Vielä ehtii - Saaristolaisleipä

Tytön koululla oli joku aika sitten joulumyyjäiset. Luokkakaverin äiti oli leiponut luokan myyntipöytään ihania saaristolaisleipiä. Utelin tietysti, että mistä resepti ja nyt on pakko laittaa hyvä kiertämään. On kyllä niin herkkua leipää, että tämä vie kielenkin mennessään. Eikä mikään ihme - omenamehua ja siirappia makeuttamassa taikinaa.

Ohjeen mukaan leipiä tulee kolme kappaletta, mutta taikinaa kohotetaan niin ahkerasti, että meillä se riitti peräti neljään leipään. Saaristolaisleipä sopii mainiosti myös joulupöytään, mutta käy myös arjen herkuksi ja kauniisti pakattuna viemisiksi vieraisille. Ohje on munaton, maidoton, laktoositon ja sopii ilmeisesti myös vegaaniseen ruokavalioon.

Leipä vuoasta nurinpäin kipattuna ja maistiaiset tuoreesta leivästä leikattuna.

Maistiainen tuoreesta lämpimästä Saaristolaisleivästä leikattuna ja levite puoliksi sulaneena päällä. Leipään tulee pitkän paiston aikana ihanan rapea pinta.

Ohjeen annoksilla saimme aikaiseksi neljä vuokaleipää. Vuoaksi käy kertakäyttöiset vuoat yhtä hyvin kuin tavallinen leipävuokakin. Tähän hätään ei löytynyt neljää vuokaa, joten kaksi leivistä on tehty foliovuokiin.

Ohje löytyy yhteishyvän nettisivuilta: https://yhteishyva.fi/reseptit/saaristolaisleipa/recipe-5470

Ainekset

1 l

omenamehua

50 g

hiivaa

3 dl

siirappia

1 rkl

suolaa

3 dl

kaljamaltaita

3 dl

vehnä- tai kauraleseitä

3 dl

ruisjauhoja

13 dl

vehnäjauhoja

1) Murenna hiiva haaleaan mehuun. Lisää muut aineet puuhaarukalla sekoittaen. 
2) Lisää vehnäjauhoja vähitellen kunnes taikinasta tulee löysän puuron kaltaista. 
3) Anna kohota lämpimässä 1 tunti. 
4) Jaa taikina kolmeen (tai neljään) hyvin voideltuun vuokaan (alumiinifoliovuoat sopivat hyvin). 
5) Kohota peitettyinä 45 minuuttia. 
6) Paista leipiä ensin 250 asteessa 10 minuuttia, sitten 150 asteessa 1 tunti 45 minuuttia.


Itse en laittanut vehnäjauhoja ihan koko ohjeen määrää taikinaan ja näin leipä jäi ainakin tuoreeltaan mukavan kuohkeaksi. Taikina kohoaa todella runsaasti aluksi, mutta uunissa ei enää niin paljon, joten vuoat voi täyttää parin sentin varaa vaille täyteen.

Ihania herkutteluhetkiä!

Hatanpäällä kukkii

Hatanpään Arboretum on suosikkipaikkojani Tampereella. Toki siellä kukkii erilaiset kukat koko kesän, mutta nyt on erityisesti ruusutarha parhaassa kukassaan. Viime viikon aikana tuli pyörähdettyä Arboretumissa useampaankin kertaan ihailemassa ja valokuvaamassa.

Eilen tuli testattua myös Hatanpään kartanossa toimiva Café Elsa, joka on viiden restonomiopiskelijan perustama kesäkahvila. Voin suositella lämpimästi ja miljöö on ainakin kohdillaan.

Suomenlinnassa

Olemme suunnitelleet retkeä Suomenlinnaan jo parisen vuotta. Tänä kesänä yhteistä lomaa miehen kanssa oli vain viikko, joten matkaan oli lähdettävä heti, kun vastaan tuli ensimmäinen kaunis päivä. Mukaan kelpuutettiin myös teini sekä mummo. Ensimmäinen lämmin päivä viikkoon oli saanut myös miljoona muuta Suomenlinnankävijää liikkeelle. Moni mielenkiintoinen paikka jäi koluamatta ryysisten takia. Jos vielä joskus kohteena on Suomenlinna, valitsen päiväksi pilvisen ja kolean päivän. Sellaisen, ettei koko maailma ole haluamassa samaan aikaan katsomaan tätä ihanaa maailmanperintökohdetta.

