Vesisadetta ja leffailtoja

Talveton talvi. Vettä sataa ja kaikkia harmittaa...

Paitsi meitä, joille Joulupukki (lue tontut) toi lahjaksi leffoja. Sohvaperunaa voi leikkiä tällaisilla keleillä lähes hyvällä omalla tunnolla. Tytön toppavaatteet roikkuvat taas kerran kuivumassa oskarin oksassa ja olen harkinnut vakavasti välikausivaatteiden kaivamista uudelleen käyttövalmiuteen. Sählyä höntsätessä +6 asteisessa tihkusadekelissä toppavarustuksessa tuntuu olevan jotain liikaa.

Pukki toi siis meille muutakin kuin risuja. Meillä rakastetaan leffailtoja, joissa koko perhe ryntää sohvalle popparikulhon kanssa ja vetää Ikeasta hankitun viltin päälleen. Viltti on elokuvaillassa mukana lähinnä jännittäviä kohtauksia varten. Tyttö vetää peiton silmilleen, jos meno tuntuu liian jännittävältä.

Kuvituskuva (Nokia Lumia), joka on otettu mummolassa, jossa tosin sielläkin katseltiin leffaa tv:sta välipäivien ratoksi. Tosin peittoa eikä poppareita tarvittu.

Meillä leffaillat ovat Legoilla rakentamisen ja lautapelien ohella ainoita ajanvietejuttuja, joita koko perheen kesken touhuilemme. Ihanaa yhdessäoloa, josta riittää juteltavaa usein vielä seuraavalle päivällekin. Meidän Perhe -lehdestä (joulukuu 2013) huomasin pienen jutun leffailloista ja Marjo Kovasen Elokuvakasvatuksen oppaasta. Jutussa todetaan, että läheisyyden lisäksi leffaillat ovat muutenkin hyödyllisiä. "Elokuvan ei tarvitse olla erityisen opettavainen. Tärkeintä on katsoa se yhdessä ja jutella." Meillä katsotaan suurimmaksi osaksi animaatioelokuvia, mutta myös kotimaisia kokoperheen elokuvia. Tyttö lukee jo melko sujuvasti, mutta tekstitettyjen elokuvien seuraamiseen ei pitkäjänteisyys vielä kuitenkaan riitä.

Kummatkin elokuvat ovat kakkososiksi vallan mainioita. Itse ilkimyksen kakkososassa viitataan jonkun verran ykkösosaan, mutta katselunautinto on molemmissa taattu, vaikkei ensimmäisiä osiakaan olisi nähnyt. Molemmat S7.

Itse ilkimys 2 oli kiva ajanvieteleffa. Jos BD-levyn voisi katsoa puhki, niin kyseisen elokuvan ykkösosa olisi meillä puhki kulutettu. Kakkososa ei ainakaan ensimmäisellä katsomiskerralla tarjonnut ihan yhtä huikaisevia oivalluksia, mutta kauaksi ei jää nerokkuudessaan sekään. Monsterit Oy on ollut tytön mielestä vähän liian pelottava ja ei ole noussut suosituimpien katsottavien joukkoon missään vaiheessa. Kakkososassakin, joka on siis ajallisesti itseasiassa alkuperäisen leffan esiosa, tyttö meni peiton alle piiloon useammin kuin kerran. Onneksi yöunet eivät enää häiriinny jännittävistäkään elokuvakokemuksista.

Mites teillä on välipäiviä vietelty tähän mennessä?