torstai 5. heinäkuuta 2018

Kissan elämää

Huomenna on suuri päivä, sillä tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun meille saapui suuri pieni sydämen sulostuttaja, Myy the Ragdoll. Myyn jälkeen hentoisia kissankarvoja on ollut kaikkialla. Vaatteissa, silmissä, suussa, ruoassa... Tosi suloista, että lemmikki tulee karvojen muodossa mukaan kaikkialle, minne ikinä menenkin. Kotona karvat vaihtavat huonetta jalkoineen ja häntineen päivineen vaikka kesken päiväunien, jos vain vaihdan huonetta kesken askareideni. Tällä hetkellä Myy nukkuu isännän työtuolissa, mutta jos siirryn olohuoneeseen lukemaan vaikka kirjaa, seuraa nelijalkainen pian haukotellen perässä ja ottaa hyvän asennon omalta lempipaikaltaan.
Ragdoll osaa ottaa rennosti. Tämän yksilön tapaa usein rötköttelemästä lattialla ihan katollaan.
Ragdoll on suurehko kissarotu ja Myykin painaa jo reippaasti yli viisi kiloa. Viime kesänä, vauhdikkaan kasvun vaiheessa kissa kiljui ruokaa jatkuvasti. Syksyn tultua syömistahti alkoi tasoittua ja kevättalvella Myystä kuoriutui jo hyvin valikoiva, suorastaan ronkeli kissaneiti. Lisähaastetta ruokailuun on tuonut se, että Myyn masu on todella herkkä. Sinnikkään ja äärimmäisen laajan repertuaarin läpikäyneenä voin nyt kertoa, mikä Myylle sopii ja mikä ei. Harkinnassa oli jo vaativan eliminaatiodieetinkin läpikäyminen, mutta onneksi masu alkoi rauhoittua hyvällä, viljattomalla ruokavaliolla. Tällä hetkellä masu on hyvässä kunnossa ja toivottavasti tulee olemaan jatkossakin.
Kissat rakastavat ahtautua laatikoihin. Tämä yksilö ei tee poikkeusta tässäkään asiassa.
Ragdoll on ollut pitkään rekisteröintien perusteella Suomen suosituin kissarotu. Oma ensikosketukseni rotuun tuli vuonna 2004 tai 2005, kun Kouvolassa minut vietiin kissanäyttelyyn. Ragdollit ihastuttivat kauniin sinisillä silmillään, helpon näköisellä käsittelyllä ja lungilla asenteella. Myös kaunis, silkinsileä, vähän viileältä tuntuva turkki jätti lähtemättömän vaikutuksen. Näyttelyn jälkeen taisin todeta ihan ääneen, että haluaisin joskus vielä oman ragdollin. Kissan hankkiminen ei tullut ajankohtaiseksi vuosiin tämän jälkeen, kunnes toissa syksynä ajatus omasta kissasta alkoi pyöriä mielessä. Puhuin kissahaaveista työystävälleni, jolla on kolme kissaa. Hänen kissoistaan yksi on ragdoll ja hän suositteli meille tätä ihanaa lempeää rotua. Oma kohtaamiseni räsyjen kanssa tuli heti mieleen, eikä asiaa tarvinnut sen enempää pohtia. Otin ystävän suosittelemaan kasvattajaan yhteyttä ja lopputulos onkin sitten jo tiedossa.
Kissaneiti viettää kesällä paljon aikaa parvekkeella. Myy on ilmeikäs kissa.
Myy on ollut uskomattoman kiltti kissa. Huonekalut ovat saaneet olla rauhassa, ja jos meinaakin kynsiään johonkin kokeilla, uskoo heti puhetta ja tietää mihin saa mennä kynsiään teroittamaan. Myyn kanssa kaikki sujuu hienosti, tutut rutiinit pitää käydä läpi joka päivä. Vieraiden kanssa Myy on vähän varuillaan, eikä heti hakeudu läheisyyteen. Myy on silti kiinnostunut ja tarkkailee tilannetta sopivan välimatkan päästä. Oman perheen kanssa Myy juttelee ahkerasti ja osaa vaatia huomiota, herkkuja, vessaseuraa ja leikkikaveria. Kissa on kaikessa mukana.
Öttiäisten lentelyä on kiva seurata lasin lävitse.
Myyn elämää voi seurata Instagramissa https://www.instagram.com/myytheragdoll/

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Minun kesäni -blogihaaste

Päätinpä ottaa osaa tähän blogeissa kiertäneeseen haasteeseen.


Lippis vai lierihattu?

Omaan päähäni ei sovi hattu, mutta lippistä pidän silti tarpeen vaatiessa. Vika on varmaan ihan omassa päässäni, mutta mielestäni hatut näyttävät hassuilta ja teennäisiltä. Pipo talvella on kuitenkin ihan ehdoton!

Herneet vai mansikat?

Kummatkaan eivät varsinaisesti sovi, mutta molemmat ovat ihania ja kuuluvat kesään. Herneitä voisin syödä litratolkulla ja mansikoita kilokaupalla. Ensimmäinen turvottaa ja toinen nostattaa kuumeen. Valitse siitä sitten.

Pehmis vai jäätelöpallo?

Ensimmäinen helppo kysymys! No pehmis tietysti! Koska se on pehmeää.

Grilliherkut vai kesäkeitto?