Poltin reissussa dekolteeni. Säätiedotteiden mukaan päivästä piti tulla viileähkö ja puolipilvinen. Mukana oli siis kaulahuivi, neule ja farkkutakki. Teini suostui luopumaan takistaan, mutta neule pysyi päällä, vaikka itse hikoilin teepparissakin. Lisäksi olin ihan idiootti, kun en tajunnut, että Suomenlinnan saaret oli tarkoitus juosta nopeasti päästä päähän ja suurin tavoite oli lähteä kotimatkalle. Näin teinin mielestä.

Olimme reissussa autolla. Junakin olisi ollut loistava vaihtoehto, mutta Helsingin kaupungilla on hieno kamppis vähäpäästöisten autojen kadunvarsipysäköintiin. Vyöhykkeillä 1 ja 2 voi pysäköidä puoleen hintaan. Hybridi siis alla ja menoksi. Käveltävää tuli päivän aikana runsaasti, mutta sehän tekee vain hyvää mahamakkaroille.

Kesän kuvia ja kuulumisia

Viime vuonna en nähnyt yhtään kantarellia. Tänä vuonna niitä tuntuu onneksi taas tulevan reippaasti.

Mustikat alkavat olla paikoin jo melko buenossa kunnossa.

Kellokukat ovat lemppareitani. Tässä kurjenkello.

Kesäloman alkumetrejä elelen. Muut perheestä ovatkin lomailleet jo hyvän tovin. Tänäkään kesänä ei suunnitelmissa ole mitään suuria. Silti varsinkin viikonloput tuntuvat täyttyvän taas vauhdilla juhlista, tapahtumista ja muusta mukavasta kesäpuuhasta.

Alkuvuosi on ollut jollakin tavalla rankka. Siirryin työpaikassani eri kerrokseen ja sen myötä siis työtehtävätkin muuttuivat. Alkuvuosi on ollut siis uuden opettelua. Lisäksi olen tehnyt koko alkuvuoden aamuvuoroa ja herännyt siis ennen kukonpierua. Varsinkin kesäaikaan siirryttäessä en meinaa saada millään unta tarpeeksi ajoissa ja lisäksi vanhempi kissoista on ollut levoton öisin. Tästä on siis seurannut se, että koko kevät ja alkukesä on menty noin neljän tunnin yöunilla. Tästä taas on seurannut se, ettei iltapäivisin ja iltaisin ole oikein ollut energiaa tehdä mitään. Kesäloma kuitatkoot siis ainakin univelat, jos ei muuta.

Huomasin muuten tänään, että jotkut ihanat olivat kommentoineet edellisiin postauksiini jo viime vuonna. Nämä kommentit eivät ole kuitenkaan ikinä tulleet läpi ja jääneet siksi hyväksymättä. Tänään löysin ne siis hyväksymättöminä kommenttiboxista ihan sattumalta. Pahoittelut! Harmittaa, sillä viime vuonna ajattelin, kun kommentteja ei tullut, ettei bloggaamistakaan kannata enää jatkaa. Todella vähän olen pyörinyt blogistaniassa muutenkaan. Välillä vain käynyt kuikuilemassa, mitä muilla on menossa.

Elossa kuitenkin ollaan! Ihanaa kesää kaikille!

Kissablogi

Tämä blogi on hiljentynyt jo jokin aikaa sitten. En kuitenkaan halua pistää tällekään vielä lopullista pistettä. Halua kirjoitteluun on edelleen, mutta aika tuntuu olevan enemmän kuin kortilla.

Perustin kuitenkin nyt joulun aikaan uuden kissablogin, koska tällä hetkellä perheen ragdoll on niin lähellä sydäntä. Blogi on nimeltää VillahousuRag ja sitä pääsee seuraamaan tässä osoitteessa: https://villahousurag.blogspot.com/

Mukavaa loppuvuotta!

Kissan elämää

Huomenna on suuri päivä, sillä tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun meille saapui suuri pieni sydämen sulostuttaja, Myy the Ragdoll. Myyn jälkeen hentoisia kissankarvoja on ollut kaikkialla. Vaatteissa, silmissä, suussa, ruoassa... Tosi suloista, että lemmikki tulee karvojen muodossa mukaan kaikkialle, minne ikinä menenkin. Kotona karvat vaihtavat huonetta jalkoineen ja häntineen päivineen vaikka kesken päiväunien, jos vain vaihdan huonetta kesken askareideni. Tällä hetkellä Myy nukkuu isännän työtuolissa, mutta jos siirryn olohuoneeseen lukemaan vaikka kirjaa, seuraa nelijalkainen pian haukotellen perässä ja ottaa hyvän asennon omalta lempipaikaltaan.

