Nykyään huomaan päivittäväni arjen ja juhlan räpsykuvat vain
Instagramiin. Facebook -päivityksiä tulee tehtyä enää harvemmin ja blogin fb:kin on lähinnä vain linkityskanava uusille postauksille. Toukokuu onkin ollut varsinainen instakuu, kun blogikin on päivittynyt niin harvakseltaan.
Kyse ei ole siitä, etteikö olisi mitään sanottavaa. Talvi tuntui kestävän ikuisuuden, mutta kevään ja toukokuun saapuessa on ollut ajoittain tunne siitä, että arki vie minua, enkä minä sitä. Päivät kuluvat, enkä saa mitään kunnollista tai näkyvää aikaiseksi. Silti on tapahtunut paljon enemmän kuin koko talven aikana yhteensä.
Vappuna tuli todella pitkästä aikaa pyörähdettyä vapputorilla ja katsomassa teekkarikastetta. Isomman lapsen kanssa on muuten paljon nautinnollisempaa liikkua ihmisvilinässä kuin taaperon. Emme me silti ihmisiä täyteen pakkautuneella torilla kauaa viihtyneet. Tyttö valitsi torin laitamilta foliopallonsa, (joka on edelleen voimissaan) ja sen jälkeen suuntasimme Koskariin kevään ensimmäisille jätkiannoksille.
Tytön synttäreitä on juhlittu tänä vuonna poikkeuksellisen hartaasti. Parina aiempana vuonna tyttö on saanut vain kaverisynttärit. Tänä vuonna sellaiset kaverihössötykset jätettiin käytännönsyistä väliin kokonaan ja juhlittiin sukulaisten kanssa etukäteen ja oikeana synttäripäivänä käytiin syömässä Rossossa. Äärimmäisen valikoiva ja ronkeli tyttö on ollut hankala ravintoloissa syöjä ja käytännössä meidän ravintolakäynnit koko perheenä on laskettavissa yhden käden sormilla. Syömisestä on ollut paljon miellyttävämpää tapella kotioloissa. Koska pakottaminen ei johda koskaan mihinkään, olemme antaneet ajan kulua. Nyt näyttää siltä, että ulkosyömistä voidaan alkaa harrastaa paikoissa, joissa saa hyviä ranskalaisia.
Tyttö sai synttärilahjaksi muun muassa paljon kirjoja; Ella-sarjaa ja myös Tatun ja Patun Suomi -kirjan. Tatua ja Patua luemme tytön kanssa aina yhdessä. Huippu huumori on paljon parempaa, kun sille saa räkättää yhdessä.
Toukokuu on herkuttelukuu. Tahattomasti lisääntynyt herkuttelu näkyy valitettavasti myös vatsanseudulla. Vararengas on lievästi sanottuna turvoksissa ja olo on keskimääräistä kiukkuisempi. Mutta täytyyhän tytön saada kakku synttärijuhliinsa ja tietysti myös virallisena päivänä. Voileipäkakku on pakollinen tarjottava syntymäpäiväjuhlissa. Ainiin, ja ei pidä tietenkään unohtaa äitienpäiväkakkua, jonka päälle tytön kanssa väänsimme kukkakoristeet marsipaanista ihan itse, ilman ohjeita tai kattavaa treenausta. Herkuttelun määrää on osaltaan lisännyt myös isukin työreissaaminen. Toukokuun kaksi ulkomaille suuntautuvaa työmatkaa on tarkoittanut myös isoa määrää tuliaissuklaata. (Ja tähän herkutteluun on pakko lisätä myös kakut, joita on tullut syötyä töissä: eläkekakku, 30-vuotiskakku, henkilöstökyselyn purkutilaisuuden kakku....) Röyh! Nyt loppui!
Instagram on muuten oiva paikka osallistua myös kilpailuihin. Livboxin kilpailussa voitin Lumene -aiheisella kuvalla La Roche-Posayn tuotepaketin ja löysin samalla uudet hyvinimeytyvät suosikkituotteet kesän aurinkotuotteiksi. Ilonaihetta antoi myös tytön hyvä ensimmäinen koulutodistus. Kouluaineiden osalta ei ole jatkossa muuta tsempattavaa kuin tason ylläpitäminen yhtä hyvänä. Todistuksen käyttäytymis- ja työskentelysivulla sitten petrattavaa löytyy senkin edestä. Tytön omaehtoinen persoona näkyy rastiruutuun sivulla todella hienosti. Meillä ei näköjään kasvateta todellakaan mitään herrantuutelia, vaan omilla ehdoillaan hääräävää keskittymiskyvytöntä monsteria, joka kuitenkin osaa kaikesta huolimatta pitää huolen koulun ja omasta omaisuudestaan erittäin hyvin. Onneksi ikä tekee tehtävänsä osassa ongelmista ja toki ensi vuoteen täytyy jotain petrattavaakakin löytyä.
