Näytetään tekstit, joissa on tunniste Retki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Retki. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Kesän toinen retki: Kiviniityn kotieläinpuistossa

Kaneja ja marsuja sai syöttää. Alueella oli iso voikukkapelto, joten apetta oli riittämiin.
Riikinkukko ei esitellyt pyrstöään aneluista huolimatta. Komea lintu hän on ihan muutenkin.
Joutsenet lepäilivät varjossa aidatulla alueellaan.
Lampailla oli paljon suloisia karitsoja. 
Ylämaankarjan edustajat laidunsivat varovaisesti vähän kaempana laitumella.
Täpläkauris aivasti. Pelästyin niin, että kamera meinasi pudota jorpakkoon.
Pääskysillä oli pesiä eläinten sisäsuojassa.
Pari strutsia lekotteli iltapäivällä sisätiloissa. Myöhemmin rehvasimme Sirpan ja Jaskan myös ulkoaitauksessaan tepastelemassa. Uteliaita lintuja nämäkin. Aidan vierustaan on ihan muodostunut polku, jossa seurasivat ihmisten etenemistä.
Tyttö pääsi vielä pomppimaan pomppulinnaan, jonne yli 9-vuotiailla ei ole enää asiaa.
Puistossa on esimerkiksi hämähäkkikeinu, jossa isi antoi kuulemma ihan lällyt vauhdit.
Osa polkuautoista oli rikki ja toimivissa tytön jalkavoimat eivät meinanneet riittää lievään ylämaahan polkiessa.
Kuulin Kiviniityn kotieläinpuistosta ekan kerran jokunen vuosi sitten. Kiviniitty on ollut kesätekemislistalla siitä asti, mutta jostakin syystä sinne ei ole tullut koskaan aiemmin lähdettyä. Tampereelta kotieläinpuistoon ajelee mukavasti alle tunnissa, vaikka eksyisikin matkalla, niin kuin meille kävi. Harvoin sitä nimittäin on tullut Mouhijärvelle Sastamalaan ajeltua. Voisin veikata, etten ole käynyt sillä suunnalla koskaan aikaisemmin.

Tytön kanssa sovimme etukäteen, että kierrämme ensin katsomassa eläimet. Ihan mahtavaa oli se, että marsuille ja kaneille sai syöttää voikukanlehtiä. Tyttö on pitkään toivonut omaa lemmikkiä, mutta tiukkisvanhempina (pieni kämppä ja huonot unenlahjat yhdistettynä jyrsijään, ei taida toimia) emme ole vielä ajatukselle lämmenneet. Eläinpuiston eläimet ovat ihanan uteliaita ja ihmisiin tottuneita. Esimerkiksi pässit laidunsivat kauempana aitauksessaan, mutta saavuttuamme paikalle, ne tulivat vauhdikkaasti määkien aidan viereen esiintymään. Siat vetivät kunnon riehakkaan leikkiesityksen, kunhan paikalla oli tarpeeksi katsojia. Myös porot tulivat morjestamaan ihan aidan viereen. Vain isot villi- ja villasiat vetivät kuorsaten päiväunia suojassaan.

Kotieläinpuistossa on eläinreitin varrella monta kivan näköistä grillauspaikkaa. Me lähdimme matkaan suoraan ruokapöydästä ja otimme mukaan vain kevyemmät eväät, mutta eläinpuistossa voisi periaatteessa viettää vaikka koko päivän (auki 10-18). Eläinten lisäksi alueella on myös erityisesti 2-6-vuotiaille lapsille paljon muutakin puuhaa. On leikkipuisto, trampoliineja, pomppulinnat, sähköautorata (2-6-vuotiaille) ja polkuautot. Pomppulinnaan ei ole yli 9-vuotiailla asiaa, joten tyttö huokaisikin helpotuksesta, kun vielä pääsi pomppimaan. 

Aikuisilta veloitetaan alueelle pääsystä 10 euroa per pää ja lapsista 9 euroa. Alle 90 senttiset pääsevät ilmaiseksi. Ponitalutus (säävarauksella) on kello 13 ja siitä veloitetaan erikseen 3 euroa. Peräkärryajelu (klo 12 ja 14) on maksuton. Me taisimme olla paikalla juuri kahden pintaan, joten missasimme molemmat. Alueella on myös kahvila, jonka yhteydessä on suhteellisen siistit vessat ja lastenhoitohuone.

Kiviniityn kotieläinpuisto oli tytön mielestä tosi kiva paikka. Erityisen kivaksi päiväretkikohteeksi ajattelisin kotieläinpuistoa perheille, joissa on pienempiä, noin 2-6 -vuotiaita lapsia. Myös pienimmät jaksavat helposti kiertää kaikki eläinkohteet, koska alue on melko pieni.

Onko Kiviniityn kotieläinpuisto tuttu paikka? 
P.s. Isukki jäi ihmettelemään, kun sitä kivistä niittyä ei löytynytkään paikan päältä.

perjantai 27. toukokuuta 2016

Mistä tietää, että on kesä?

Vehreää arboretumia.
Mulle kans sitä leipää, jooko.
Naakan lepohetki.
Purppuraomenapuun kukkia.
Kuvausassari leipäpussinsa kanssa.
Lokin ajatuskuplassa lukee: "Älä siinä toljota! Painu pehkuihin!"

No kukkasista, ötököistä, vehreydestä, pesivistä linnuista ja siitä, että ulkona tarkenee ainakin välillä ilman takkia. Niistä tunnistaa kesän, vaikka varsinaiseen kesälomaan onkin aikaa vielä neljä pitkää viikkoa. Neljä viikkoa siis aikaa tehdä kesälomasuunnitelmia, jotka ovat vielä lievästi sanottuna puolitiessään.

Meidän pikku pikku perhe teki tällä viikolla kesän ensimmäisen, perinteeksikin muodostuneen lähikesäretken Hatanpään arboretumiin. Kukkaloisto ei tokikaan vielä ollut ylimmillään, mutta tarkoituksena olikin nähdä lähinnä sorsan poikasia. Poikueita uiskenteli kuitenkin paikanpäällä vain yksi ja se oli niin suosittu kuvauskohde, että päätin jättää poikueen omalta osaltani rauhaan. Muita lintuja pyöri jaloissa ihan riittämiin. Kuvausassarini salainen ase oli tällä kerralla leipä, josta taisteleminen sai linnut pyörimään ympärillämme osittain jopa vaativin kaakatuksin.

Joko teillä on kesälomasuunnitelmat valmiina? Entä kesän ensimmäiset retket tehtynä?

Mukavaa viikonloppua!

Ps. Olen ollut viimeaikoina lievästi sanottuna hidas bloggaaja. Ahkerimmin päivittyy tällä hetkellä Instagram, josta meidät löytää nimimerkillä @eiihanviela.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...