Ragdoll osaa ottaa rennosti. Tämän yksilön tapaa usein rötköttelemästä lattialla ihan katollaan.

Ragdoll on suurehko kissarotu ja Myykin painaa jo reippaasti yli viisi kiloa. Viime kesänä, vauhdikkaan kasvun vaiheessa kissa kiljui ruokaa jatkuvasti. Syksyn tultua syömistahti alkoi tasoittua ja kevättalvella Myystä kuoriutui jo hyvin valikoiva, suorastaan ronkeli kissaneiti. Lisähaastetta ruokailuun on tuonut se, että Myyn masu on todella herkkä. Sinnikkään ja äärimmäisen laajan repertuaarin läpikäyneenä voin nyt kertoa, mikä Myylle sopii ja mikä ei. Harkinnassa oli jo vaativan eliminaatiodieetinkin läpikäyminen, mutta onneksi masu alkoi rauhoittua hyvällä, viljattomalla ruokavaliolla. Tällä hetkellä masu on hyvässä kunnossa ja toivottavasti tulee olemaan jatkossakin.

Kissat rakastavat ahtautua laatikoihin. Tämä yksilö ei tee poikkeusta tässäkään asiassa.

Ragdoll on ollut pitkään rekisteröintien perusteella Suomen suosituin kissarotu. Oma ensikosketukseni rotuun tuli vuonna 2004 tai 2005, kun Kouvolassa minut vietiin kissanäyttelyyn. Ragdollit ihastuttivat kauniin sinisillä silmillään, helpon näköisellä käsittelyllä ja lungilla asenteella. Myös kaunis, silkinsileä, vähän viileältä tuntuva turkki jätti lähtemättömän vaikutuksen. Näyttelyn jälkeen taisin todeta ihan ääneen, että haluaisin joskus vielä oman ragdollin. Kissan hankkiminen ei tullut ajankohtaiseksi vuosiin tämän jälkeen, kunnes toissa syksynä ajatus omasta kissasta alkoi pyöriä mielessä. Puhuin kissahaaveista työystävälleni, jolla on kolme kissaa. Hänen kissoistaan yksi on ragdoll ja hän suositteli meille tätä ihanaa lempeää rotua. Oma kohtaamiseni räsyjen kanssa tuli heti mieleen, eikä asiaa tarvinnut sen enempää pohtia. Otin ystävän suosittelemaan kasvattajaan yhteyttä ja lopputulos onkin sitten jo tiedossa.

Kissaneiti viettää kesällä paljon aikaa parvekkeella. Myy on ilmeikäs kissa.

Myy on ollut uskomattoman kiltti kissa. Huonekalut ovat saaneet olla rauhassa, ja jos meinaakin kynsiään johonkin kokeilla, uskoo heti puhetta ja tietää mihin saa mennä kynsiään teroittamaan. Myyn kanssa kaikki sujuu hienosti, tutut rutiinit pitää käydä läpi joka päivä. Vieraiden kanssa Myy on vähän varuillaan, eikä heti hakeudu läheisyyteen. Myy on silti kiinnostunut ja tarkkailee tilannetta sopivan välimatkan päästä. Oman perheen kanssa Myy juttelee ahkerasti ja osaa vaatia huomiota, herkkuja, vessaseuraa ja leikkikaveria. Kissa on kaikessa mukana.

Öttiäisten lentelyä on kiva seurata lasin lävitse.

Myyn elämää voi seurata Instagramissa https://www.instagram.com/myytheragdoll/

Minun kesäni -blogihaaste

Päätinpä ottaa osaa tähän blogeissa kiertäneeseen haasteeseen.

Lippis vai lierihattu?

Omaan päähäni ei sovi hattu, mutta lippistä pidän silti tarpeen vaatiessa. Vika on varmaan ihan omassa päässäni, mutta mielestäni hatut näyttävät hassuilta ja teennäisiltä. Pipo talvella on kuitenkin ihan ehdoton!

Herneet vai mansikat?

