selvä. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että vaihtelu virkisti kovasti ja hyvin sitä huvittui Lintsilläkin.

Itse olen käynyt Linnanmäellä aiemmin vain yhden kerran. Se oli serkkujen kanssa ja vierailu ajoittui aikajanalla jonnekin 80-90 -lukujen vaihteeseen. En muista reissusta muuta kuin kummisetäni punaisen Carinan ja sen, että söimme reissussa "kotiruokaa" eli jotain perunamuusin kanssa. Tulomatkalla kuivattelimme sukkia auton ikkunan raosta ja olin niin väsynyt, että serkku ehdotti pilaillakseen ja koomaserkkua herätelläkseen lehmän ostamista puokkiin. Huvittelusta ja laitteista en muista mitään. Uskalsinkohan edes käydä missään kieputtimissa?

Meille sattui puolipilvinen ja järjettömän tuulinen päivä. Ylhäällä tuuli niin, että vedin hupun syvälle päähän ja pidin laidoista kiinni. Kuvaaminen sai jäädä.

Linnanmäki osoittautui varsin viihtyisäksi paikaksi. Miljöö on mukavan tiivis ja laitteiden sijoitteluun on panostettu. Lisäksi alueella on kauniita istutuksia ja puustoa. Ilmainen sisäänpääsy houkuttelee paikalle varmasti paljon paikallista väkeä iltapäiviä viettämään. Olin yllättynyt siitä, kuinka paljon lapsille on tarjolla ihan kivoja laitteita -ihan ilmaiseksikin. Tytöllä oli kädessään ranneke ja maksullisista laitteista löytyi lopulta ne lempparilaitteetkin, joissa tyttö halusi vielä lopuksi kiertää toistamiseen. Kiva juttu on kuitenkin se, että Lintsillä voisi poiketa myös ilman ryöstetyksi tulemisen tunnetta, jos niin tahtoisi ja jos asuisi lähempänä. Toki tuleehan Lintsireissusta hyvä mieli muutenkin, koska Linnanmäellä käydessään tukee ihan huomaamattaan suomalaista lastensuojelytyötä. Tätä muistelimme erityisesti jonkin verran hintavia päiväkahveja nauttiessamme.

Yksi tytön suosikkilaitteista oli lasten autorata, maksuton "Miniautot". "Tosi kiva, jos autot vain olisivat menneet lujempaa!" Isompien vastaavassa neiti kävi isänsä kanssa kaahaamassa.

Vietimme huvipuistossa melkein kuusi tuntia ja aika kului kuin siivillä. Korkeimmilla kohdilla kävi kylmä tuuli ja auringon mennessä pilveen olisi toivonut takin alle ylimääräistä villatakkia. Tytön tuli välillä kylmä heppoisessa farkkutakissaan, vaikka olla oli topin lisäksi myös pitkähihainen bolero. En tajunnut, että olisi pitänyt varustautua myös kaulahuivilla ja hansikkailla.

Hoppotihoi! Isukki kähti jonottamaan johonkin hurjempaan laitteeseen, joten tyttö lähti ratsastamaan vehreään maastoon.

Omia suosikkilaitteitani olivat Maisemajuna sekä Panoraama. Tykkään siis rauhallisesta menosta ja maisemien ihailusta. Tyttö tykästyi vähän hurjempiin vekottimiin ja isukin yllytin hurjaan vapaapudotukseen Kingin kyydissä. Hullu totteli ja meni. Mummon kanssa uskaltauduin myös Kyöpelinvuoren hotelliin ja Kammokujalle. Tyttöä en niihin olisi ottanut mukaan, eikä hän niihin hinkunutkaan. Iänikuisen pellekammon neiti kävi tosin hankkimassa isänsä kanssa Taikasirkuksesta.

Isukki uskaltautui Kingiin. Tyttö ihastui ikihyviksi Ketjukaruselliin.

Lintsillä rannekkeella pääsee vain laitteisiin. Muihin kohteisiin (SeaLife, Cinema) maksaa erikseen. Kävimme SeaLifessa vuosi sitten keväällä, joten jätimme sen nyt kiertämättä. Särkänniemessä mielestäni on upeaa se, että yhdellä elämysavaimella (ranneke) aukeavat ovet kaikkiin kohteisiin laitteiden lisäksi (esim. Koiramäki, Delfinaario, Akvaario ja Planetaario...). Särkkispäivää voi siis viettää rauhallisemmissakin merkeissä. Meillä nimittäin Lintsikieputuksen jälkeinen yö oli todella levoton. Päivän kieppumiset eivät jättäneet neitiä rauhaan. Illalla uni tuli nopeasti, mutta hetken päästä pelotti ja täytyi herätä juttelemaan. Aamuyöllä vaivasi unettomuus tuntitolkulla ja tyttö juoksi tiedottamassa asiasta vartin välein. Aamulla nukkumatti viimeinkin löysi kohteensa.

Vauhtia ja kikatusta tarjoilivat erityisesti Lohikäärme ja HipHop.

Nyt lepuuttelemme Juhannuksen yli ja sitten suuntaamme tuttuun ja turvalliseen Särkänniemeen. Tyttö esitti jo yöllä toiveen rauhallisesta huvipuistopäivästä. Luvassa on siis todennäköisesti isoissa määrin Koiramäkeä, Angry Birds -puistoilua ja Delfinaariota sekä jäätelön syöntiä Näsinneulassa. Toki täytyy muutamat vähemmän kieputtavat laitteetkin kiertää. Hurjaa tällainen huvittelu!

Lintsillä oli suorastaan kaunista. Kukkia oli siellä täällä.

Mukavaa Jussin odotusta! Onko tarkoitus suunnata tänä kesänä Lintsille tai johonkin muuhun huvipuistoon?