No onko se Gugguu hyvä?

Kotiutin tässä taannoin MiniQ:sta hyvään alehintaan parit legginssit melkein akuuttiin housupulaan. Koon 122 cm Raidan Piki leggarit jäivät armottomasti liian lyhykäisiksi. Paria kokoa isommat Pikit jäävät tosin vielä hetkeksi kaappiin, sillä ne eivät pysy päällä ilman vyötärön tuunausta, vaikka pituus passaakin.

Mielenkiinnosta kotiutin myös Gugguun leggarit. Olen messuilla hypistellyt Gugguun vaatteita, mutta ne eivät ole kaikessa suoraviivaisuudessaan iskeneet, vaikka ovat hyvältä näppeihin tuntuneetkin. Gugguun leggarit nousivat perustrikoisista vaihtoehdoista heti ykkösiksi. Koossa 128 cm riittää pituus pitkäjalkaiselle vielä pitkäksi aikaa.

Flunssa iski ja kotipäivää pukkasi. Neiti veti päiväksi jalkaansa Gugguun harmaa-mustat leggingsit, Molo Kidsin citycollage -paidan sekä Reiman coolmax-sukat.

Kymmenen pesun jälkeen Gugguun leggarit ovat yhä kuosissaan, eivätkä ole venyneet, kutistuneet, saatika sitten kehittäneet minkäänlaista pesunukkaa. Lisäksi malli on loistava hoikkikselle. Pysyvät jalassa, mutta eivät kiristä. Jos minulta kysytään, niin tämän housukokemuksen pohjalta sanoisin kyllä, että Gugguu on maineensa veroinen. Kaikki se hehkutus, mitä blogistaniassa(kin) on nähty, ei ole tuulesta temmattua. Hintaahan Gugguun vaatteilla on ihan mukavasti perustrikoovaatteiksi, mutta onneksi merkkiä voi bongata myös suht hyvästä alesta, jos pitää silmänsä auki.

Istuvuus täysi kymppi!

Mukavaa alkanutta viikkoa! Monessa perheessä varmaankin hiihtolomaillaan. Me podemme räkätautia ja mittailemme lämpöjä ainakin tämän päivän. Varsinaista lomailua on tiedossa meillä vasta huhtikuussa.

Juhannusaatto

Krokettia ja tytön uudet Across lenkkarit (Nyt Anton & Ninassa -40%)

Tänään(kään) ei laskettu kaloreita.

Saunan nurkalla kukkii...

Ja takana.

Peli käynnissä.

Savusauna lämpiämässä.

Verannalla kukat kukkivat, sauna tuprutteli savujaan ilmoille.

Illansuussa oli edessä paluu takaisin asfalttiviidakkoon. Reppu Shampoodle, paita Reima, lippis Pomp de Lux, Leggingsit Raida, sandaalit Crocs :) Paita Babyshopin alesta, lippis Pompin -40% alesta.

Särkänniemeen, Särkänniemeen...

Lomaviikon ensimmäisen aamun sarastaessa heräsin itse ihan järjettömään niskajumiin. Viideltä aamulla otin pari Buranaa ja yritin vielä nukkua hetken. Seitsemän pintaan tyttö hiihteli makkariimme ja ilmoitti, että joka paikkaa kutittaa kamalasti. Silmälasit päähän saatuani näin, että neidin selkä ja massu olivat täynnä pientä nokkosihottumaa. Ei muuta kuin suihkuun ja sen jälkeen kutinaa lievittävä rasvaus päälle.

Iltalehden nettiversion otsikot varoittivat runsaista sateista muun muassa Pirkanmaalle, mutta auringon paistaessa niitä oli vaikea ottaa todesta. Ei muuta kuin suunta kohti Särkkistä, Koiramäkeä, hurjia laitteita ja suuria seikkailuja...

Koiramäki kaupunkeineen, Käpälämäkineen ja maatiloineen oli ihan mahtava paikka. Tytöllä oli vain niin kiire laitteisiin, ettemme kiertäneet esimerkiksi puoteja tai jääneet seuraamaan Tassuteatterin esitystä. Tarkoitus oli palata Koiramäkeen vielä laitekierroksen jälkeen... mutta kaatosade ja ukkonen torpedoivat suunnitelmia.

Koiramäessä viihtyy koko perhe. Miljöö on miellyttävä. Tykkäsin! Eläimet ovat Koiramäessä sijoiteltu sinne kuuluvaksi osaksi. (Neidillä oli reissussa päällään Mini Rodinin flamingomekko, Raida leggingsit, Mustang tennarit ja Mini Rodinin farkkutakki, johon oli kiinnitetty myös Muotokielen Taaperokyltti (ylempi kollaasi))

Koiramäessä olisi saanut aikaa kulumaan vaikka kuinka...

Särkkiksessä oli suhteellisen vähän porukkaa ja tyttö saikin olla monessa laitteessa ihan itsekseen. Neiti ehtikin kiertää lähes kaikki alle 120 cm sallitut laitteet.

Angry Birds leikkipaikka oli edelleen tytölle mieleen.

