"Äitii! Ei kaiken tarvi aina mätsätä!!"

Pieniä on murheet tällä hetkellä, kun huomaan ihan liian usein kouluttavani isukkia ja tyttöä siinä, mikä vaate sopii yhteen minkäkin kanssa. Hassua sinänsä, koska omasta pukeutumisestani en ole läheskään niin tarkka. Enkä kiinnitä huomiota juuri siihenkään, miten muut pukeutuvat. En muista koskaan jälkikäteen, mitä kenelläkin on ollut päällä. En kiinnitä huomiota muutenkaan yksityiskohtiin ja tästä syystä myös kasvomuistini on todella huono -lieneekö se sitten oikeastaan siunaus hoito- ja asiakaspalvelualalla työskennellessä.

Se, että haluaisin edes tytön vaatteiden mätsäävän keskenään, johtaa siihen, että asusteita tulee haalittua yli äyräiden. Lopulta takit ja haalarit jäävät pieniksi, mutta pipot, huivit, hansikkaat ja rukkaset pyörivät laatikoissa aina vain sopivina. Tyttö valitsee päähänsä juuri sen pipon, joka tuntuu parhaalta, käsiinsä ne sormikkaat, jotka saa puettua helpoiten, kaulaan sen kaulurin tai huivin, joka ei kutita herkkää hipiää ja jalkaansa ne kengät, jotka saa puettua nopeimmin. Huokailen lopputulosta ja tyttö vuorostaan opastaa minua "ettei kaiken tarvitse aina sopia yhteen. Pääasia, että homma toimii!"

Tottahan se on, ettei aina voi mätsätä täydellisesti. Ei edes lähes täydellisesti. Jos lapsi on muuten mätseissä, niin viimeistään koulureppu pilaa kokonaisuuden. Täydellinen kuralammikossa uiskentelukaan ei harmita niin paljon, jos vaatteet eivät mätsänneet toisiinsa alun alkaenkaan...?? Kaikesta huolimatta ehdin hankkia talvihaalariinkin sen täydellisen pipomätsin -ihan viikkoa ennen kuin lumet sulivat. Sainpahan siis ihastella täysmätsiä edes viikon elämässäni.

Päivitin tänään eteisen vaatekaapin ajan tasalle. Kevyempää kaappiin ja paksuimmat talvivarusteet pesuun. Takatalvea odottava ei tosin päivitä vielä ihan kaikkea toppaa varaston perukoille...

Tyttö lähti tänäaamuna kouluun antimätseissään pikkupakkasessa. Antimäts, joka ei näytäkään kuvissa kuitenkaan ihan ylipääsemättömältä. Miksi piti taas ihastua keväthuumassa siihen takkiin, johon ei löydy sitten minkäänlaisia mätsikenkiä koko välikauden aikana? Miksi nuukamutsi -buumi iskee aina niiden mätsihansikkaiden kohdalla kaupassa ja sitten itkettää joka aamu, kun tyttö pukee ne antimätsit käteensä?

Koululainen lähdössä kouluun. Mätsätkööt tai olkoot mätsäämättä. Pääasia, että mukana on pinkkiä, ja mielellään mahdollisimman montaa eri pinkkiä :D Popin kuoritakki- windfleece -yhdistelmä on osoittautunut välikauden kätevimmäksi yhdistelmäksi. Tällä mennään!

Kuten sanottu. Pieniä ovat murheet -ja hyvä niin! Mites teillä mätsää tänään?

Mukavaa alkanutta viikkoa ja muistakaas Silverjungle -arvonta!

Kauluksia ja rispaantuneita puntteja

valehtelisin, jos väittäisin, etten ole vielä yhtään ajatellut kevättä ja välikausivaatteita. Ahdistavinta kevään tulossa on se, että olemme taas L-E:n kanssa jo perinteeksikin muodostuneessa helmikuun mittaisessa ostolakossa. L-E on pärjännyt hienosti. Itse sorruin tilamaan tytölle Reiman alesta 30 euron pinkit Wetterit. Mielestäni olisi ollut suorastaan rikollista jättää tilaamatta ne. Kootkin hupenivat tuolla hinnalla ihan silmissä.