Toinen helppo kysymys. Kesäkeitto oli jo lapsena inhokkini. Se oli se ruoka, joka ahdettiin koulussa poskiin ja luikittiin nopeasti sylkemään ehdottomasti syötäväksi kelpaamattomat pavut ja muut äklötykset äkkiä vessan roskikseen. Ei järin kauniita muistoja siis. Hyvin tehdyt grilliherkut sen sijaan uppoavat hyvin ja en nyt sitten puhu makkarasta.

Mökki vai teltta?

Mielummin kotona, mutta jos on pakko valita, niin mökki. Teltta on jotenkin, no teltta.

Lavatanssit vai festarit?

En lähtisi kummillekaan. Parasta musiikkia on hiljaisuus. Ihmisvilinäkään ei houkuttele.

Mato-onki vai golfmaila?

Taas helppo kysymys! Mato-onki, ehdottomasti... vaikka on minigolffikin ihan kivaa. Mato-ongen kanssa on kuitenkin kiva pönöttää rantakalliolla, varsinkin jos ei satu olemaan hyttysiä kiusaamassa.

Roadtrip vai riippumatto?

Riippumatto. Vereni ei vedä reissuun sitten yhtään.

Hiirenkorvat vai syreenintuoksu?

Hiirenkorvissa ja kesän puhkeamisessa kukkaan on jotain erityistä. Myös kesän tuoksut ja syreenin kukat ovat hienoja asioita.

Palju vai järvivesi?

Kumpikaan ei iske siinä mielessä, että haluaisin itseni kastella. Järveä voisin kyllä katsella loputtomasti ja saada siitä inspiraatiota ja rauhaa.

Varjo vai auringonpaiste?

Ilman aurinkoa ei olisi sitä varjoakaan, joten molempi parempi. Jos oleskelen ulkona auringonpaisteella, hakeudun kuitenkin mielelläni varjoon.

Miten alkoi nyt tuntua, että olenko kesäihminen ollenkaan?! Eniten tykkään kyllä keväästä ja myös syksystä, jos se on kuiva, kaunis ja värikäs niin kuin pari vuotta sitten.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Koululaiset kesälomille lomps

Tyttö otti kesäloman alkamisen aika lungisti. Ei mitään erityisiä riemunkiljahduksia tai muutakaan. Toki pieni hymy huulille nousi hyvästä todistuksesta. Tunnustuksena hyvästä koulumenestyksestä todistuksen kaveriksi tuli vielä Tampereen kaupungin stipendi. Kyllä on kannattanut harjoitella kokeisiin lukemisen rutiinia sekä omien harrastusten sovittamista koulutyöhön. Välillä on kyllä tehnyt tiukkaa ja pinnojen palamisiakin on nähty. Niin tyttärellä kuin äidilläkin.
Raate, niin kuin kaikki muutkin kukkivat nyt etuajassa. 
Tunnollinen oppilas vetäisi sitten kuumelukemat kaakkoon heti, kun pulpetin kuva alkoi hälventyä kyynärpäistä. Huomenna pitäisi alkaa koodaus/tiedeleiri, vaan eipä sinne kuumeisena voi eikä jaksakaan mennä. Myös oikomishoitoa on aloiteltu ja taitaa mennä aikataulut senkin suhteen sekaisin.
Varjoisessa metsässä ei vielä kuivuus ole vahingoittanut puolukan kukintaa.
Lisäksi ihmetyttää, että mihin tämä kesä taas katoaa?! Toukokuu on takana ja kesäkuukin vilahtaa ohi siinä samassa. Miksi loka-maaliskuu tuntuu paljon pidemmältä ajanjaksolta kuin huhti-syyskuu? Peruspessimismi nostaa taas päätään, kun kevät on ollut näin hieno, niin oman loman alkaessa heinäkuussa taivaalta tulee vähintään vettä, jollei sitten räntää. Täytyy taas kerätä itsensä ja ajatella, että loma on lomaa vaikka voissa paistaisi.

maanantai 28. toukokuuta 2018

Elossa

Täällä ollaan! Elossa edelleen.

Inspiraation etsiminen on kestänyt kauan. Mitä pidempään on kirjoittamatta, sitä korkeammaksi kynnys aloittaa jälleen tulee. Viimekertaisesta postauksesta on melkein vuosi aikaa. Tässä välissä kissa on kasvanut isoksi. Siis oikeasti isoksi, 5,6 kiloiseksi röllykäksi. Tytöstä on tullut murkku. Siis ihan oikea rähjäävä teinimonsteri. Olen saanut viimeinkin sen vakipaikan töistä. Nykymaailmassa ei voi sanoa, että vakipaikka olisi elinkautinen niin kuin ennen vanhaan. Yt-neuvottelusta toiseen sinnittelyähän tämä nykypäivän työelämä taitaa olla. Hoitoalallakaan ei ole kukaan turvassa.

Koska meillä on nyt jo lähestulkoon kasvettu ulos lastenvaatteista, elämä on sinnittelyä kaikki mehut imevän työelämän ja murkkuarjen välillä, vaihtuu blogin aihealueet radikaalisti. Ihan vain senkin takia, että blogi pysyisi edelleen positiivisena. Harrastan edelleen valokuvausta ja sen myötä haluan julkaista kuvia myös täällä. Uutena harrastuksena minulla on pakohuoneet ja niitä onkin nyt takana kymmenen kappaletta. Voipi olla siis, että jossain vaiheessa käsittelen myös niitä. Myös perheemme kissa on kaikille tärkeä. Myyn kuulumisia on siis myös tiedossa. Ja kerronpa myös pikku salaisuuden; Jos kaikki menee hienosti, meille saattaa syksyllä muuttaa toinen ragdoll karvakuormaa kasvattamaan. Peukut pystyyn!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...