Litsis lätsis, kumpparipohdintoja

Uuuuh, iihana somelainen talvi. En nimittäin muista, koska neidillä olisi viimeksi olleet jalassa talveksi hankitut (Viking) talvikumisaappaat. Omia Crocsilta hankkimiani talvisaappaitani en ole käyttänyt vielä kertaakaan... ja vielä tässä, kun kauan tätä asiaa siunailen, niin johan sitä räntää alkaa tulemaan joka tuutista.

Fakta on kuitenkin se, että kevääksi ja kesäksi pitäisi tytölle uudet kumpparit jälleen hankkia. Viime kesäiset Nokian Viklat saattaisivat ehkä säkällä vielä mennä keväällä, mutten tajua, mitä niille viime kesänä tapahtui. Ne alkoivat nimittäin haista aivan järkyttävälle. Vaikka syy tuskin on saappaissa itsessään (epäilen hajupommia), ei kiitos silti enää sellaisia! Kevyemmät kumpparivaihtoehdot ovat alkaneet kiinnostaa ja kaipailisinkin teidän kokemuksianne.

Kavatin Regn -kumpparit on valmistettu kierrätettävästä täysvaletusta kevytkumista. Kuinka kevyttä kevytkumi oikeasti on? Sanomattakin on siis selvää, etten ole törmännyt kyseisiin Kavateihin livenä missään. Saappaiden sisäpinta on tekstiiliä, joten siinä mielessä ne muistuttavat Crocsin kumppareita enemmän perinteisiä sadesään lätsyttelyjalkineita. Crocsin kumppareissa mietityttää eniten juuri se, että hiostavatko ne jalkoja liikaa tekstiilisisustan puuttuessa. Toisaalta taas tekstiilivuoraus kuivuu kastuessaan kaemmin...

Koot mietityttävät myös. Kavatin saappaista olen nähnyt kaksi toisistaan poikkeavaa sisämittataulukkoa. Crocsin kumppareista sisämittoja ei osannut sanoa edes liveliikkeen myyjä, kun viime viikonloppuna talsin -20% alekupongin kanssa asiaa ostomielessä tiedustelemaan. Helpointa olisi tietysti ottaa tyttö mukaan sovittelukierrokselle, mutta toisaalta olen huomannut, että neiti saattaa sanoa sopiviksi sellaisiakin kenkiä, jotka sitä eivät taatusti ole.

Entä väri? Pinkki on jo niin nähty. Keltainen on arka, turkoosia neiti ei välttämättä hyväksy ja tumma violetti taas ei oikein natsaa keväällä käytössä oleviin asusteisiin. Tämän valinnan voisin oikeasti sysätä tytölle itselleen... joskin tiedän värivalintansa kaikesta huolimatta olevan: PINKKI.

Kevään villi kortti! Kuva: www.ipanainen.fi

Kevään villi kortti taitaa olla Splatsit. Johan nimikin kertoo, että kyseisillä saappailla voisi olla kiva splatsia lätäkköön, kiipeillä puissa ja tehdä kaikkea muutakin, mitä normaalit ja kankeat saappaat jalassa on vaikea tehdä. Nämä ovat Suomessa varmaankin sen verran uusi juttu, ettei kokemusta esimerkiksi kestävyydestä ja muista ominaisuuksista ole vielä juurikaan. Kovasti näyttävät kyllä hauskoilta jalkineilta.

Apuva! Millaiset saappaat teille tulee ja miksi?

Lupa haaveilla

Ostolakko. En halua kuulla tästä kärsimystaistelusta enää sanaakaan huomisen jälkeen. Ehkä olen kuitenkin nyt kuukauden mietiskelyn jälkeen oppinut vastuullisempaa käytöstä kuluttajana... no, ainakin harkitsemaan vähän tarkemmin ostoksiani.

Haluan, haluan, haluan! Nyt on näköjään taas se aika vuodesta, että alkaa tehdä mieli hankkia välikausivaatteita (vaikkei ole edes tarvetta) ja kenkiä (niitä tarvitaan). Ongelmatonta ei tahtominenkaan silti ole.