Kummatkaan eivät varsinaisesti sovi, mutta molemmat ovat ihania ja kuuluvat kesään. Herneitä voisin syödä litratolkulla ja mansikoita kilokaupalla. Ensimmäinen turvottaa ja toinen nostattaa kuumeen. Valitse siitä sitten.

Pehmis vai jäätelöpallo?

Ensimmäinen helppo kysymys! No pehmis tietysti! Koska se on pehmeää.

Grilliherkut vai kesäkeitto?

Toinen helppo kysymys. Kesäkeitto oli jo lapsena inhokkini. Se oli se ruoka, joka ahdettiin koulussa poskiin ja luikittiin nopeasti sylkemään ehdottomasti syötäväksi kelpaamattomat pavut ja muut äklötykset äkkiä vessan roskikseen. Ei järin kauniita muistoja siis. Hyvin tehdyt grilliherkut sen sijaan uppoavat hyvin ja en nyt sitten puhu makkarasta.

Mökki vai teltta?

Mielummin kotona, mutta jos on pakko valita, niin mökki. Teltta on jotenkin, no teltta.

Lavatanssit vai festarit?

En lähtisi kummillekaan. Parasta musiikkia on hiljaisuus. Ihmisvilinäkään ei houkuttele.

Mato-onki vai golfmaila?

Taas helppo kysymys! Mato-onki, ehdottomasti... vaikka on minigolffikin ihan kivaa. Mato-ongen kanssa on kuitenkin kiva pönöttää rantakalliolla, varsinkin jos ei satu olemaan hyttysiä kiusaamassa.

Roadtrip vai riippumatto?

Riippumatto. Vereni ei vedä reissuun sitten yhtään.

Hiirenkorvat vai syreenintuoksu?

Hiirenkorvissa ja kesän puhkeamisessa kukkaan on jotain erityistä. Myös kesän tuoksut ja syreenin kukat ovat hienoja asioita.

Palju vai järvivesi?

Kumpikaan ei iske siinä mielessä, että haluaisin itseni kastella. Järveä voisin kyllä katsella loputtomasti ja saada siitä inspiraatiota ja rauhaa.

Varjo vai auringonpaiste?

Ilman aurinkoa ei olisi sitä varjoakaan, joten molempi parempi. Jos oleskelen ulkona auringonpaisteella, hakeudun kuitenkin mielelläni varjoon.

Miten alkoi nyt tuntua, että olenko kesäihminen ollenkaan?! Eniten tykkään kyllä keväästä ja myös syksystä, jos se on kuiva, kaunis ja värikäs niin kuin pari vuotta sitten.

Koululaiset kesälomille lomps

Tyttö otti kesäloman alkamisen aika lungisti. Ei mitään erityisiä riemunkiljahduksia tai muutakaan. Toki pieni hymy huulille nousi hyvästä todistuksesta. Tunnustuksena hyvästä koulumenestyksestä todistuksen kaveriksi tuli vielä Tampereen kaupungin stipendi. Kyllä on kannattanut harjoitella kokeisiin lukemisen rutiinia sekä omien harrastusten sovittamista koulutyöhön. Välillä on kyllä tehnyt tiukkaa ja pinnojen palamisiakin on nähty. Niin tyttärellä kuin äidilläkin.

Raate, niin kuin kaikki muutkin kukkivat nyt etuajassa. 

Tunnollinen oppilas vetäisi sitten kuumelukemat kaakkoon heti, kun pulpetin kuva alkoi hälventyä kyynärpäistä. Huomenna pitäisi alkaa koodaus/tiedeleiri, vaan eipä sinne kuumeisena voi eikä jaksakaan mennä. Myös oikomishoitoa on aloiteltu ja taitaa mennä aikataulut senkin suhteen sekaisin.

Varjoisessa metsässä ei vielä kuivuus ole vahingoittanut puolukan kukintaa.

Lisäksi ihmetyttää, että mihin tämä kesä taas katoaa?! Toukokuu on takana ja kesäkuukin vilahtaa ohi siinä samassa. Miksi loka-maaliskuu tuntuu paljon pidemmältä ajanjaksolta kuin huhti-syyskuu? Peruspessimismi nostaa taas päätään, kun kevät on ollut näin hieno, niin oman loman alkaessa heinäkuussa taivaalta tulee vähintään vettä, jollei sitten räntää. Täytyy taas kerätä itsensä ja ajatella, että loma on lomaa vaikka voissa paistaisi.

