Voiko leluun kiintyä? Erään pienen polkupyörän tarina.

Mielikuvitusleikit, joissa ei välttämättä tarvita varsinaisia leluja, ovat ihan parhaita. Itse muistan lapsuudestani ainakin yhden lempparileikin, jossa ei leluista ollut kuin haittaa, eikä aina tarvittu kavereitakaan. Kyseisessä leikissä oltiin ihan hirvittävän köyhiä, ruoka haettiin metsästä, vaatteet olivat leikisti niin huonot, että varsinkin talvella palelsi aina. Kaikki tehtiin itse ja silti oltiin onnellisia.

Itselläni ei koskaan ollut mitään erityisen tärkeää lelua. Toki muistan lapsuudesta muutaman pehmolelun ja osa leluistani on selvinnyt melko hyvässä kunnossa ihan näihin päiviin saakka. Mikään lelu ei kuitenkaan ollut niin tärkeä, että olisin kuljettanut sitä kaikkialle mukanani.

Oma tyttöni on lelujen suhteen hyvin samanlainen kuin itsekin olin pienenä. Kaikki lelut ovat kivoja, välillä innostutaan kovasti jostakin, mutta sitten hiljalleen kuvioihin tulevat uudet intressit ja vanhat lelut jäävät ainakin hetkeksi unholaan. Pehmolelujakin neiti kuljetti unikavereiksi päiväkotiin vuorotellen, "ettei kenellekään unikavereista tulisi paha mieli". Toki pari unikaveria on ylitse muiden, mutta pääsääntöisesti neiti nukkuu nykyäänkin yöunet mielettömän unikaverikuorman kanssa, "ettei kenellekään tulisi paha mieli".

Pari-kolmevuotiaana neiti tykkäsi leikkiä kovasti autoilla. Sittemmin suosikiksi nousivat Lego Friends kaverit näppäryyttä vaativine rakennelmineen. Vuosi sitten tyttö innostui Monster High -hahmoista ja nukkeja onkin kerääntynyt melkoinen kavalkaadi. Tällähetkellä suosikkitouhuamista on kuitenkin  Top Model puuhastelut vaatesuunnitteluineen. Onneksi ulkoleikit vievät kuitenkin voiton ihan kaikesta! Ihanaa, että saatiin luntakin viimeinkin.

Tätä postausta valmistellessani mietin monta päivää, onko polkupyörä lelu vai kulkuväline? Tulin siihen tulokseen, että pienelle lapselle, jolla jalat hädintuskin yltävät polkimille, polkupyörä on enemmän lelu kuin liikkumiseen paikasta toiseen tarkoitettu kulkuväline. Pienet lapset kuitenkin harjoittelevat polkemista ja pärtsäävät eniten kotipihassa ja sen läheisyydessä. Itsekin leikin lapsuudessa, että polkupyörä on auto tai mopo ja kerrostalon piha-alueen mattotelineet huoltoasemia...

Itselleni eräs erityisen tärkeä "lelu" onkin ollut ensimmäinen oikea polkupyöräni. Jalat eivät yltäneet aluksi kunnolla polkimille ja juuri, kun sain pyörän, nousi hirveä kuume. Kinusin pyörän käyttöön sisälle, kun ulos ei kipeänä ollut mitään asiaa. Kiukuttelua ei varmaan kuunnellut naapurin Erkkikään, joten isäni toi pyörän toisen kerroksen kaksioomme. Mieletöntä kiitorataa kaksiossa ei pyöräilyä varten ollut, mutta sen verran, että pääsi olohuoneessa testaamaan ja kiukuttelukin loppui kuin veitsellä leikaten.

Minä pienenä 80-luvun alkupuolella testaamassa uutta pyörää kuumeessa, pienessä kerrostalokaksiossa. Jalat yltävät juuri ja juuri polkimille.

Sittemmin kyseinen polkupyörä päätyi mökkipyöräksi ja sillä ajeltiin samanikäisen serkun kanssa vielä päälle 10-vuotiaina kaksipäällä seikkailemaan mökin lähinympäristöön. Kestävä kotimainen pyörä! Mökillä liikuin muutenkin aina paikasta toiseen polkupyörällä, oli kohde sitten lähellä tai jopa 200 metrin päässä.

Jossain vaiheessa polkupyörä jäi lopulta todelle paljon liian pieneksi ja pappani halusi ostaa sen talteen 100 markalla. Pahoittelin hänelle, että renkaat ovat jo aika huonossa kunnossa ja tangostakin lähtee pinnoitus irti. Pappa osti pyörään uuden tangon ja lupasi olla pärtsäilemättä, kun renkaatkin olivat sen verran huonossa kunnossa. Pyörä roikkuikin mummun ja papan omakotitalon autotallissa monta vuotta, kunnes tuli omakotitalosta luopumisen aika ja pyörä päätyi takaisin mökkisäilytykseen.

Pari vuotta sitten kesällä tyttö otti vanhan polkupyöräni omaan käyttöönsä. Olin varma, että sileäksi ajetut kasarirenkaat puhkeavat minä hetkenä hyvänsä, mutta ainakin toistaiseksi olen ollut väärässä. Viime kesänä veimme tytön vanhan, vastaavan kokoisen pyörän mökkipyöräksi ja ajatus oli luopua tästä ikivanhasta pärtsäilyvälineestä. Tyttö kuitenkin päätti, että siitä ei luovuta, koska se on paljon parempi kuin hänen vanha pyöränsä. Mihin sitä toisaalta rakkaan, hyväkuntoisen pyörän hukkaisikaan? Onhan se kuitenkin toimiva ja ehjä pyörä. Täytyy varmasti alkaa suunnitella lähivuosina jo seuraavaa säilytyspaikkaa kyseiselle aarteelle.

Vastauksena otsikkoon; Kyllä leluun voi kiintyä, vaikkei se olisikaan pörröinen ja pehmeä.

Kuva arkistoista parin vuoden takaa. Tyttö sotkee, minkä jaloistaan pääsee. Pyörälle mökkireitit ovat tuttuja jo 30 vuoden takaa.

Onko teillä kiinnytty johonkin leluun tai vaikkapa polkupyörään? Itse osallistun tällä postauksella CupoNation.fi:n ja Väri-epä-suoran järjestämään lelu-haastekilpailuun. Osallistukaahan muutkin bloggaajat kisaan. CupoNationista muuten löytää välillä melko hyviäkin alekoodeja nettiostoksia ajatellen. Kannattaa kurkkia!

Mukavaa viikonloppua! Nauttikaahan lumesta!