maanantai 7. heinäkuuta 2014

7 vee uhmistelee ja kesälomailee

Kirjoittelin jossain vaiheessa 6-vuotiaan pienestä murrosiästä. Täytyy kyllä todeta, ettei uhma ole seitsemänteen ikävuoteen mennessä ainakaan helpottanut, muttanut korkeintaan muotoaan. Tässä välissähän neiti on saanut oman kännykän ja sen myötä myös napanuoraa on vähän höllätty eli reviiriä laajennettu. Lapsen mielestä "kaikki kaverit saa mennä vapaammin, olla ulkona myöhempään, kaikki muut saa syödä joka päivä herkkuja ja pelata ulkona kännykällä..." Kaverit ovat tytölle kaikki kaikessa ja ilman kavereita ihan kivastakin päivästä voi sekunnissa tulla maailman kamalin päivä.

Kaikki kaverit eivät kuitenkaan asu ihan naapurissa. Pari pienempää katua neiti saa ylittää yksinään kavereiden luo mennessään, mutta isomman ja vilkkaasti liikennöidyn kadun ylitykseen tytön valmiudet eivät vielä mielestäni riitä. Ongelmia onkin muodostunut siitä, että katua on kuitenkin ylitetty ilman lupaa. Illalla sisälle ei tulla useasta kehoitussoitosta huolimatta ja kotiaresti uhkailumuotona, eikä myös toteutettuna ole tuottaneet haluttua tulosta. Pari päivää paletti pysyy kasassa, kunnes juttelut, luvatut palkinnot ja kotiarestilla uhkailut taas unohtuvat mielestä. Uhmaaminen on saanut uusia muotoja muun muassa luurin korvaan paiskaamisena. Rajoja ja liikkumista sentään pystyy seuraamaan Elisan Perhepalvelulla. Näen siis omalta tietokoneruudultani, tosin pienellä viiveellä, että missä lapseni liikkuu. Toivottavasti uhmaaminen helpottuu viimeistään, kun koulut alkavat ja kaikilla lapsilla alkaa taas olla suht samanmoinen rytmi elämässään. Tytön kanssa olen puhunut, että luottamusta ja vapautta saa kyllä, kunhan on ensin osoittanut olevansa niiden arvoinen ja pitänyt ennalta sovituista asioista kiinni. Jossain määrin hommat ovatkin viimeaikoina alkaneet sujua. Onhan tässä asioista jo pitkään puhuttu (ja taisteltukin).
Seesteisiä aikoja näkyvissä?
Koska kaverit ovat ilmeisesti kirmanneet kesälaitumille, tyttökin pakkasi kimpsunsa ja lähti mummon ja papan kaveriksi mökille viettämään ihan oikeaa kesälomaa. Uimaharjoittelut (kellukkeiden ja uimarenkaan kanssa) sujuvat hienosti. Tyttö ei ole vesipeto vaan jollakin tavalla vesi tuntuu olevan se peto, jonka kantavuuteen ei ole luottoa sitten yhtään. Mökkeily on kuitenkin asia, josta tyttö tuntuu nauttivan. Uimaankin pitää kuulemma päästä kolme kertaa päivässä. Toivottavasti mökkielämä tuo etäisyyttä myös uhmaamiseen. Tällä hetkellä suurin uhmaaminen liittyy kuitenkin kavereihin ja kavereille näyttämiseen, luulisin.
Vesipeto vai vesikö on peto?
Miten teillä pienet koululaiset uhmaa? Entä joko lomaillaan?
Trampoliinitemppuja.
Mukavaa, lämmintä ja aurinkoista viikkoa!

12 kommenttia:

  1. Meillä ei ole pojalla puhelinta mutta siis juuri saman tyylistä juttua meilläkin. Ei tosin ehkä niinkään kavereihin liity. Välillä tuntuu, että tulee burnout :D ihan ku seinälle puhuis. Kuulostaa siis niin tutulle. Ja mä kun luulin, et se helpottais kun 4v ikä lähestyy, paskat.. jos suoraan sanotaan. Kun pahenee vaan päivä päivältä :D "Kiva" kuulla ettei ole tuohon ikään vielä helpottanut. Eli... luovun toivosta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai se uhmaaminen kuuluu vain kasvuun. Täälläkin on kyllä toivo ollut mennyttä jo monta kertaa, mutta nyt taas viimepäivät näyttivät, että kehityssuunta on oikea. Ja kesälomakin voi tehdä hyvää :D Toivoa ei kannata menettää. Kyllä näistä vielä ihan hyviä ihmisiä tulee!

