tiistai 27. syyskuuta 2016

Ensimmäiset lasit


Mitä kaikkea päässä voikaan pyöriä, kun oma lapsi saa silmälasit. Yllätyksenä likinäköisyys ei tullut, sillä itse sain ensimmäiset lasini suunnilleen saman ikäisenä kuin tyttö on nyt. Silmälaseihin kohdistui ennakkoluuloja silloin ja niin myös nyt.

Itse en ollut luokan ensimmäinen, joka sai silmälasit ristikseen. Muutama poika naureskeli laseille, mutta hetken päästä niitä ei huomannut kukaan. Viidenteen luokkaan mennessä jo useammalla oli lasit.

Kun tyttö alkoi keväällä yht äkkiä valittaa, ettei meinaa enää nähdä koulussa taululle ja pleikkapelejäkin oli siirrytty jatkuvasti pelaamaan nenä kiinni suuressa televisioruudussa, laitoin terveydenhoitajalle viestiä, että voisiko tämä tarkistaa tytön näkemisasiat. Hutikuussa näkö oli heikentynyt, mutta vielä normaalitasolla. Toukokuussa tilanne paheni entisestään ja vaikka olimme sopineet terveydenhoitajan tarkistavan tytön näön jälleen elokuussa, suostui hän tarkistamaan sen vielä uudelleen toukokuun lopulla ja nyt sitten saatiinkin jo lähete silmälääkärille. Silmälääkäriaika tuli elokuun alkuun ja aika pian koulun alettua tyttö sai päähänsä ensimmäiset silmälasinsa.

Tytön luokalla ei kenelläkään oppilaalla ollut vielä silmälaseja. Jännitin ja juttelin tytönkin kanssa reaktioista, joita lasit voivat kavereissa aiheuttaa. Joku saattaa nauraa tai jopa ilkkua, mutta lohdutin, että yleensä kaikki tottuvat silmälaseihin nopeasti ja niistä tulee ihan jokapäiväinen ja tavallinen juttu. Tyttö oli oikeastaan innoissaan lasien valinnasta ja ilmoitti, että hän haluaa samantyyliset kehykset kuin äidilläkin on. Pienten ja sirojen kehysten löytäminen jopa lasten mallistosta tuottaa nykyään päänvaivaa. Miksi nykymuoti haluaa piilottaa kasvot järkyttävän kokoisten kehysten ja linssien taakse? Itse voimakkaasti likinäköisenä kärsin tästä muoti-ilmiöstä, sillä sitä vahvemmalta linssi näyttää ohennettunakin, mitä isompaan aukkoon se on kiinnitetty. Tytön ensimmäiset lasit eivät onneksi tunteneet vielä tätä rajoitetta.

Kaikki silmälasijännitykset osoittautuivat onneksi aihettomiksi. Lasit aiheuttivat luokassa käsittääkseni ainoastaan kiinnostusta. Kukaan ei kiusannut tai ilkkunut. Tyttö päin vastoin ilmoitti, että on nyt suositumpi kuin koskaan aiemmin ja kavereita ja vauhtia syksyssä onkin riittänyt. Laseja neiti pitää oikeastaan vain koulussa. Vielä, kun pärjää mukavasti ilmankin.

Onko teillä oltu lasiasioiden äärellä? Miten on mennyt? Ovatko kaverin saamat lasit aiheuttaneet lapsissa minkälaisia reaktioita?

maanantai 29. elokuuta 2016

Kesää läpi linssin



Menikö kesä jo? Tarkoitus oli postailla läpi kesän, jos ei nyt asiaa niin vähintäänkin kuulumisia.

Kesälomalla tuli käytyä laivalla, retkeiltyä muun muassa Helvetinkolulla ja pelattua Pokemon Go -peliä ympäri Tamperetta. Alkukesästä päivitin kamerani uudempaan ja inasen parempaan versioon, joten valokuvaus on ollut oman kesäni ykköskohokohta. Sen myötä blogikin on jäänyt hunningolle. Postausideoita on syntynyt tasaiseen tahtiin, mutta luonnon kuvaaminen on kiinnostanut enemmän kuin postausaiheiden kuvittaminen.