Talvivaatteilla kuitenkin mennään vielä, vaikka vesi lotiseekin ränneissä ja aamulla kotitalon seinustalla näkyi jo hyvä pläntti nurmikkoa. Tytön ehdottomasti käytetyimmät ulkovaatteet tänä talvena ovat olleet haalarit. Alkutalven suosikki oli menneiden vuosien Ticket, joka pääsi jemmojen perältä käyttöön viime talvena. Kyseiseen haalariin oli kuitenkin asetetttu aikapommi ja se hajosi tammikuussa lahkeista ja pepusta niin pahasti yhdessä rysäyksessä, että pienten elvyttely-yritysten jälkeen päätin kuitenkin hankkia tilalle vielä Molon Polariksen. Syksyllä hankin neidille jo Ticketin Baggie North -haalarin kovempien pakkasten varalle. Toki olin hamstrannut kappiin kaksiosaisia asuja, mutta niitä on käytetty lähinnä vara- hiihto- ja parempina pukuina -neidin suosiessa haalareita. Mihinkä sitä hamsteri karvoistaan pääsee?

Tässä taas tytön hyppiessä haalarista haalariin, olen jälleen kerran tehnyt huomioita siitä, että olisipa vain mahtavaa, jos Ticketin Baggien ja Molon Polariksen parhaat ominaisuudet voisi jotenkin yhdistää ja kehittää täydellisen haalarin.

Ticketin Baggie ei istu päällä mitenkään järin nätin näköisesti. Tytön haalari on kokoa 128 cm ja ehkä kokoa pienempi olisi istunut paremmin tälle vähän päälle 123 senttiselle neidille. Tyttöä reiluus eikä säkkimäisyys haittaa, joten en ole puhunut asiasta mitään. Baggiessa on haalaria siis vielä ensi talveksikin, jos silloin haalari on vielä niin suurta huutoa kuin tänä talvena. Eniten Baggiessa kummastuttaa kuitenkin kaulus. Superlämmin haalari on pilattu niin pienellä, että ihan itkettää. Kaulus on nimittäin todella avonainen ja lapsi ei itse saa /muka osaa / muista koskaan laittaa kauluksen nepparia kiinni, joten esimerkiksi koulussa mennään aikalailla sen varassa, että kauluri sentään on muistettu pukea ylle. Itse olen ihan hysteerinen avonaisista ja paljaista kauloista. Saan flunssan heti, jos näenkin jollain avonaisen kaulan talvipakkasella.

Molo Kids Polariksen (vas.) kaulus on asiallinen ja riittävän suojaava. Tyttö tosin väittää, että kaulus jopa tulee liian ylös. Osassa tämän talven Polariksia on ilmeisesti ollut myös vetskarin kanssa ongelmia eli aukeavat itsestään nappilistaan saakka. Meillä en ole kyseistä ongelmaa huomannut. Ticket Baggie North -haalarin (oik.) kaulus on mukavan pehmeä, mutta jää todella avonaiseksi varsinkin, jollei nepparia sulje. Hyrrrr, sanon minä! Ps. Meillä neiti on hyvin tarkka kaulurin suhteen. Kauluri ei saa kiristää, puristaa, eikä kutittaa. Kauluriksi onkin kelvannut vain minun yli 30 vuotta vanha punainen  villakauluri, joka ei enää kutita, on kevyt päällä, eikä kiristä tai purista.  

Molon Polaris istuu päällä nätisti, mutta entäs materiaali? Kauhukseni huomasin kahden viikon käytön jälkeen, että puntit ovat ihan hapsuilla. Syyksi hapsuuntumiseen ja rispaamiseen paljastuivat tutkimisen jälkeen Across -merkkisten talvikenkien terävät tarranauhat. Toisaalta myös polvessa ja pepussa näkyy selvää hapsuuntumisen alkua, joten tämän vuoden materiaali on selvästi herkempää kuin aiemmin. Baggie, joka on ollut samanlaisessa käytössä jo alkutalvesta saakka, ei ole kärsinyt mitään vaurioita. Ei edes samoja kenkiä käytettäessä...

Puntit rispaa kahden viikon käytön jälkeen. Syynä ilmiöön on kenkien terävät tarranauhat. Näköjään täytyy kiinnittää huomiota myös siihen, millaisia kenkiä haalarin kanssa käyttää...

