Ihan varmoja kevään merkkejä

Kevään voi uskoa lähestyvän, kun talitintit alkavat karjua aamuisin titityytään. Ja täällä kaupungissa tintit vetävät itseasiassa vain slangityylillä "tityytityytityy". Lumien väheneminen lähes olemattomiin on myös selvä kevään merkki. Tärkein kevääseen viittaava seikka on kuitenkin valon määrän selkeä lisääntyminen ja kuukausia piilossa pysytelleen auringon näyttäytyminen.

Myös ihmisissä tapahtuu kevään lähestyessä selkeä muutos. Valon lisääntyminen saa olon tuntumaan yllättäen väsyneeltä ja sumuiselta, vaikka pitäisi piristyä. Kevätväsymyksestä huolimatta on valoisassa kuitenkin helpompi hymyillä kuin pimeässä. Bussipysäkillä koko talven aamuhämärissä rehvannut sama hapannaamaporukka alkaakin yht äkkkiä vetää suupieliä korviin. Ventovieraan kanssa uskaltaa valoisassa jopa avata keskustelun. Eikä minkä tahansa keskustelun vaan koirankakkakeskustelun. Se vasta varma kevään merkki onkin!

Varma kevään merkki on myös se, että meikäläisen pimpula pukeutuu välikausivaatteisiin. En koskaan ala kesiä ensimmäisten joukossa (kesimisellä en tarkoita mitään hilseilyä vaan kirjaimellisesti kuoriutumista ja ohuempaan vaatetukseen siirtymistä). Kaulurista luovutaan vasta sitten, kun järvissä ei ole enää hitustakaan jäähilettä jäljellä. Uskon perusrealistisena ihmisenä vakaasti takatalven tulemiseen. Toppavaatteita ei meillä siis ainakaan olla vielä sullomassa pesukoneen kautta kesäteloille.

Aamupöpperöinen neiti talsimassa kouluun välikausivaatetuksessa. Kauluri on visusti kaulassa, pipossa on ohut fleecevuoraus ja kuoritakin allakin on sentään windfleece lämmittämässä. Tarkenetko nyt varmasti?

Vaikka suurin osa kevään merkeistä on positiivisia, on myös muutamia vähän ikävämpiäkin leiveilmiöitä -sen esille tulleen koirankakan lisäksi. Töissä kahvihuoneen pöydillä kiipeilee talvihorroksestaan heränneitä muurahaisia. Kotitalon rappukäytävää ne eivät vielä ole onneksi vallanneet, mutta odotettavissa on sekin. Kura valtaa alaa eteisessä ja sisään tulviva auringonvalo tuo esiin ne kohdat, joissa olen viimeaikoina oikaissut viikkosiivousta tehdessäni... Keksitkö muita lieveilmiöitä?

Positiivisena asiana kevään tuloon liittyen voinen mainita tulppaanikimpun, jonka mies toi kotiin naistenpäivänä. Koko talven olen kysellyt kukkien perään, mutta mies on mutissut, ettei niitä talvella kannata ostaa ja tapan ne kuulemma muutenkin alle aikayksikön. Meillä mies ei tuo kyllä kukkia juuri koskaan muutenkaan. Liekö saanut trauman, kun erehtyi kerran poikkeamaan kukkakaupan kautta, vaikka piti nopeasti joutua töistä kotiin, koska vaimolla oli tarve päästä nopeasti synnytyslaitokselle?

Harvinaista herkkua meillä on nähdä kukkapuska pöydällä. Lienee kuitenkin pitkän talven jälkeen varma kevään merkki...

Bloggaamiseen liittyvä kevään merkki on se, että olen alkanut jo valmistella joka keväistä suklaamunapostausta. Mitä onkaan pääsiäisen odotus ilman "pientä munavertailua" tai mitä, jos tänä vuonna otsikkona olisikin "Pienten munien vertailu" tai "Hyvien perusmunien vertailu"? Näillä mennään ja kevättä (takatalvea?) kohti!

Mitä kevään merkkejä sinä olet huomannut ympärilläsi? Itse lähden tästä seuraavaksi silmälasien pesupuuhiin ja todennäköisesti sen tehtyäni huomaan, että myös muut asunnon ruudut kaipaisivat kevätpesua.

Muistakaahan edellisen postauksen synttäriarvonta, joka on toteutettu yhteistyössä ihanan Silverjunglen kanssa!