Työarki loman jälkeen pyörii jo kuudetta viikkoa ja kouluarkikin on jo hyvässä vauhdissa. Neiti sai heti koulujen alettua ensimmäiset silmälasinsa ja työpaikallani on alkamassa yt-neuvottelut. Ehtipä mieskin jo tekemään syksyn ensimmäisen työreissunsa Portugaliin. Tytön kanssa sairastettiin myös jo syksyn ensimmäiset flunssatkin. Itse luokittelen itseni edelleen flunssaiseksi ja varsinkin kröhäiseksi hevosyskineni.

Siinä ne päällimmäiset. Blogissa on ollut mukavasti kävijäitä koko kesän, vaikkei se ole juuri päivittynytkään. Erityisesti koulun alkuun liittyvät jutut ovat kiinnostaneet. Jospa yrittäisin taas kerran tästä reipastua ja saada blogiarjenkin taas käyntiin.

Mitä teille kuuluu?

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Esittelyssä positiivisten pettymysten boxi


Kun kuulin, että heinäkuun LivBox tulee olemaan täynnä kotimaisia tuotteita, päätin postata pitkästä aikaa tököteistä. LivBox on siis kuukausittainen yllätyspaketti, joka sisältää kosmetiikkaa. Osa tuotteista on yleensä matka- tai näytekokoisia. LivBoxin ideana on tietysti yllättää tilaajansa joka kuukausi, mutta tuoda samalla testattavaksi sellaisia tuotteita, joita ei välttämättä itse keksisi ostaa kokeiluun. Eniten olen ollut iloissani joistakin kalliimmista kosmetiikkatuotteista, joita en ole raaskinut täysikokoisena testiin ostaa, mutta kuitenkin olen ihastunut ja kyseiset tuotteet ovat nykyään käytössäni jatkuvasti. Tällaisia ovat esimerkiksi Dermalogican öljyputsari Precleanse ja kuorinta Daily microfoliant. LivBoxin ansiosta löysin myös monen vuoden tauon jälkeen uudelleen uudistuneet Lumenen tuotteet. LivBoxia on syyttäminen myös siitä, etten enää halua meikata ilman primeriä, käytän säännöllisesti hiusöljyjä, kylpyhuoneesta löytyy erilaista shampoota joka lähtöön ja niin edelleen.
Heinäkuun LivBox oli kotimaisten tuotteiden ylläriboxi.
Heinäkuun boxi oli siis odotettu kotimaisten tuotteiden ja brändien boxi, joka kuitenkin tuotti itselleni ja monelle muullekin suuren harmistuksen. Suoraan sanottuna odotin enemmän jotakin kesäistä niin kuin aurinkovoidetta tai edes after sun -voidetta. Itse en auringon palvonnasta varsinaisesti piittaa, mutta sen verran kesäloman alussa aurinko paisteli, että ehdin jo käräyttää vähän toista olkapäätäni. Etukäteen oli tiedossa, että yksi tuote on Lemon Juice & Glyserinelta ja toinen Elivolta. Nämä kuultuani arvasin, että ainakin käsivoide on tulossa kesäkäsiä hellimään. Toivoin, että boxissa olisi ollut jonkun tuntemattomamman kotimaisen merkin tuote ja ainakin yksi täysikokoinen meikkituote kesäkasvoille. Olin niin väärässä. Kaikki merkit olivat ennalta tuttuja ja meikkituotteetkin testerikoossa.

MSCHICin Mineral primer sekä Natural Beauty Foundation olivat näytekoossa ja lisäksi Livboxilla oltiin mokailtu monitasoisesti, jolloin Mineral Primer oli pakattu liian suureen tuubiin näytemäärään nähden. Loistava asiakaspalvelu ja nopea pettymykseen reagointi kuitenkin tuotti tulosta ja LivBox hyvittää pettymyksen ihan mukavalla tavalla tilaajilleen.

MSCHIC on kotimainen meikkibrändi, jonka tuotteita ei käsittääkseni kuitenkaan valmisteta kotimaassa. Alkupettymyksen jälkeen kokeilin kyseisen merkin tuotteita innokkaasti ja yllätyin iloisesti. Mineral Primer on todella riittoisa ja hieno tuote, joka tekee tehtävänsä. Meikkipohjasta tulee todella hieno ja kuulas, mutta kuitenkin kiiltelemätön. Tykästyin kovasti myös meikkivoiteeseen, joka on todella kevyt. Tuote on hajusteeton ja parabeeniton, levittyy todella vaivattomasti luoden ihosta kuulaan näköisen. Boxista tupsahti itselleni testiin myös omalle iholleni täydellinen sävy, Porcelain 0N. Näillä tuotteilla tehdystä meikistä on pakkelointi todella kaukana. Näiden testereiden jälkeen jäinkin siis kaipaamaan ainoastaan alekoodia, jolla saisin ostaa kyseiset tuotteet itselleni edullisesti täysikokoisina.

