Lukudiplomi ja valtakunnallinen lukuviikko

Hupsista keikkaa! Blogiin taisi jäädä vähän pääsiäinen päälle, kun arki pukkasi päälle toden teolla suklaamunilla herkuttelun jälkeen. Osa-aikatyöt ovat tällä erää taakse jäänyttä elämää ja pomo koetteli heti turnauskestävyyttäni järjestämällä kahden viikon työputken vain yhdellä vapaapäivällä sekä bonuksena siihen päälle vielä uuteen työpisteeseen perehtymisen. Samaan syssyyn sain myös kevätkröhän ja öisin on ollut kiva yrittää parhaansa mukaan yskiä keuhkot pellolle niin, että verisuonet vain ryskyvät päänupissa. Tarvitseeko blogihiljaisuutta perustella enää sen enempää, ettei mene ihan selittelyksi?

Jälleen uusiksi menneiden arkikuvioiden keskellä päähäni poksahti todellisuus siitä, että tytön eka luokka alkaa olla loppusuoralla. Innostus koulunkäyntiin on säilynyt ja läksyt on tehty aina innokkaasti heti koulun jälkeen. Ihan hävettää myöntää, miten vähän olen ollut apuna läksyissä ja luottanut siihen, että kaikki on tehty. Aluksi tarkastelimme kotitehtäviä, mutta eipä niissä juuri korjattavaa ole ollut. Muutaman kerran olen joutunut "paasaamaan" siististä käsialasta (ja muutos parempaan on ollut ihan mahtava) ja muistuttamaan, että kynää voi teroittaa välillä, että jäljestä saa selvän. Lukuläksyjen osalta tyttö on opetellut eläytyvää ääneen lukemista, koska lukeminen itsessään on jo sujuvaa. Kirjojen kimppuun neitiä on silti saanut patistella, koska kaverit, ulkoilu ja pelaaminen ovat ainakin vielä kirjoja tärkeämpiä.

Puolet tytön lukudiplomikirjoista. Tähän vielä yksi Ella -sarjan kirja, yksi Peppi -sarjakuvakirja ja joku muu kiva kirja, niin luku-urakka on paketissa. Tuula Kallioniemen Karoliina -kirja oli tästä kolmikosta työläin kirja, jota tyttö luki pätkittäin useampana päivänä. Muihin tarvitsi paneutua vain yhden hetken verran ja kirja oli luettu.

Omasta ekaluokastani muistan lukemisen kuntokortin, johon sai merkinnän, kun oli lukenut ääneen 15 minuuttia. Inhosin ääneen lukemista ja koko kuntokorttia. Tuntui, että kaikki muut saivat korttiin merkintöjä paljon nopeampaan tahtiin, ja vaikka lukukunto ehkä ääneen paasatessa kasvoikin, niin innostus kirjoja kohtaan ei kyllä kasvanut yhtään. Onneksi nykykoulu on hyvin erilainen paikka kuin silloin ennen. Nykyään kouluilla on käytössään kannustava ja kirjoihin innostava lukudiplomi; Pirkanmaalla omansa ja googlettelemalla selvisi, että monella muulla maakunnalla on myös vastaava diplomisysteemi käytössään.

Käsittääkseni lukudiplomin suorittaminen on vapaaehtoista. Tytön luokalla ilmeisesti kaikki eivät luku-urakkaan lähteneet, vaikka opettaja odottikin projektin käynnistämistä maaliskuulle asti mahdollisesti juuri siksi, että mahdollisimman monella oppilaalla olisi sellaiset lukutaidot, että kirjojen lukeminen sujuisi jo mukavasti. Alakoulun jokaisella luokalla diplomin suorittamiseen vaaditaan 6 kirjaa, jotka voi vapaasti valita kyseisen luokka-asteen kirjavalikoimasta. Jokaisesta kirjasta tehdään lisäksi yksi vapaavalintainen lukudiplomitehtävä, jolla osoitetaan, että kirja on luettu ja ymmärretty.

1. luokan kirjoista käytännössä kaikki ovat helppolukuisia. Diplomikirjoissa on mukana kuva- ja sarjakuvakirjoja, runokirjoja sekä romaaneja ja kertomuksia. Tytöllä lukudiplomin suorittaminen on jo hyvällä mallilla, vaikka lukemaan onkin saanut välillä houkutella. Diplomin suorittaminen on silti asia, jonka eteen neiti haluaa näköjään nähdä vaivaa.

Ministä kertova kirja vaikutti mukavalta ja hauskalta. Helppolukuisen kirjan neiti luki  noin puolessa tunnissa. Ei siis mikään ylivoimainen urakka.

Tulevalla viikolla vietetään valtakunnallista lukuviikkoa, jonka teemana on "Minä lukijana". Lukuviikolla voi esimerkiksi lähikirjastosta bongata kivoja tilaisuuksia. Tytön koulussa lukuviikkoa varten koodesluokkalaisista muodostuva kirjastotiimi on suunnitellut ohjelman, jolla kannustetaan koko koulu lukemaan. Joka päivä jokainen lukee omaa vapaavalintaista kirjaa. Lisäksi jokainen, joka on lukenut viikon aikana kirjan, voi osallistua yllätyspalkinnon arvontaan. Kirjastotiimiläiset kiertävät viikon aikana luokissa vinkkaamassa kivoista kirjoista. Koulussa järjestetään myös kirjallisuuslaulajaiset ja muuta lukuviikkoteemaista ohjelmaa.