Tytön luokka sai opettajaltaan muutaman kesäläksyn. Pitää kuulemma levätä tarpeeksi, muistaa syödä paljon jäätelöä ja käydä uimassa. Helppoa! Me aloitimme tytön ja isukin kesäloman suuntaamalla todistustenjaosta suoraan mökille. Nyt on tramppa koottu, tyttö vetänyt kunnon tramppashowt ja nukkuipa vahingossa päikkäritkin. Tästä on hyvä jatkaa kohti kesäkuuta. Itse sinnittelen töissä vielä reilun pari viikkoa, ennen kuin aloitan oman minilomani.
Ihanaa toukokuun viimeistä!
Teillä on ollut mukava, värikäs ja hauska toukokuu. Kirjat ovat kyllä hyviä lahjoja ja toki juhlapäivinä saa herkutella, vaikka vähän liikaakin. ;) Nätit ruusut ootte saaneet tehtyä kakun päälle. Siitä ranskalaisista se minunkin ravintola syömiseni alkoi penskana. Tosin usein nakkien kera. :)
VastaaPoistaIhana kirjoitus, kivoja kuvia ja niin positiivisuutta huokuva. <3
Mukavaa kesää ja ps.munkin foliopallo sinnittelee vielä hengissä ilmassa. :)
Toukokuu on ollut kyllä täynnä vauhtia, vaikkakin suurimmaksi osaksi ihan arkista puurtamista kuitenkin.
PoistaTyttö ruusujen muotoilemisenkeksi samalla, kun yksi ilta innostui kaivamaan pitkästä aikaa muovailuvahat esille. Seuraavana päivänä marssittiinkin sitten kauppaan ja ostettiin erivärisiä marsipaanipötköjä. Ei se kovin vaikeaa ollut, kunhan ei vain ole liian kriittinen lopputulokselle :D
Foliopallo oli torilla toki hintava, mutta toisaalta, eipähän onneksi maannut hengettömänä lattialla heti seuraavana päivänä -niinkin on kerran käynyt. Yksi vappupallo kesti "hengissä" syksyyn asti. Eihän palloa raaski pois heittää ennen kuin se on oikeasti ihan kaput.
Torilta mekin ostettiin ja kalliimpihan tuo on kuin jostain robbarista ostettu, mutta kestääpähän ainakin. :) Hintansa väärtti. Kävitkö blogissani katsomassa silloin mun kätyriä, kun siintä kirjoitin?
PoistaItse ajattelin kanssa kokeilla sokerimassasta koristeiden tekoa. Siinä on vaan se vaara että suurin osa menee suuhun ennenkuin mitään valmista tulee. Makialle perso kun olen. ;)
Kyllä sun kaikki postaukset tulee lueskeltua ;) Me vaan törmättiin torillakin jo valmiiksi puolitussuihin palloihin, joten eipä se aina ihan varmaa hyvän pallon saaminen toriltakaan ole.
PoistaSokerimassaa vois kyllä kans kokeilla koristeiden tekoon. Marsipaani, kun ei ole mitään kovin hyvää omasta mielestäni ainakaan.
Sokerimassa maistuu paremmalle ainakin minusta. Minäkään en oikein tuosta marsipaanin mausta pidä.
PoistaJa hei, kiva kuulla, että luet kaikki kirjoitukseni. Lämmittää sydäntä. <3
Sama täällä. Hyvin tarkkaan tulee sun blogi luettua. :)
Menoa ja meininkiä :) Kivaa alkanutta kesäkuuta teille :)
VastaaPoistaNo vähän on ollut menoa ja meininkiä! Toisaalta, mitä olen kuunnellut monilapsisten perheiden meininkilistaa, niin aika helpolla ollaan silti päästy :D Eikä sentään ollut kaiken hyvän päälle ylppäreitä tms. järjestettävänä.