Testerinä boxissa tulivat myös pari Vuokkosten sidettä sekä Herbinan Aqua Spa raikastava vartaloemulsiouutuus. Voin kertoa rakkauteni Vuokkosia kohtaan kyllä ihan testaamattakin. Äidiksi tulon jälkeen kotimaisuus, luonnonmateriaalit ja tuoksuttomuus nousivat todella tärkeiksi seikoiksi kuukautishygieniassa. Muilta merkeiltä samanlaisia arvoja ei löydy ja toki kotimaisuus on aina myös plussaa.

Herbinan vartalovoide on mukavan kevyt kesävoide, joka tuoksuu miedosti raikkaalle, imeytyy nopeasti, mutta kosteuttaa mukavasti erityisesti sisältämänsä kookosöljyn ansiosta. Sisältää myös lummeuutetta ja kookosvettä. Tuotteen tuoksu on kuitenkin niin mieto, etten pysty erottelemaan siitä mitään näistä.

Käsivoidetta arvasin boxista löytyvän jo etukäteen, mutta ollakseni ihan rehellinen, toivoin sen tulevan Lemon Juice & Glyserineltä enkä Elivolta. Elivon Arganöljy -käsivoide kuitenkin yllätti positiivisesti. Käsivoiteen tuoksu on miedon pähkinäinen ja lopputoloksena on ihanan pehmeät kädet. Levittäessä voide tuntuu hetken aikaa omissa käsissäni tahmaiselta, mutta voide kuitenkin imeytyy nopeasti ja tahmaisuus poistuu. Luulen, että sujautan voiteen käsilaukkuuni, jossa se on aina mukana ja käyttövalmiina karheiden käsieni pelastajana.

Vartalovoide putkahti boxista täytenä yllätyksenä. Eikä vähiten sen takia, että juuri kesäuussahan LivBox tarjoili suihkutettavaa vartalovoidetta Vaselinelta. Lemon Juice & Glyserineltä tuli boxeissa kaikenkaikkiaan kolmea eri tuotetta tilaajille; jalkavoide, vartalovoide tai suihkussa käytettävä hoitovoide. Omaan boxiini olisin toivonut livahtaneen jälkimmäisen. Erittäin kuivalle iholle suunnattu puuvillan siemenöljyä säsältävä vartalovoide ei kuitenkaan tunnu hassummalta sekään. Tuotteen mieto tuoksu sai hyväksynnän myös mieheltäni, joka ei pidä siitä, että käyttämäni voiteet tuoksuvat kuulemma liian voimakkailta tai liikaa perusvoiteelta. Voide imeytyy nopeasti ja tuntuu iholla hyvältä. Taisin muutamassa päivässä tulla jo riippuvaiseksi säännöllisestä rasvailusta.

Herbinan tuotetta en suoraan sanottuna osannut epäillä löytyvän heinäkuun boxista. Enemmänkin veikkasin Dermosiliä tai Biozelliä, XZ:aa tai vaikka Four Reasonsia. Nimittäin joku kesäinen UV:suojalla varustettu hiushoitosuihke tai shampoo olisi ollut ihan tervetullut. Viime kesänäkin LivBoxista tuli  Herbinan vartalosuihke, joka tosin oli tuoksultaan sellainen (vannabemansikka), että se päätyi vessan raikastussuihkeeksi. Tämän kesän sininen Blue Lagoon on astetta hienostuneempi ja kehittyneempi raikas tuoksu. Voin ihan oikeasti suihkia sitä vartalolleni ja todella tykkään sen tuoksusta.