      Poista
    2. Kyllä nämä lujatahtoiset varmaan ainakin maailmassa pärjää sitten aikuisena :) Jos jotain lohtua hakee :D

      Poista
    3. Tällä ajatuksella meilläkin lohduttaudutaan :D

      Poista
  2. Vo ei, jatkuuko se vielä 7-vuotiaanakin, meillä on juurikin tälläinen 6-vuotias pieni murrosikäinen jolla on hillitön uhma, kiva tietää, että ei auta kuin kestää jos sitä seesteistä aikaa ei ole vielä lähiaikoinakaan tiedossa... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla yhtä napanuoran venyttämistä koko lapsuus :D Välillä on seesteisempiä päiviä onneksi.

      Poista
  3. Meillä on alkanut 6v uhma väistymään, mutta lapsi on sellainen luonteeltaan, että ei se elo kovin tasaista ikinä ole hänen kanssaan :)

    Jotta kauhun tasapaino pysyisi perheessä meidän kohta 10v on aloittanut hirvittävän valitus- ja kiukuttelukauden. Hänen kanssaan olikin aika tasainen vuosi *huoh*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se toki hyvä, että lapsella on omaakin tahtoa. Voisi vain joskus asiat mennä niin kuin on ennalta keskusteltu ja sovittu. Varsinainen murrosikä se vasta mietityttääkin. Kuinkahan sitä sitten pärjää?

      Poista
  4. Oih ja voih...kovasti tsemppiä pikkumurkun kanssa!

    Ja täytyy sanoa, että tutulta kuulostaa. Ja kammottavaa ajatella, mitä kaikkea on luvassa joskus vuoden päästä. Meidän 5,5 v osoittaa jo noita merkkejä ja "mukava" tietää, ettei loppua ole luvassa aikoihin...

    Jollei kotiarestilla uhkailu riitä, kannattaa varmaan toteuttaa uhkaus? Ja laittaa se puhelin jäähylle vähäksi aikaa? Mun ystävällä on teinejä, sieltä näitä konsteja latelen ;)

    Tärkeitä kehitysvaiheita nämä uhmat, mutta kyllä ne (joskus) osaa rasittaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinnekin!

      Kyllä täällä yritetää johdonmukaisia ollakin eli uhkaukset kotiarestista on myös toteutettu. Pari kolme päivää kerrallaan on kotiarestissa ollutkin. Kotiaresti tarkoittaa myös sitä, ettei kännykkää tai iPadiakaan saa käyttää. Kotiarestissa olo on kurjaa, mutta eipä tuo kurjuus ole toistaiseksi montaa päivää mielessä pysynyt, vaan sama meininki on jatkunut melkein heti arestin jälkeen. Viimeksi yritin toista taktiikkaa ja ostin Monster high nuken, jonka sai avata, kun ulkoilut sujuivat viikon ajan ongelmitta. LAhjonta toimi huomattavasti paremmin kuin uhkailu, mutta ei aina viitsisi olla lelukauppaa tyhjäksi ostamassa ja toistaiseksi yhteisellä ajalla lahjonta ei ole vielä toiminut :D

      Kyllähän uhmaaminen kuuluu kasvuun, mutta osaa kyllä ottaa aivoon silloin, kun tilanne on päällä.

      Poista
  5. Tsemppiä uhmailuun! Niin hyvässä kuin pahassa, lapsilla on aina joku vaihe, joten toikin tuosta jossain vaiheessa muuttaa muotoaan! :) Meillä on tulevalla eskarilaisella ollut nyt piiiitkä tosi kiva vaihe, että sitä vaiheen muutosta odotellessa... ;) Nyt on oikeestaan kaikki lapset olleet hirmu ihania jo pitkät pätkät, joten odotan nyt kauhulla ryhtyykö ne kaikki sitten kertarysäyksellä yhtä aikaa kamaliksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Aina joku vaihe menossa ja juuri, kun opit käsittelemään yhtä vaihetta, tulee toinen. Näillä mennään.

      En nyt sitten tiedä, kumpi olisi parempi vaihtoehto, jos on monta lasta. Se, että kaikilla on vaikea vaihe samaan aikaan vai se, että jokainen hankaloittaa elämää vuorollaan? KErro sä! :D Tsemppiä tuleviin koitoksiin!

      Poista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...