"Tänään en oppinut vielä mitään!"

Sirkuksen jälkeen koittaa aina arki ja uudet velvollisuudet kutsuvat. Vastasyntyneet kasvavat kokemukseni mukaan ihan liian nopeasti reippaiksi koululaisiksi. Tyttö aloitti koulutaipaleensa tänään ja jollei lasketa sitä, että opettaja ei ollutkaan sama, johon oppilaat olivat tutustuneet keväällä, kaikki meni paremmin kuin hyvin. Itse asiassa opettaja oli tytön mielestä ihan huippukiva, saatu aapinen ihan supersiisti ja koululaisena olo tuplasti kivempaa kuin tarhalaisena oleminen. Hyvä näin, koska paluuta ei ole.

Tästä se lähtee! Miten pieni reppu voikaan näyttää niin suurelta, kun sen laittaa pienen koululaisen selkään? 

Etukäteen meitä tulevien ekaluokkalaisten vanhempia pelotellaan aina siitä, että koulun alku on hirveän tunteellinen juttu. Jollei lasketa sitä, että tunnen itseni tänään rutkasti vanhemmaksi kuin eilen, niin tunnepuoli on ihan kunnossa. Itku tosin meinasi tulla siinä vaiheessa, kun uusi opettaja oli kutsunut 1A luokan oppilaat jonoon eteensä ja lausui maagiset sanat: "Saattajat voivat poistua ja lapsen voi noutaa tästä pihalta kello 12:15" Tuli tunne, ettei äitiä tarvita tästä lähtien enää koskaan eikä mihinkään. Ilmeisesti olin siinä luulossa, että koulun aloitukseen kuuluu vähintään terapiaistunto vanhemmille tai edes sakset napanuoran lopulliseen katkaisuun.

(Tiedon)janoinen koululainen.

Tiedusteltuani neidiltä, että miten ihka ensimmäinen koulupäivä oli sujunut, sain vastauksen kuin apteekin hyllyltä: "Tänään en oppinut vielä mitään." Tiedusteltuani, mitä oli ruokana, (tähän kysymykseen en ole vielä ikinä saanut vastausta) tyttö vastasi "Porkkananappeja ja perunamuusia. Söin yhden porkkananapin ja kasan muusia." Vau! Kotiin lähdettiin lopulta itkua vääntäen, koska suuri osa kavereista meni iltapäiväkerhoon, jota meidän ei ollut vielä tarkoitus hyödyntää, kun olemma lomalla. Huomenna täytyy varmaan vähäksi aikaa myöntyä totuttelun nimissä.

Näin meillä, mites teillä tänään?

Älä aja päälle!

Reilu viikko ja sitten pienet koululaiset säntäilevät koulutielle isojen reppujensa kanssa. Vaikka alkuun neidin ei tarvitse itsenäisesti koulutietä kulkeakaan, myönnän, että juuri liikenteessä kulkeminen on asia, jota jännitän ja josta stressaan eniten. Aamuisin lähiöstä lähtee unista porukkaa töihin painavine kaasujalkoineen ja iltapäivällä samat tyypit palaavat hidasteet hyppyreinään takaisin kotikoloihinsa. Ei ole helppoa olla vähän toista metriä pitkä pikkukoululainen, jonka liikenteessä havainnointikyky on vain murto-osan aikuisen vastaavasta.

Liikennemerkit ja liikennesäännöt ovat kuitenkin lasten mielestä kiinnostavia, kun ne esitetään kiinnostavassa ympäristössä ja innostavalla tavalla. Ja havavainnoimaan oppii vain harjoittelemalla. Kävimme tänään tutustumassa liikennesääntöihin ja liikenteessä liikkumiseen Lasten liikennepuistossa. Tarkoitus oli tutustua puistoon jo viime kesänä, mutta kaikessa lomahässäkässä se jäi. Nyt ei ollut muuta kuin aikaa, joten pantiin toimeksi ja otettiin polkuauto alle.

Toooooooop!

Polkuauton ratissa tyttö huomasi, että liikenteessä täytyy kiinnittää huomiota moniin asioihin yhtäaikaa; liikennemerkkeihin, muihin autoihin, jalankulkijoihin, kaistamerkkeihin, liikennevaloihin, suuntamerkin näyttämiseen ja niin edelleen. Itse kuljin puistossa jalankulkijana ja yllätyin, miten hienotunteisesti lapset päästivät minut esimerkiksi suojatien yli. Toisaalta mahtuihan joukkoon niitäkin, joilla oli kiire...

Muista hidastaa risteykseen tultaessa, muista näyttää suuntamerkkiä ja pidä jalat polkimilla. Siinä muistettavaa!

Ennen ajamaan pääsyä täytyy käydä läpi pieni teoriatunti, jossa käydään läpi tärkeimpiä liikennemerkkejä ja ajo-ohjeita. Liikennepuistossa lapsi voi myös suorittaa puiston oman ajokorttikokeen, mutta me jätimme sen väliin tällä kertaa.

Nyt neiti tuntee edes muutaman tärkeän liikennemerkin käyttötarkoituksen paremmin kuin ennen liikennepuistossa käyntiä ja jalankulkijanakin pörräämistä tuli oman ajovuoron jälkeen harjoiteltua. Hyödyllinen ja ajatuksia herättävä retki sanoisin. Kiva, että tällaisia puistoja ylläpidetään ja ajamaankin pääsee ihan ilmaiseksi.

Ovatko liikennepuistot tuttu juttu?

Mukavaa viikonloppua!