Pitkäaikaistilaajille LivBoxista löytyy välillä kivoja ylläreitä. Tällä kerralla yllätyksenä oli Desing by Ivana Helsinki, perinteinen Vitalis. Purkin avattuani sain pari kylmää värettä selkäpiihin. Jostain kaukaa lapsuudesta tuli takauma siitä, että tarhantädit vetelivät Vitalista lasten naamoihin pakkasella. Kotona meillä ei Vitalista harrastettu. Vitalis on kuitenkin tuoksuaan lukuunottamatta ihan parasta, mitä huulilleen voi laittaa. Se soveltuu myös auringon polttamalle iholle, kynsinauhoille, karheille kantapäille sekä ihottumille. Vitalis sisältää luonnonvahoja ja öljyjä, kuten meholäisvahaa ja lanoliinia. Voiteen vesi on korvattu glyseriinillä, joten kosteutusteho on taattu. Eipä jää käyttämättä tämäkään.

Miltä tämä positiivisten pettymysten boxi vaikuttaa? Löytyykö suosikkeja?

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Kesä, loma, kesäloma

Lomalla ihan parasta on se, ettei tarvitse herätä aamulla kellonsoittoon. Ei ole kiire mihinkään. Aamupalan saa syödä sitten, kun vatsa oikeasti antaa siihen luvan. Arkiaamuina aamupala pitää vetää kitusiin nopeasti heti kuuden jälkeen, vaikka vatsa kakookin vastaan. Ennen kaikkea lomalla saa käyttää aikaansa siihen, mistä on kiinnostunut ja mitä haluaa oikeasti tehdä. Toki töissäkin on kivaa ja joskus sitä ihan oikeasti innostuukin työasioista, mutta sitten tulee se mutta. Jos toimeentulo olisi taattu jollakin muulla keinolla, jättäisin oravanpyörän taakseni ja tekisin asioita omaan tahtiini. Jostakin syystä seuraava mieleeni tullut ajatus oli, etten ehkä saisi koskaan mitään aikaiseksi, mutta se ei nyt ole onneksi asian pointtina. Lomalla on mukavaa. Piste.
Reilu viikko mukavan rentoa lomailua takana. Ei stressaavia lähtöjä. Ei järjetöntä pakkaamista, vaan hitaita aamuja kotona. Pieniä retkiä ja reissuja kameran kanssa sinne sun tänne. Mökkeilyä, leijan lennätystä, Särkänniemeä, retkiä arboretumiin, rantailua, stand upia ala Leikola, hyvää ruokaa ulkona ja grillailua mökillä. Aurinkoa, sadetta, hyttysiä, paarmoja, pörriäisiä, kukkia...

Tänä kesänä Särkänniemen huvittelupäivä sattui säiden puolesta ihan mahdottoman hyvälle päivälle. Aika meni kuin siivillä ja tyttökin rohkaistui taas parin vuoden mamoilun jälkeen kokeilemaan uusia laitteita. Itsehän en ole mikään puhumaan mamoilusta, kun uskallan mennä lähinnä vain hitaasti liikkuviin Kantti x kantti autoihin, Taikajokeen, Vauhtimatoon ja Koskiseikkailuun. Lapsena olin sentään vähän rohkeampi. Tamperelaisina Särkänniemi kuuluu meillä kuitenkin niihin pakollisiin ja odotetuimpiin käyntikohteisiin kesäloman aikana.

Kesälomalla ei saisi ajatella vielä syksyä, mutta sen verran olen eteenpäin katsonut, että ilmoitin tytön Classicin salibandykouluun. Ensi syksynä ei enää ole mahdollisuutta koulun iltapäiväkerhotoimintaan, joten harrastuksille on nyt ensimmäistä kertaa todellista tilausta. Tähän asti harrastukset ovat olleet pienimuotoisia, kuten uimakoulu ja englannin kielikylpykerho. Jos lapsi on päiväkodissa koko pitkän päivän tai koulun jälkeen vielä iltapäiväkerhossa koko iltapäivän, niin meillä ei ole ainakaan tytöllä paukut riittäneet enää harrastuksiin. Levolle ja omaehtoiselle toiminnalle täytyy myös antaa tilaa ja aikaa kalenterista.

Melkein kolme vikkoa lomaa jäljellä. Ei edelleenkään aikataulutettua lomaelämää, mutta jotain suunnitelmia kyllä. Loma etenee sääolosuhteiden mukaan ja rentoutumista kunnioittaen. Päivitin alkukesästä kamerani parempaan, joten ainakin Instapostauksia on luvassa ahkerasti. Sinne siis etenkin, jos kukkakuvat ja kiinnostavat!

Vinkkejä kivoista päiväkohteista (suht lähellä Tamperetta) otetaan  vastaan! Mikä on teidän kesäloman agenda?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...