Baggien ja Polariksen punttien mallissa on toki myös eroa. Polariksessa on todella hyvä erillinen lumilukko. Itse puntti on toisaalta niin tiukka, että lapsi tuskastuu niiden kanssa joka kerta pukiessaan. Olemmekin alkaneet suosia koulussa kenkiä,  jotka saa jalkaan siten, ettei niitä irrota haalarinpunteista välillä ollenkaan. Sukat ja sisähousut ovat myös pysyneet tällä taktiikalla kuivina läpi päivän. Baggien puntit ovat löysät, eikä erillistä lumilukkoa ole ollenkaan. Kiristystä varten on tarranauhat. Puntit eivät kuitenkaan pysy kengän päällä tukevasti ja siksi kenkä onkin koulupäivän aikana haukannut usein lunta sisäänsä ja sisähousujen ja sukkien vesivaurioita on syntynyt lähes joka käyttökerralla.

Nyt pitäisi siis kehitella haalari, joka olisi Baggien materiaalia, mutta Polariksen mallinen hiukan tuunatulla punttiratkaisulla. Kaulus saisi olla yhtä korkea ja suojaava kuin Polariksessa, mutta samalla tavalla pehmeä kuin Baggiessa... Vai onko jollain merkillä jo tällainen täydellinen haalari?

Mukavaa loppuviikkoa!

Pukeutumispolitiikka täysin uusiksi koulun myötä

Olen pyöritellyt tänä syksynä silmiäni kerran jos toisenkin. Mikään päiväkotiaikana hyväksi todetuista pukeutumismetodeista ei ole enää toiminut tytöllä. Vaikka ulkona olisi pakkasta, ei ole mitään takeita, että sormikkaat tai pipo pysyisivät päässä. Välitunneilla saattaa ulkoilla neiti, joka ei ole viitsinyt pukea ulkoiluhousuja päälleen ja sitä rataa. Reiman välikausisormikkaita on jätetty koulun pihalle minne sattuu -onneksi onni on ollut vielä matkassa ja ovat löytyneet jälkikäteen.

Vielä vuosi sitten eskarissa lapsi ulkoili välikausihaalarissa, jonne oli alle tuunattu fleecehaalari. Pipo pysyi päässä ja rukkaset käsissä niin kuin pitikin. Ei tällaisista itsestäänselvyyksistä täytynyt edes keskustella. Toki eskarissa oli vielä kolme aikuista peräänkatsomassa, että homma toimii. Nyt tilanne on ihan toinen. Oli pakko pistää pakka uusiksi ja miettiä ihan toden teolla, mikä toimisi.

Ensimmäistä kertaa kaappiin on ilmestynyt lämmittäviä neuleita. Kuvassa neuleet Pomp de Luxilta, Name Itiltä ja Lindexiltä.

Aiemmin suosin hikoilevaisella ja liikkuvaisella lapsella mahdollisimman ohuita sisävaatteita ja viime vuosina käytimme jopa Reiman teknisiä sisävaatteita. Niiden päälle oli helppo päiväkodissa pukea välikerroksia tarpeen mukaan. Koulussa, meidän laiskalla pukijalla välikerrokset eivät ainakaan vielä näillä keleillä ole toimineet. Tai toki toimisivat, jos päätyisivät päälle asti... Ensimmäisen kerran tänä syksynä neidin päältä on löytynyt eripaksuisia ja pörröisiäkin neuleita. Näillä korvataan pikkupakkasilla välikerros ohuen toppatakin alla ja neuleet ovat toimineet hyvin myös sisäkäytössä. Koulussa oleminen on kuitenkin enemmän paikallaan olevaa kuin päiväkodissa, joten hiki ei ole kuulemma päässyt tulemaan missään vaiheessa sisälläkään.

Päiväkodissa suosin neidillä usein leggareita sisäkäytössä. Niiden päälle oli helppo pukea välikerroksia ja tarvittaessa ne toimivat myös mekkojen ja pidempien paitatunikoiden kaverina. Tänä syksynä ongelmaksi muodostui se, ettei säiden kylmetessä leggareiden päälle päätynyt välitunnille lähtiessä kuitenkaan ulkohousut, vaan ohuilla leggareilla kaakoiltiin, satoi tai paistoi, näytti mittari sitten kymmentä tai viittätoista. Onneksi kaapista löytyi viime vuotiset Reiman ulkoiluleggingsit, jotka pääsivätkin suosiolliseen käyttöön säällä kuin säällä, sisällä ja ulkona. Housujen alle neiti on pukenut leggingsit. Pompilta löytyi onneksi myös vähän paksumpaakin leggaria alle puettavaksi ja tyttö onkin tarjennut tällä yhdistelmällä jopa pikkupakkasilla. Soft shell housut ovat sen verran hengittävät, ettei kuuma ole tullut sisälläkään istuessa. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä viime viikolla, kun Reimalla oli housukamppis käynnissä. Maiathan ne lähtivät tietysti seuraavassa koossa tilaukseen.