Tähtilukija -sarjan keltaiset kirjat ovat todella helppolukuisia, isoilla kuvilla ja tekstillä varustettuja ohuita läpysköjä, joilla on helppo aloitella kirjojen lukemista. Tähtilukija -sarjaan kuuluu asteittain vaikeutuvia kirjoja. Sarja on suunnattu 6-9-vuotiaille lukijoille.

Koulusta muistetutettiin myös, kuinka tärkeää lapselle on lukevan aikuisen malli ja lukukokemuksesta keskusteleminen. Näiden pienten juttujen avulla lasta voi helpoiten kannustaa kivan lukuharastuksen pariin. Täytyy kyllä myöntää, että kesällä itseäni purrut lukukärpänen on taas kanttuvei, mutta onneksi isukki sentään lukee tytölle joka ilta hyvän tovin Harry Potteria ennen nukkumaanmenoa. Taitaa vain sekin kirjaurakka olla jo menossa sarjan viimeisissä jännittävissä kirjoissa. Mitähän lie sitten keksivät, kun Tolkienin Hobitti  ja Taru sormusten herrastakin on jo luettu.

Nyt tytön reppuun on pakattu lukuviikkoa varten pari Ella -sarjan kirjaa. Valmistaudutaanko teillä lukuviikkoon? Mikä on tämän hetken kirja yhteisenä iltalukemisena tai lapsella oman nenän alla luettavana?

Punainen banaani ja muuta luettavaa

Neidillä oli reilu viikko sitten onnenpäivä. Hän sai ihkaoman kirjastokortin. Koululla käy kirjastoauto torstaisin ja toivomuksena oli, että jokaisella oppilaalla olisi oma kirjastokortti. Tyttö oppi lukemaan 5-vuotiaana, mutta varsinaista innostusta kirjoja tai lukemista kohtaan on saatu odottaa. Tyttö innostui kirjastokortistaan toden teolla, joten päätin tarttua niin sanotusti hetkeen ja lähdimmekin testaamaan uutta kirjastokorttia heti kivan kävelymatkan päässä olevaan kirjastoon. 

En ole käynyt kirjastossa sitten opiskeluaikojen. Mielikuva kirjaston pöpöjä ja kaikenmaailman sooseja kuhisevista kirjoista muuttui kyllä kertaheitolla. Hyllyissä näkyi ihan uusiakin kirjoja metritolkulla. Tyttö kaahi kirjoja syliinsä niin monta, että piti mennä jo toppuuttelemaan. Innokkuutta ei saisi toki tuhota, mutta tiesin, kuka joutuu kuitenkin sen kirjakasan raahaamaan parin kilometrin kotimatkan.

Tutkimme hyllyjä yhdessä ja huomasin hyllyssä rivin mielenkiintoisen näköisiä kirjoja lukutaidon kehittämistä tukemaan. Vihreällä banaanilla merkityt kirjat on tarkoitettu lukemista aloitteleville. Sinisellä banaanilla merkityt kirjat on suunnattu juuri lukemaan oppineille ja Punaisella banaanilla merkityt kirjat ovat jo vähän enemmän lukeville. Keltaisella banaanilla merkityt kirjat ovat puolestaan sujuvasti lukeville. Jokaiseen sarjaan kuuluu myös kirjoja, jotka on merkitty plus banaaneiksi edellä mainituilla värikoodeilla. Plus banaanit sisältävät tarinan lisäksi tietoa ja tehtäviä. Suosittelin tytölle punaisia banaaneja ja ne olivatkin menestys. Kirjoissa on suht isokokoista tekstiä ilman tavuviivoja sekä värikkäitä kuvia tarinaa tukemaan. 

Tällä viikolla teimme kirjastoon jo toisen reissun. Haimme lisää luettavaa ja nyt lainausautomaatin käyttökin sujui jo ilman opastusta. Iltalukemiseksi lainasimme Ronja Ryövärintyttären. Itse en ole Ronjaa koskaan lukenut, mutta opettaja luki sitä meille ala-asteella ja yllättävän hyvin se siten olikin mieleeni painunut. Jännittävä kirja Ronja Ryövärintytärkin on omalla tavallaan, mutta ihan liian jännittäväksi alkoivat käydä Harry Potterit, jotka ovat isällä ja tyttärellä olleet työn alla jo neljän kirjan verran. Illalla lukemista ei olisi saanut lopettaa ollenkaan ja kysymystulva lukemisen jälkeen oli loputon. Onneksi kirjojen tapahtumat eivät sentään ole aiheuttaneet pahoja unia.

Kai näillä kirjoilla taas pari viikkoa pärjäilee?

Miten paljon teillä käytetään kirjastoa ja mitä sieltä lainataan? Meillähän on tähän asti ostettu kaikki kirjat, joita on luettu, mutta jos innostus pysyy tällä tasolla, niin ehdottomasti järkevämpää on käyttää kirjaston palveluja ja yrittää päästä yli kirjapöpökammosta.