Elossa

Täällä ollaan! Elossa edelleen.

Inspiraation etsiminen on kestänyt kauan. Mitä pidempään on kirjoittamatta, sitä korkeammaksi kynnys aloittaa jälleen tulee. Viimekertaisesta postauksesta on melkein vuosi aikaa. Tässä välissä kissa on kasvanut isoksi. Siis oikeasti isoksi, 5,6 kiloiseksi röllykäksi. Tytöstä on tullut murkku. Siis ihan oikea rähjäävä teinimonsteri. Olen saanut viimeinkin sen vakipaikan töistä. Nykymaailmassa ei voi sanoa, että vakipaikka olisi elinkautinen niin kuin ennen vanhaan. Yt-neuvottelusta toiseen sinnittelyähän tämä nykypäivän työelämä taitaa olla. Hoitoalallakaan ei ole kukaan turvassa.

Koska meillä on nyt jo lähestulkoon kasvettu ulos lastenvaatteista, elämä on sinnittelyä kaikki mehut imevän työelämän ja murkkuarjen välillä, vaihtuu blogin aihealueet radikaalisti. Ihan vain senkin takia, että blogi pysyisi edelleen positiivisena. Harrastan edelleen valokuvausta ja sen myötä haluan julkaista kuvia myös täällä. Uutena harrastuksena minulla on pakohuoneet ja niitä onkin nyt takana kymmenen kappaletta. Voipi olla siis, että jossain vaiheessa käsittelen myös niitä. Myös perheemme kissa on kaikille tärkeä. Myyn kuulumisia on siis myös tiedossa. Ja kerronpa myös pikku salaisuuden; Jos kaikki menee hienosti, meille saattaa syksyllä muuttaa toinen ragdoll karvakuormaa kasvattamaan. Peukut pystyyn!

Uusi perheenjäsen

Odottavan aika on pitkä kuin nälkävuosi. Meillä on odotettu kesää ja heinäkuuta tänä vuonna aiempaa suuremmalla innolla. Kukapa ei kesää ja kesälomia odottaisi, mutta sen lisäksi meille oli tulossa uusi perheenjäsen. Viime torstaina odotus palkittiin ja saimme hakea pienen, pienen (tänään 14 viikkoisen) ragdollin pennun kotiin kasvattajan luota.

Jo kasvattajan luona pentu sai lempinimen Pikku Myy ja se kuvaakin tätä pentueen pienikokoisinta villikkoa todella hyvin. Myy tuntee myös nimen kirppu, joka juontaa juurensa niin ikään kasvattajan luota. Muilla pentueen kissoilla on pörröinen ja selvästi pidempi karvanlaatu kuin Myyllä ja Myy näyttikin muihin pentuihin verrattuna kovin pieneltä, ihan Kirpulta.

Kasvattajan luota kotiin on tunnin ajomatka. Pelokas pikkuinen naukui kuljetuskopassaan melkein puolet matkasta ennen kuin saattoi vähän rauhoittua. Silmät pelokkaina Myy tutustui uuteen kotiinsa ja kodin äänimaailmaan. Ruoka pienelle maittoi kovasti heti ja sitä onkin vinguttu ahkerasti aina, jos joku on erehtynyt keittiöön jotain rapistelemaan. Meillä ollaan niin rakastuneita tähän uuteen perheenjäseneen.

Seuraavat viikot meillä totutellaankin kissaelämään. Alku näyttää lupaavalta. Pieni ei ole tehnyt elettäkään konnuuksien suuntaan. Myy on todella kiltti, pyörii koko ajan jaloissa ja hiihtäminen onkin meillä nyt päivän sana, vaikka kesä onkin. Vauhtia tuntuu riittävän ja välillä vedetään päikkyjä sohvannurkassa.

Olen perustanut Myylle tänään oman Instagramtilin. Jos haluat seurata, niin Myy löytyy käyttäjätunnuksella @myytheragdoll

Kati

Suosikkini Tuutilullasta (Bloggaajakilpailu)

Suosikkini Tuutilullan valikoimista: OMM Design Letter Board ja kirjaimet, Monaco College Shirt, Paris Leggings, Flowers, Cape Town Sleeveless Hoodie ja Tokyo College Hoodie. Kuvat: Tuutilulla.

Tänään on viimeinen päivä osallistua Tuutilullan bloggaajakilpailuun. Hitaana hämäläisenä hoksasin kisan tietysti vasta eilen.