Reiman ihanat säänkestävät leggingsit. Viime vuotisen Dianne mallin on korvannut Maia, joka on muuten samantuntuinen housu, mutta takaa hieman erinäköiset.

Nyt sitten kauhulla odotan jo talvea ja mietin, että mitä keksin pukeutumisongelmien varalle. Tällä hetkellä toppahaalari tuntuu ainoalta järkevältä vaihtoehdolta... mikä onkin kiva, kun täksi talveksi on jemmattu kaksiosaista toppapukua enemmän kuin riittävästi. Huoh!

Miten teillä on pukeutuminen muuttunut koulun myötä? Itse olen myös todennut ketjujen vaatteet turvallisemmiksi käyttää. Neiti ei nimittäin ole mikään maailman huolellisin tapaus pitämään vaatteistaan huolta. Nimimerkillä; hanskat jatkuvasti hukassa ja myös liikkatuntien jäljiltä jäljettömiin kadonnut pyyhe. Että näin.

Silverjungle aw2014

Silverjunglelta on juuri tullut osittain myyntiin syksyn ja talven uusi mallisto. Osa vaatteista saapuu kauppaan vasta lokakuussa, mutta tässä pikakatsaus uutuuksiin (kuvat: http://www.silverjungle.fi/mallisto.html):

Kaikki kuvat lainattu: http://www.silverjungle.fi/mallisto.html

Meitä aikuisiakaan ei ole siis unohdettu. Hienoa! Kesän alesta ostamani joogahousut ovat nimittäin olleet todella ahkerassa käytössä... Näyttää muuten siltä, että valitsin malliston kuvien joukosta vain mustia, pinkkejä ja harmaita vaatteita, mutta toki mallistossa näkyy myös muita värejä. Kannattaa käydä kurkkimassa! Silverjunglen vaatteet ovat hyvälaatuisia, kohtuuhintaisia, kivoja, katseen-, käytön- sekä pesunkestäviä.

Mitäs sanotte? Löytyykö suosikkeja? Itse ihastuin pitsisomisteisiin sormikkaisiin, pipohulluna neulepipoihin ja itsellenikin yllätykseksi mustiin raitapaitoihin.

Yllättävän kivoja ketjukamppeita

Blogeissa on viime viikkoina näkynyt jonkin verran myös yllättävän kivoja "ketjukamppeita". Olin juuri karsinut tytön kaapista muutamia kulahtaneita ja pieneksi jääneitä toppeja, joten innostuin itsekin selaamaan Lindexin nettikauppaa. Toppien, sukkien ja alushousujen lisäksi ostoskoriin olisi sujahtanut myös useampi tosi kivan näköinen paita tai tunika, mutta näytti siltä, että moni suosikki oli loppuunmyyty. Siis mitä, hä? Ketjukamojahan saa olla nykyään kyttäämässä kuin Mini Rodineja konsanaan. Enkä kyllä toisaalta ihmettele. Kimalletunika tuli juuri pesusta moitteettomassa kunnossa, eikä vaatteesta tarvinnut pulittaa kuin (ylöspäin pyöritettynä) kympin verran.

Tilasin paketin postikuluja säästääkseni liikkeeseen ja maanantaina pyörähdinkin kaupungilla ihan vain siinä toivossa, että olisin nähnyt livenä edes vilaukselta Molon toppaa jossakin. (Vilauksen näinkin, mutta meidän kannalta ihan liian pienen vilauksen.) Lindex kuitenkin yllätti positiivisesti. Rekissä roikkui yllättäen meidän koossa vaatteita, jotka netin mukaan olivat loppuunmyyty liikkeestäkin jo reilu viikko sitten.