Ennen Särkänniemen reissua kiinnitin huomiota netissa kyteviin keskusteluihin Särkkiksen hintapolitiikkaa koskien. Tänä vuonnahan ei myynnissä ole käsittääkseni enää erillisiä laite-/kohdelippuja. Aluelipulla (10 e) pääsee alueella, Näsinneulaan ja Sara Hildenin taidemuseoon. Jos mielii näiden lisäksi laitteisiin tai eri kohteisiin, on pakko hankkia Elämysavain (tai ipana-avain), jolla siis pääsee alueella ja kaikkiin kohteisiin. Meidän kolmihenkisen perheen hurvittelut eli avaimet maksoivat Siwasta ennakkoon ostettuna 99 euroa. Portilta ostettuna avaimet olisivat kustantaneet 105 euroa. Parkkimaksu on lisäksi 5 euroa. Joku pitää kalliina, joku riistona ja joku näkee paikan katettavat kustannukset... Pienen perheen äitinä en hintaa säikähtänyt, mutta perheen pääluvun ollessa isompi, hätkähtäisin loppusummaa varmasti itsekin. Varsinkin, kun meidänkin hurvittelut jäivät pahasti kesken kaatosateen ja ukkosen saavuttua paikalle kutsumattomana vieraana. Säätakuutahan ei tunneta, vaikka toki seuraavan päivän avaimet saakin halutessaan hankittua edullisesti huvipuistopäivän päätteeksi.

Summa summarum: Tätä oli odotettu ja neiti oli innoissaan. Illalla kotona tyttöä tosin harmitti vesisateen katkaisema huvipuistoreissu ja mieleen painuvimpana tapahtumana oli kuulemma ruokapaikassa palelu ja tylsistyminen, kun odotimme sateen loppumista. Kastuneet emme onneksi yhtään. Kivenheiton päässä Särkkiksestä, Tampereen keskustassa oli paikoin kaduilla puolikin metriä vettä. Se kertonee jotain vesisateen määrästä! Hyvää lomaa meille!

Ps. Saatoin ehkä saada tytön taas innostumaan mekoista!

2 x mustat leggingsit (Raida ja Molo Kids)

Myönnetään! Tälläkin kerralla ostolakko karahti kivikkoon lähes heti alkuunsa, mutta sentään hyvästä syystä. Katselin nimittäin reilu viikko sitten tytön mustia lempparileggareita päiväkotipäivän jälkeen. Polveen jo aiemmin tullut pieni reikä ei ollut enää todellakaan mikään pieni reikä. Mustille housuille / leggingseille on ollut tarvetta koko talven tytön suosikkipaitojen ja -mekkojen kaverina. Tyttö on halunnut säännönmukaisesti päälleen joka aamu tummanpuhuvaa Molo Kidsiä. Toki välillä on neuvoteltu pidettäväksi myös jotain muuta, mutta pointtihan oli, että mustat leggarit ovat olleet aika pop juttu.

Olin aiemmin nähnyt MiniQ:n uutuuksissa Raida -merkkiset Piki leggingsit, joita suositellaan erityisesti hoikille. Kyseisten leggareiden mitoitus on pientä ja trikoo napakkaa, mutta silti joustavaa ja hyvin istuvaa. Voin myös ilokseni kertoa, että Raidan leggingsit selviytyivät ensi pesustaankin siistissä kunnossa. Raida onkin yksi kevään mielenkiintoisimmista kotimaisista uutuusmerkeistä. Hinta-laatu -suhde on ainakin leggareissa kohdillaan. Raidan vaatteet suunnitellaan Suomessa, ommellaan Eestissä ja kankaatkin pyritään teettämään mahdollisimman lähellä.

Vertailun vuoksi tilasin neidille myös meidän sisävaate -lempparimerkiksi nousseen Molo Kidsin niin ikään mustat Nica -leggingsit (samaa hintaluokkaa Raidan Leggingsien kanssa). Ne ovat Raidan vastaavia selvästi reilumman kokoiset joka suhteessa (molemmat tilasin koossa 122 cm). Trikoo on pehmeämpää, eivätkä housut istu jalassa yhtä napakasti. Tyttö kuitenkin tykkäsi myös väljemmistä pöksyistään kovasti. Myös Molon leggarit selviytyivät ensipesustaan moitteetta, vaikka suosituspesulämpö oli 30 astetta ja meillä pestään kaikki surutta 40 asteessa.

Keskimmäisessä kuvassa näkyy, miten paljon pituudessa on eroa saman kokoisissa (122 cm) leggingseissä. Alla Molo Kids ja päällä niukempi Raida. Molon pöksyt ovat malliltaan myös leveämmät (jalassa vasemmanpuoleisessa kuvassa). Raidan leggingsit istuvat päällä napakasti (oikealla), vaikka meidän neidille vyötäröön jäikin jonkin verran löysää. Pituus on juuri oikea 111,5 cm pitkälle neidille. (Vertailun vuoksi: Maxomorran 122/128 leggingsit ovat pituudeltaan jotain tuosta Raidan ja Molon välimaastosta)

Jään innolla seuraamaan, mitä kaikkea Raidalta vielä tuleekaan...

En ole nähnyt Raidaa myynnissä vielä muualla kuin MiniQ:ssa. Ensimmäisenä silmiin taisivat osua mustat, kivan värikkäillä tupsuilla varustetut pipot. Keltainen ruutukuosi näyttää raikkaalta myös, muttei ainakaan vielä toistaiseksi ole päätynyt meidän pakko saada -listallemme.

Kuvat: MiniQ

Mukavaa viikonloppua ja mahtavaa äitienpäivää! Me puetaan huomenna Raidan leggarit jalkaan (ja vähän muutakin) ja painutaan mökille katsomaan, kuinka paljon kevät on siellä jälkijunassa.