Halki, poikki ja ikkunaan

Meillä roikkui vielä keväällä makuuhuoneen ikkunassa ihan tummanruskeat ikealaiset. Kun alkukesästä jäin vuoteenomaksi ja tuijotin päivät pitkät synkkiä ja raskaita verhoja, alkoi tuntua, että tukehdun niihin ennen pitkää. Verhot riivittiin alas ja sen jälkeen ikkuna oli ilman vaatteita ja alastomana ihan tähän päivään asti.

En ole mikään sisustustyyppi. Tiedän, mitä haluan ja mistä tykkään, mutta visiointi kestää yleensä kauan. Makkarin sisustukseen on vaikuttanut paljon se, että sinne oli jo ennen meidän muuttoa laitettu karmivan väriset tapetit ja valkoinen puolipaneeli. Monta huonetta me maalasimme ja tapiseerasimme uusiksi, mutta makkari jäi odottamaan stailausvuoroaan ja odottaa sitä edelleen. Jollain sairaan masokistisella tavalla kellertävän ruskea tapetti on oikeastaan alkanut miellyttää silmää ja ruskean ja beigen sävyiset sisustusjutut ovat tulleet makkariin vissiin ihan jäädäkseen.

Ihastuin kesän aikana Vallilan kuoseihin ja tytön huoneen verhojen uusinnan jälkeen oli ihan selvää, että myös makkariin laitetaan verhot, jotka ovat Vallilan (Riina Kuikka) käsialaa. Suunnittelin pitkään, että makkariin tulisi kolme paneliverhoa Vallilan Koivikko -kuosisesta kankaasta. Lopulta hankin kuitenkin yhden valmisverhon, joka laitettiin keskeltä halki ja lyhennettiin sopivan mittaiseksi. Lyhennyspalasta sai juuri sopivasti kaksi tyynynpäällistä ruskeaa päiväpeitettä piristämään. Itse olen tyytyväinen lopputulokseen ja kapeissa verhoissa laskeutuminen tapahtuu vähän panelimaisesti, kuten alunperin olin suunnitellutkin.

Näillä sisuteilla mennään sitten taas todennäköisesti muutama vuosi, jos vanhat merkit paikkansa pitää. Kiitos taas äidille suunnitelman toteutuksesta! Mikähän huone seuraavaksi kaipaisi päivitystä?

Mukavaa alkavaa viikkoa ja muistakaas osallistua Muumimaiseen arvontaan!