Kollaasistani löytyy ihania Blaa! -merkin vaatteita, jotka olen nyt löytänyt uudelleen muutaman vuoden tauon jälkeen. Blaa! on kotimainen vaatemerkki, joka taisi ponnahtaa pinnalle ihanilla pöllökuosisilla vaatteilla vuonna 2012-2013. Meilläkin niistä innostuttiin silloin kovasti. Joku aika sitten huomasin, että nykyBlaalta löytyy kokoja ja tyylikkäitä vaatteita myös kouluikäisille ja mahdolliseen samisteluun myös äideille.

Kollaasin vaatteista osa on jo tytöllä käytössä ja osa tulossa Tuutilullasta pääsiäisshoppailujeni seurauksena. Blaan vaatteet luokitellaan vastaamaan kaksoiskoon isompaa kokoa ja ilokseni huomasin, että vaatteet eivät pelkää pesua tai käyttöä yhtään.

Tuutilullan valikoimasta löytyy monen kivan lastenbrandin, kuten Aarrekidin, bOblesin, Kukukidin, OMM Designin ja Vimman vaatteita tai sisustustarvikkeita. Koululaisen äitinä olen erityisen iloinen siitä, ettei lastenvaatebrändien kokovalikoimasta ole rajattu pois niitä isompiakaan kokoja. Itseasiassa yllätyin, että Aarrekidiltäkin löytyy kokoja 150 cm asti. Niitä ei monessakaan nettiputiikissa ole tarjolla.

Kollaasiini valitsin myös käytännöllisen kauniin sisustustarvikkeen OMM Designilta. Letter Board kirjaintaulua meillä ei vielä ole, mutta täytyy myöntää, että se on kutkutellut mielessä jo jonkin aikaa.


Osallistun tällä postauksella Tuutilullan bloggaajakilpailuun. Osallistumisohjeet löydät Tuutilullan sivuilta.

Kati

Kuuden euron muna

Aikaisemman munavertailupostauksen kommenteissa lupasin palata asiaan ison Kindermunan sisällöstä. Kinder Maxi Surprisen paino on 100 g ja se sisältää yllätyslelun. Hinta vaihtelee kuuden euron molemmin puolin riippuen kaupasta. Itse en olisi näin kallista munaa tytölle edes pääsiäiseksi hankkinut, mutta kuten aiemmin totesimme, isovanhemmilla on oikeus välillä hemmotella lapsenlastaan.

Kinder Surprise Maxin teema on mielestäni onnistunut. Jokainen iso muna sisältää Smurffiaiheisen lelun. Smurffit ovat sen verran vanha ja nykyäänkin pinnalla oleva juttu, että ne ovat tuttuja niin isovanhemmille, vanhemmille kuin itse lapsillekin. Toisaalta myös Pokemon -teema olisi voinut toimia.

Ison Kinderin tuoksu avattaessa foliokääreitä oli huumaava. Tyttö lupasi minulle suklaasta murusen, jos esitän ensin kuollutta, sitten auton liian aikaisin saanutta 17-vuotiasta ja sen jälkeen vielä näyttäisin täydellisen tyhmältä. Viimeinen oli muuten helposti toteutettu! Ja sain muruseni.

Leluna munassa oli koottava ja avattava Smurffitalo sekä Välkkysmurffihahmo. Tästähän voisi saada ihan kivan leikin aikaiseksi... Taisi silti viittä vaille 10-vuotiasta kiinnostaa suklaa lelua enemmän.

Kati

Karibialaiset tacot omassa keittiössä

Pitkästä aikaa keittiössä!

Pääsin mukaan Buzzadorin Santa Maria Street Food kamppanjaan ja sain testattavakseni Jamaican Jerk Tacos -tuotteet. Buzzadorina oleminen ja buzzaaminen tarkoittavat sitä, että minä saan tuotteita testattavakseni joko ilmaiseksi tai hyvällä alennuksella ja tehtäväni on kokeilla tuotteita yksin tai yhdessä ja lisäksi kertoa rehellinen mielipiteeni eteenpäin mahdollisimman monelle. Kyseessä on siis yksi markkinoinnin muoto.