Tunikan valitsin koossa 134/140, koska halusin siihen väljyyttä ja liehuvuutta. Muut paidat ovat koossa 128 ja tyttö lähtikin kouluun tänään keskimmäisessä tähticollegepaidassa sillä erotuksella, että paidan alle tuunattiin pidempi musta toppi. Vaaleanpunaisen tähtineuleen alle tuunaamme valkoisen topin. Kivaa, huoletonta kouluvaatetta!

Tänään alkaakin sitten talvikamojen perkaaminen ja todennäköisesti uusien tarvittavien toppavaatteiden todellisen tarpeen kartoittaminen. Kivaa!

Mites siellä, joko ketjukamppeet on tsekattu ja toppatarve kartoitettu?

Päiväkodin pukeutumispolitiikkaa???

Nyt, kun Missonin mallistokin on jo loppuunmyyty Lindexiltä, pysytään me arkisemmissa aiheissa...

Eilisessä postauksessahan tilitin, että tytöllä oli kuorihaalarin alla ainoastaan leggarit ja ohut pitkähihainen trikoopaitapaita (+ tietysti sukat, kauluri, pipo ja välikausirukkaset sekä saappaat). Ulkona tihutti vettä ja plusasteita mittari näytti 6-8. Tytön käsivarret olivat iltapäiväulkoilun jäljiltä jääkylmät.

Tänään tytön nähdessäni vasta silmiäni hieraisinkin. Isukki toi päiväkodista (itse olin kotiutunut hetkeä aiemmin) tytön, jolla oli päälleen eilistä vastaavaan säähän puettu: Pipo, kurarukkaset, saappaat, kurahousut, sadetakki, kuorihaalari, fleecapusakka, lyhythihainen T-paita, velourleggarit ja sukat.

Miten olisin itse pukenut tytön pieneen tihkusateeseen mittarin näyttäessä 6-8 plusastetta? Tytön kurahousut ja sadetakki ovat kevyesti vuoratut, joten ne olisivat menneet sellaisenaan normien sisävaatteiden ja fleecekerroksen päällä. Pienessä tihkusateessa olisi riittänyt myös toisaalta normi sisävaatteiden ja fleecekerroksen kanssa kuorihaalari, joka pitää todella hyvin vettä. Kauluri, pipo, välikausirukkaset tai fleecevuoratut kurarukkaset ja saappaat kuuluvat tottakai asiaan.

Meillä on päiväkodissa aina mukana useampi vaihtoehto pukeutumiseen. On ohuempaa puuvillasvetaria, fleecesvetaria ja housua. Tytön naulakosta löytyy myös aina vähintään kaksi kuorivaatekertaa ja sadeasusetti. Olen ehkä vähän varannut vaatteita liikaa esille, koska selvästikään päiväkodissa ei tiedetä, miten eri vaatteita käytetään ja yhdistellään järkevästi. Jatkuvasti tulee ylilyöntejä ja alilyöntejä. Aina ei voi kuitenkaan aamusella tietää, kuinka paljon iltapäivällä sataa vettä tai onko lämpöasteita 5 vai 15. Siksi haluan, että myös pukeutumiseen on vaihtoehtoja.

Tytön kanssa voi vähän sopia aamulla päivän ulkoiluvaatetuksesta, mutta tyttöä ei pukeminen juuri kiinnosta ja mielestäni päiväkodissa on hoitajien tehtävä kuitenkin katsoa, että vaatetus on asian mukainen ja säähän sopiva.

Löysin kätköistäni ohuehkon punaisen neulekaulurin ja yllätyksekseni huomasin sen olevan aito kasarikauluri. Siitä löytyi nimittäin nimeni. Fleecepusakka on H&M:ltä, pipoja tytöllä on käytössään useita, mutta kotiutuessa päässään oli Kimperin froteepipo, Haalari Pop ja saappaat Nokia. Päiväkotivaatetuksessa ei olla aina niin tarkkoja sävyjen suhteen...

Kuulisin mielelläni, miten teidän päiväkotilapset on puettu ulkoiluun? Miten mahdollisiin huomautuksiin on suhtauduttu? Onko kyse välinpitämättömyydestä vai kiireestä ja ylisuurista päiväkotiryhmistä? Minkä ikäisenä vaatetuksen valitsemisen voi jättää lapsen omille harteille?