Vielä ehtii - Saaristolaisleipä

Tytön koululla oli joku aika sitten joulumyyjäiset. Luokkakaverin äiti oli leiponut luokan myyntipöytään ihania saaristolaisleipiä. Utelin tietysti, että mistä resepti ja nyt on pakko laittaa hyvä kiertämään. On kyllä niin herkkua leipää, että tämä vie kielenkin mennessään. Eikä mikään ihme - omenamehua ja siirappia makeuttamassa taikinaa.

Ohjeen mukaan leipiä tulee kolme kappaletta, mutta taikinaa kohotetaan niin ahkerasti, että meillä se riitti peräti neljään leipään. Saaristolaisleipä sopii mainiosti myös joulupöytään, mutta käy myös arjen herkuksi ja kauniisti pakattuna viemisiksi vieraisille. Ohje on munaton, maidoton, laktoositon ja sopii ilmeisesti myös vegaaniseen ruokavalioon.

Leipä vuoasta nurinpäin kipattuna ja maistiaiset tuoreesta leivästä leikattuna.

Maistiainen tuoreesta lämpimästä Saaristolaisleivästä leikattuna ja levite puoliksi sulaneena päällä. Leipään tulee pitkän paiston aikana ihanan rapea pinta.

Ohjeen annoksilla saimme aikaiseksi neljä vuokaleipää. Vuoaksi käy kertakäyttöiset vuoat yhtä hyvin kuin tavallinen leipävuokakin. Tähän hätään ei löytynyt neljää vuokaa, joten kaksi leivistä on tehty foliovuokiin.

Ohje löytyy yhteishyvän nettisivuilta: https://yhteishyva.fi/reseptit/saaristolaisleipa/recipe-5470

Ainekset

1 l

omenamehua

50 g

hiivaa

3 dl

siirappia

1 rkl

suolaa

3 dl

kaljamaltaita

3 dl

vehnä- tai kauraleseitä

3 dl

ruisjauhoja

13 dl

vehnäjauhoja

1) Murenna hiiva haaleaan mehuun. Lisää muut aineet puuhaarukalla sekoittaen. 
2) Lisää vehnäjauhoja vähitellen kunnes taikinasta tulee löysän puuron kaltaista. 
3) Anna kohota lämpimässä 1 tunti. 
4) Jaa taikina kolmeen (tai neljään) hyvin voideltuun vuokaan (alumiinifoliovuoat sopivat hyvin). 
5) Kohota peitettyinä 45 minuuttia. 
6) Paista leipiä ensin 250 asteessa 10 minuuttia, sitten 150 asteessa 1 tunti 45 minuuttia.


Itse en laittanut vehnäjauhoja ihan koko ohjeen määrää taikinaan ja näin leipä jäi ainakin tuoreeltaan mukavan kuohkeaksi. Taikina kohoaa todella runsaasti aluksi, mutta uunissa ei enää niin paljon, joten vuoat voi täyttää parin sentin varaa vaille täyteen.

Ihania herkutteluhetkiä!

Hatanpäällä kukkii

Hatanpään Arboretum on suosikkipaikkojani Tampereella. Toki siellä kukkii erilaiset kukat koko kesän, mutta nyt on erityisesti ruusutarha parhaassa kukassaan. Viime viikon aikana tuli pyörähdettyä Arboretumissa useampaankin kertaan ihailemassa ja valokuvaamassa.

Eilen tuli testattua myös Hatanpään kartanossa toimiva Café Elsa, joka on viiden restonomiopiskelijan perustama kesäkahvila. Voin suositella lämpimästi ja miljöö on ainakin kohdillaan.

Suomenlinnassa

Olemme suunnitelleet retkeä Suomenlinnaan jo parisen vuotta. Tänä kesänä yhteistä lomaa miehen kanssa oli vain viikko, joten matkaan oli lähdettävä heti, kun vastaan tuli ensimmäinen kaunis päivä. Mukaan kelpuutettiin myös teini sekä mummo. Ensimmäinen lämmin päivä viikkoon oli saanut myös miljoona muuta Suomenlinnankävijää liikkeelle. Moni mielenkiintoinen paikka jäi koluamatta ryysisten takia. Jos vielä joskus kohteena on Suomenlinna, valitsen päiväksi pilvisen ja kolean päivän. Sellaisen, ettei koko maailma ole haluamassa samaan aikaan katsomaan tätä ihanaa maailmanperintökohdetta.

Poltin reissussa dekolteeni. Säätiedotteiden mukaan päivästä piti tulla viileähkö ja puolipilvinen. Mukana oli siis kaulahuivi, neule ja farkkutakki. Teini suostui luopumaan takistaan, mutta neule pysyi päällä, vaikka itse hikoilin teepparissakin. Lisäksi olin ihan idiootti, kun en tajunnut, että Suomenlinnan saaret oli tarkoitus juosta nopeasti päästä päähän ja suurin tavoite oli lähteä kotimatkalle. Näin teinin mielestä.

Olimme reissussa autolla. Junakin olisi ollut loistava vaihtoehto, mutta Helsingin kaupungilla on hieno kamppis vähäpäästöisten autojen kadunvarsipysäköintiin. Vyöhykkeillä 1 ja 2 voi pysäköidä puoleen hintaan. Hybridi siis alla ja menoksi. Käveltävää tuli päivän aikana runsaasti, mutta sehän tekee vain hyvää mahamakkaroille.

Kesän kuvia ja kuulumisia

Viime vuonna en nähnyt yhtään kantarellia. Tänä vuonna niitä tuntuu onneksi taas tulevan reippaasti.

Mustikat alkavat olla paikoin jo melko buenossa kunnossa.

Kellokukat ovat lemppareitani. Tässä kurjenkello.

Kesäloman alkumetrejä elelen. Muut perheestä ovatkin lomailleet jo hyvän tovin. Tänäkään kesänä ei suunnitelmissa ole mitään suuria. Silti varsinkin viikonloput tuntuvat täyttyvän taas vauhdilla juhlista, tapahtumista ja muusta mukavasta kesäpuuhasta.

Alkuvuosi on ollut jollakin tavalla rankka. Siirryin työpaikassani eri kerrokseen ja sen myötä siis työtehtävätkin muuttuivat. Alkuvuosi on ollut siis uuden opettelua. Lisäksi olen tehnyt koko alkuvuoden aamuvuoroa ja herännyt siis ennen kukonpierua. Varsinkin kesäaikaan siirryttäessä en meinaa saada millään unta tarpeeksi ajoissa ja lisäksi vanhempi kissoista on ollut levoton öisin. Tästä on siis seurannut se, että koko kevät ja alkukesä on menty noin neljän tunnin yöunilla. Tästä taas on seurannut se, ettei iltapäivisin ja iltaisin ole oikein ollut energiaa tehdä mitään. Kesäloma kuitatkoot siis ainakin univelat, jos ei muuta.

Huomasin muuten tänään, että jotkut ihanat olivat kommentoineet edellisiin postauksiini jo viime vuonna. Nämä kommentit eivät ole kuitenkaan ikinä tulleet läpi ja jääneet siksi hyväksymättä. Tänään löysin ne siis hyväksymättöminä kommenttiboxista ihan sattumalta. Pahoittelut! Harmittaa, sillä viime vuonna ajattelin, kun kommentteja ei tullut, ettei bloggaamistakaan kannata enää jatkaa. Todella vähän olen pyörinyt blogistaniassa muutenkaan. Välillä vain käynyt kuikuilemassa, mitä muilla on menossa.

Elossa kuitenkin ollaan! Ihanaa kesää kaikille!