Vähintään kolmas, se viimeinen haalari

Asusteiksi sovituskuviin valikoitui ensimmäiset eteen sattuneet asusteet; lakki Fredrikson, käsineet ReimaTec, kengät Sorel. Kuviin ei ehditty näköjään edes riipiä vetoketjun suojuspapereita irti...

Hopper on suunniteltu rinnelajeihin. Haalasi on hyvin hengittävää materiaalia. Ison lapsen näkökulmasta on hyvä, että haalarissa on vetoketjutaskut kännykkää varten. Myös musiikkisoittimelle löytyy oma povitaskunsa. Haalarin väritys on cool; musta kivoilla väriläiskillä ja yksityiskohdilla tähditettynä.

Miten tässä taas kävi näin? Muistaakseni harmittelin jo pari vuotta sitten, tytön ollessa eskarilainen, että käytössä on todennäköisesti kaikkien aikojen viimeinen haalari. Ensimmäisen luokan talvella tyttö kuitenkin halusi pukeutua sekä kouluun että vapaa-ajan ulkoiluun yksinomaan haalariin, joten hankin mukavilla alehinnoilla parikin talvihaalaria.

Tokaluokkalaisen talvivarusteiksi hamsteroidut takki- ja housuyhdistelmät ovat jääneet melko vähäiselle käytölle. Kovalla itsetunnolla varustettu neiti ei ole välittänyt siitä, etteivät monetkaan kaverit pukeudu haalariin vaan kaksiosaisiin toppavarusteisiin. Haalari on neidin mielestä se helpoin, nopein ja paras tapa varustautua talviulkoiluun. Vielä, kun talvikengätkin sujahtaisivat itsestään jalkaan, eikä lumilukkojen ja punttien kanssa tarvisi taistella joka aamu kiukustumiseen asti...

Koska haalari on ollut se tärkein ukoiluasu koko talven, alkoi alelaarien loppurysäykset houkutella haalariostoksille myös ensi talven varalle. Tytöltä tiedustelin varovasti, että vieläkö haalari olisi kolmasluokkalaisenkin mielestä in. Vastaukseksi tuli aluksi mutinaa siitä, ettei sitä voi etukäteen tietää, mistä vuoden päästä tykkää. Tyttö kuitenkin uskoi haluavansa pitää haalaria ainakin vapaa-ajanulkoilussa, joten päätin pistää aletutkan päälle ja haalarin hankintalistalle.

Isot koot, tässä tapauksessa 140 cm haalarit ovat kotimaisissa verkkokaupoissa harvinaisuus. Pikaisen katsastuksen jälkeen suuntasinkin katseeni isoihin nettishoppailumestoihin kuten Zalandoon ja Booztiin. Jälkimmäisestä löytyikin yksi Molo Kidsin Hopper* koossa 140 cm ja koska se oli ainoa kokoaan, se lähti tilaukseen, vaikkei aleprosentti ehkä ollutkaan aivan sitä, mitä parhaimmillaan olisin voinut toivoa.

Molo Hopper on selkeästi suunniteltu rinnelajeihin. Haalari on todella kevyt ja paljon notkeampaa sekä pehmeämpää kangasta kuin Polaris. Toki kovalle kulutukselle joutuvissa kohdissa, kuten pepussa ja lahkeissa on vahvempaa materiaalia. Haalarin sisäselkämys on suuniteltu Polarista hengittävämmäksi ja fleecevuorausta löytyykin ainoastaan pepusta polviin asti. Ison lapsen näkökulmasta mahtavaa on se, että Hopperissa on useampi vetoketjullinen tasku -myös musiikkisoittimelle löytyy oma povitaskunsa. Ainoa miinus on selkeä heijastimien vähentyminen, kun vertaa Polarikseen. Toisaalta viime talvina Polaristen heijastinnauhat ovat kuluneet aika onnettomaan kuntoon, joten otettakoon niiden puuttuminen siis kuitenkin positiivisena asiana. Löytyyhän heijastinta kuitenkin Hopperistakin selästä tähden muodossa sekä takalahkeista heijastinnauhoina.

Tärkeimpänä hienoutena Hopperissa pidän kuitenkin suoria lahkeita ja tarranauhallista lumilukkosysteemiä. Jotenkin voisin kuvitella, ettei näiden lahkeiden kanssa neitikään pääse hermostumaan enää ihan joka aamu. Polariksessa on melko tiukat lumilukot sekä lahje. Kuka niitä aina jaksaa kiireessä pukea huolellisesti? Helppous ja cooleus ennenkaikkea!

Tuliko tehtyä yllättäviä alehankintoja? Entä haalarihankintoja?
*Kumppanuusmarkkinointilinkki.