Tytöllä oli käytössään viime kesänä ihanan kevyet ja pehmeät umpisandaalit/vaellussandaalit. Sandaalien merkkiä en muista (tulivat meille käytettynä), mutta olivat aivan loistavat potkupyöräilyssä ja muussa vauhdikkaassa menossa, jossa varpaat olisivat muuten olleet jatkuvasti tulilinjalla. Kyttäyksessä onkin nyt vastaavanlaiset sandaalit esimerkiksi Keeniltä. Iso MUTTA on se, etten ole nähnyt Keen -sandaaleista missään kokoa 32. Pienten koot päättyvät 31:teen ja isojen koot alkavat 33:sta. Ei voi olla totta!

Kevääksi/kesäksi houkuttaisi hankkia tytölle myös kivat ja käytännölliset saappaat. Luin joku aika sitten Minityyli -blogista Splatseista ja innostuin niistä tyylilleni epäuskollisesti välittömästi ja ilman jahkailuja. Saappaita saa suomessa tällä hetkellä ilmeisesti vain Ipanaisesta (korjatkaa, jos olette törmänneet niihin muuallakin) ja hinta on aika suolainen (55 e). Voipi siis olla, että tyydymme tavallisempiin kurajalkineisiin. Haaveilla kai silti aina saa?

Tennareita tarvitaan aina. Viime keväänä ja kesänä tytön suosikkitennarit olivat Geggamojan pinkkiraitaiset tennarit. Tammikuussa meille kotiutui H&M:stä jo paritkin tennarit kesäksi, muun muassa ylhäällä oikealla näkyvät bling, bling -Hello Kitty tennarit. Harmittaa, etten hankkinut Espritin bling, bling -versioita. Ne olisivat toimineet kätevästi kevään siistimpinä kenkinä.

Täytyy myöntää, että myös Molon tennarit houkuttavat. Onneksi Babyshopissa ei ollut meidän kokoa jäljellä, huh!

Kaiken tennaripohdinnan keskellä jäin miettimään, että tarvittaisiinko sittenkin vielä nahkaiset ja siistimmät tennarit/lenkkarit parempaan menoon? Melkein kuuden vuoden kokemuksella voin kyllä sanoa, että niistä muutamista kengistä, jotka on hankittu, jalkaan ovat vapaaehtoisesti menneet vain ne suosituimmat. Periaatteessa riittää siis, kun on yhdet siistimmät, yhdet rymymmät ja yhdet/kahdet saappaat. Käytäntö on kuitenkin aina eri kuin periaate. Pitäähän niiden värienkin natsata (edes siellä kaapissa).

Vuoden yllättäjä on kuitenkin Reima. Katsokaa nyt, mitä ne ovat menneet tekemään! Tyttö antoi hyväksyntänsä Reiman välikausikengille jopa mustana, vaikka vaaleanpunaiset olisivat enemmän äidinkin mieleen. Käytännöllisyys kevään kengissä on kuitenkin kaiken a ja o. Eikö?

Välikausitakille meillä ei ole akuuttia tarvetta. Syksyksi kuitenkin pitäisi jotain hankkia. Reimalta löytyy montakin suosikkia ja näyttää vähän siltä, ettei meillä pinkki/vaaleanpunainen -kausi ole vieläkään uhoamisesta huolimatta katoamassa minnekään. Aloinkin epäillä itseäni syypääksi koko pinkkivouhotukseen. Voiko se sittenkin olla enemmän äidin kuin tytön lempiväri? Kumpi tuli ensin, muna vai kana?

Yksi asia on kuitenkin saletti. Tyttö tarvitsee siistimmän kesätakin. Farkkutakista kävimme keskustelua tytön itsensä kanssa, mutta itse toivoisin löytäväni takin, jossa olisi joku kiva juttu. Ihan niin kuin sydämet alla olevassa Mini Rodinin takissa. Takkiasiat jäänevät siis vielä hautumaan.

Haaveilut jatkuvat! Kevät tulee ja pöly näkyy!
Ps. Mukaan tuli muutama linkki, saa käyttää, muttei ole pakko.