Lomaraporttia -sinne tänne ja takaisin

Huh! Jo alkuviikosta iski turnauskestävyyden puute. Kaikki "pakollinen" ja suunnitelmissa ollut ohjelma saatiin suoritettua jo keskiviikon aikana ja sen jälkeen onkin vain oltu. Lepäilty, kerätty voimia, möllötetty, syöty jäätelöä ja joko mainitsin, ettei olla siis tehty varsinaisesti mitään. Oleskelu on tullut ehkä jopa tarpeeseen, koska miehen lomailu alkaa olla niinkin lopussa, että maanantaina kutsuu toimisto ja ilmeisesti ainakin vino pino lukemattomia meilejä.

Aatu -kissa nauttii kesästä ja minä kukkien kuvaamisesta.

Viime viikon puolesta välistä aloitin siis kesälomani. Kävimme heti kärkeen Lintsillä, Juhannusaattona pyörähdimme katsomassa särkänniemen kokkoa, Juhannuspäivän olimme mökillä, sunnuntaina vietimme päivän Särkässä, tiistaina lähdimme ajelemaan kohti Etelä-Savon mummulaa ja koska turnauskestävyyden puute ja koti-ikävä painoivat päälle, ajelimme takaisin tuttuun ja turvalliseen kotipesään jo keskiviikkona.

Se, mitä reissusta Savonmualle taas opimme on ainakin se, että kauas on pitkä matka, varsinkin, jos pysähtyy matkalla syömään ja kaupoille. Kaksi päivää autossa pistää istumalihakset kovalle koetukselle. Aina jaksaa silti ihmetyttää se, miksi menomatkalla matka tuntuu miljoona kertaa pidemmältä kuin kotia kohti tultaessa? Lähitulevaisuudessa ei ajella mökkiä pidemmälle ja sinnekin itseasiassa taas heti tänään.

Kaksiviikkoisen loppulomani vietämme tytön kanssa kaupungissa. Kartoituksen alla on retki- ja käyntikohteita vaikka millä mitalla. Tytöllä on riittänyt vielä leikkikavereita omissa kotiympyröissäkin, mutta pelkään, että heinäkuun alkaessa suurin osa porukasta kaikkoaa kaupungista vähin äänin maaseudun syleilyyn.

Mukavaa sunnuntaita! Eikös nyt sunnuntai ole? Pari päivää, kun irrottautuu arjesta kunnolla, eikä tee yhtään mitään, niin ajantajukin katoaa täysin. Ja niinhän sen lomalla kuuluu kadotakin.