Santa Marian Street Food tuotteista pitää sanoa sen verran, että tällä hetkellä saatavilla on Pulled Salmon Wraps-, Smoky Pepper Burger- ja jo mainitsemani Jamaican Jerk Tacos -tuotteet. Itse en olisi tuotteista innostunut tai niitä uskaltanut lähteä omatoimisesti ostamaan, jollen olisi tähän kampanjaan mukaan päässyt. Kaupasta tuotteet löytyvät Tex Mex -tuotteiden kanssa samoista hyllyistä, mutta erottuvat joukosta kivasti värikoodatuilla etiketeillä sekä pakkauksilla.

En ole ikinä ollut innostunut matkustelusta, joten on hienoa, että maut maailmalta voivat tulla minun luokseni. Toki ymmärrän, ettei kotona tehty jamaicalaisista mauista inspiraationsa saanut kokonaisuus vastaa sitä, minkälaisena sen paikanpäällä kokisin. Kotona tehty ruoka on kuitenkin turvallista ja tässä tapauksessa myös erittäin maukasta.

Katuruokateema on hauska ja Jamaican Jerk Tacot valmistuvat käden käänteessä. Ideanahan katuruokateeman tuotteissa on, että ruoka valmistuu nopeasti noin 20 minuutissa ja maut ovat hyviä ja ihanan mausteisia.

Ohje löytyy Santa Marian sivuilta, josta löytyy myös paljon muita reseptejä ja vinkkejä nopeaan ruoanlaittoon. Jamaican Jerk Tacos

1. Lämmitä uuni 200° C asteeseen.
2. Suikaloi broileri ja sekoita mausteseos hyvin joukkoon.
3. Laita maustetut broilerit öljyttyyn, uuninkestävään vuokaan. Anna kypsyä 15-20 minuuttia.
4. Pilko broileri pienemmiksi paloiksi
5. Kokoa taco: lämmitä tortillat (paistinpannulla tai mikroaaltouunissa), täytä broilerilla, 3-4 palalla avokadoa ja salaatilla. Viimeistele 1 rkl Mango Sauce -kastiketta ja 1 rkl crème fraichea.

Annokset

  2  4  8 

4

500 g broilerinfileetä, paloina
1 pussi Santa Maria Jamaican Jerk Spices -mausteseosta
1 rkl ruokaöljyä
1 avokado
1 pakkaus Santa Maria Coconut & Pepper Tortillas –tortilloja
1 pussi salaattisekoitusta
1 purkki Santa Maria Mango Sauce -kastiketta
1 dl crème fraichea

Me paistelimme ohjeesta poiketen itsesuikaloidut ja pintamaustetut kanafileepalat pannulla ja hyvin onnistui niinkin.

Jamaican Jerk Spices mausteseos sisältää maustepippuria, juustokuminaa sekä chiliä. Broileri saa mausteseoksesta kauniinvärisen pinnan ja maku on sopivan eksoottinen.

Mango Sauce on mahtavan makuista ja väristä. Alkumaussa maistuu makea mangosose, mutta loppumaussa on ihanasti suussa räjähtävää inkivääriä, kanelia ja maustepippuria. Tykästyin kastikkeeseen todella paljon. Nyt täytyisi vain keksiä, että mihin kaikkeen muuhun sitä voisi hyödyntää.

Coconut & Pepper Tortillat ovat pieniä, ohuita ja pehmeitä minitortilloja, jotka tuoksuvat ja maistuvat juuri sopivasti kookokselta. Itse en huomannut pippurista twistiä, mutta lopputuloksessa kaikki maut sopivat todella harmonisesti yhteen.

Me käytimme annoksen kokoamisessa maustetun broilerin ja mangokastikkeen ja creme fraichen lisäksi salaattisekoitusta, joka sisälsi jääsalaattia, babypinaattia, rucolaa sekä punamangoldia. Valokuvia räpsiessä unohdin laittaa pöytään tarjolle avokadoa ja kuvista jäi pois myös nimenomaan kuvausrekvisiitaksi hankitut ananaskirsikat. Seuraavalla kerralla sitten niitä myös, sillä nämä karibialaiset katuruokateokset pääsevät pöytäämme taatusti vielä useasti.

Oletko sinä jo testannut Santa Marian katuruokaherkkuja? Jos buzzaaminen kiinnostaa, niin ota yhteyttä. Voin laittaa suosittelulinkin, jonka kautta voit liittyä mukaan buzzadoriksi. Liittyminen on maksutonta.

Kati

#streetfoodbuzz #santamariafinland #buzzador