PoistaIhmettelinkin, että mihin olet kadonnut? :) Itse en tosiaan ole koskaan käynyt instagrammissa, pitäisi varmaan sekin opetella.
VastaaPoistaTeillä on ollut tiivis ja juhlantäyteinen toukokuu. Varmasti jännittävää saada ensimmäinen todistus! Ihania nuo marsipaaniruusut. Minäkin sain Tobleronea tuliaisiksi viimeisimmältä työreissulta :)
Ei sitä mihinkään olla kadottu. Upottu arkeen ehkä paremminkin :D Instagram on mukava juttu, kun siihen vähän pääsee sisälle. Taisin postata sinne ekan kuvan jo vuonna 2012, mutta sitten koko juttu unohtui pitkäksi aikaa.
PoistaEnsimmäinen todistus oli odotettu ja jännä juttu. Ja todistus oli pitkälti juuri sellainen kuin odotinkin.
Toblerone on ihanaa. Tyttökin tykästyi siihen eli isukilla on melko helppo hankkia tuliaiset tästä lähtien. Välillä tulee myös paikallisia suklaita, mutta yleensä tuttuja ja turvallisia ei voita mikään.
Mä luulin kommentoineeni tätä jo - dementia :D
VastaaPoistaIhania ja iloisia kuvia :) Mä en oo tohon instagramiin niin haksahtanut, varmaan siksikin kun puhelimessa on mun mielestä niin törkeen huono kamera nykyään - vanhassa oli parempi.
Btw. Teillähän on se MR fishes collegepaita. Onko se valkoinen, luonnonvalkoinen vai harmaa? Entä onko mitoitus susta miten reilu? Mietin et hukkuuko isompi 116/122 kokoon syksyllä :)
Mulla käy kans usein niin, että luulen kommentoineeni, mutta asia onkin jäänyt vain vahvalle pohdinta-asteelle :D
PoistaInstagram on tosi kätevä ja tulee otettua kuviakin sen takia enemmän ekstemporee -meiningillä. Monesti otan kuvat ihan kameralla ja siirrän ne sähköpostin kautta kännykkään. Puhelimessakin on tosin tällä hetkellä ihan suht kelvollinen kamera.
MR fishes collegepaita on mun silmääni enemmänkin beige kuin harmaa tai luonnonvalkoinen. Mitoitus on kokoaan vastaava siten, että meidän 125 senttinen käyttää nyt kokoa 128/134 ja paidassa on reiluutta, mutta hihoissa ei ole mielestäni ihan järjettömästi mittaa. En usko, että paita menee hihojen puolestä enää tytön ollessa 134 cm pitkä. Meille kotiutui juuri alesta vaalea MR panther collegepaita ja sen kaveriksi Molon pantterileggarit. Gggrauuuu! :D
Haha :D Onneks en oo siis ainoa. Hyvin suunniteltu, puoliks tehty ;D
PoistaHmm itseasias mullahan olis kamerassa wifi että saisin varmaan ihan helposti puhelimeenkin ne kuvat :D No... täytyy sulatella ;)
Toi fishes vois siis olla kiva ja ehkä mä uskallan sit valita jo sen seuraavan koon. Tuntus niin hölmölle ostaa enää 104/110 kun pituus on jo kohta yli tuon 110. Se pantteri on ihana..!
Mun seuraavassa kamerassa on kans wifi, juurikin tästä syystä :D Täytyy vaan vähän vielä säästellä, että saan haluamani hankittua.
PoistaPantteripaita oli vaaleampi harmaa kuin luulin. Onkohan niitä tummempiakin meleerattuja, kun mielestäni kuvissa olen nähnyt??
Must tuntuu et mä haluun taas vaativamman kameran :D se tunne kun mikään ei riitä :D
PoistaMeillä on sellanen just keskiharmaa meleerattu, se väri näkyy tos öö no jossai tän vk postauksessa ihan oikein. Mun mielestä nyt on ollu parin puodin tuotekuvissa selvästi vaaleampaa versioo.
Sama vika! Paremmat kamerat on vaan turkasen kalliita...
PoistaKävin katsomassa kuvan sun poitsun paidasta ja se näyttää harmaammalta kuin meille kotiutunut. Harmaa tämänkin pitäisi olla, mutta toisaalta olen ihan tyytyväinen siihen, että on vaaleampi. Meidän paidan vaaleus näkyy hyvin Instagram -kuvassa.