 |
| Periaatteessa Irti maasta, mutta välillä näköjään myös ihan maan pinnassa. |
 |
| Iloinen kiipeilijä. |
 |
| Nopeasti pöydälle keksityt tarjottavat... |
Huonot kokemukset
Viime vuonna meillä jäi kaverisynttärit välistä kokonaan, sillä edellisille saapui kutsutuista vain kaksi. Yksi ei ilmoittanut mitään ja kaksi perui vasta noin tuntia ennen juhlien alkua. Juhlat olivat kivat pienelläkin porukalla, mutta kyllähän olo juhlien jälkeen oli vähän turhautunut. Onhan näistä kaverisynttäreiden erilaisista kompastuskivistä ollut puhetta viime vuosina paljon somessa ja keltaisessa lehdistössäkin.
Ulkoistaako synttärit vaiko eikö?
Tänä vuonna tyttö halusi pitää kavereille kunnon kekkerit ja mieluiten Irti maasta -kiipeilykeskuksessa. Miehen kanssa teimme selkeän työnjaon ulkoistettujen synttäreiden järjestämiseksi. Mies varasi juhlat netistä, tulosti kutsut ja vei ne tytön kanssa kavereiden postilaatikoihin kolme vikkoa ennen h-hetkeä. Osallistujat piti maksaa etukäteen, joten halusin varata aikaa myös peruneiden tilalle haalimiseen. Ilmottautumisaikaa oli siis reilun viikon verran. Jäin hyvillä mielin odottelemaan yhteydenottoja omaan kännykkääni.
Huonomuistiset vanhemmat
Ja odottaa sainkin. Yksi viidestä kutsutusta ilmoitti heti innokkaana, että lapsi osallistuu mielellään. Toinen ilmoitti ystävällisesti, että lapsella on tuplabuukkaus tuolle ajankohdalle ja toivotti mukavia synttäreitä. Lopuista kolmesta ei kuulunut mitään. Tässä vaiheessa tyttö kiikutti vielä parille kaverille kutsut varmuuden varaksi, että valmiiksi maksetuille (n. 30e/hlö) paikoille saataisiin varmasti osallistujat. Lähettelin ilmoittautumisajan jälkeen kaikkien kutsuttujen vanhemmille viestiä, että pääseekö lapsi osallistumaan ja vasta sitten aloin saamaan vastauksia kutsuihin. Lopulta vielä yhden edellisenä päivänä sairastuneen jälkeen meillä oli koossa tasan sen verran juhlijoita kuin pitikin ja juhlat saivat alkaa. Elo on nykyään niin hektistä, etten yhtään ihmettele, että unohduksia tulee. Itse ainakin opin nyt, että ilmoittaminen ajoissa on tärkeää. Melkoisia harmaita hiuksia taisi nousta, kun mielessä kävi jo koko kemujen peruuttaminen.
Ruuhkaa juhlapaikassa
Kiipeilykeskuksessa tuntui pitävän kiirettä. Meidän varaus sekoitettiin jo tullessa jonkun toisen varaukseen ja ongelma kuitattiin naurahtamalla, että "tänään on miljoonat synttärit!" Onhan toukokuu toki suosittu syntymäkuukausi. Kiipeily alueella sujui alkuun hienosti. Itse en vain muistanut tarkistaa kunnolla kameran asetuksia ja kuvat ovat, mitä ovat.
Mitä, jos sattukin jotain?
Synttäreillä lapset ovat monesti riehakkaita ja joskus sattuu myös vahinkoja. Peliseinällä saa kiipeillä monta lasta kerrallaan ja vaikka muistutimme, ettei kiipeävän alapuolelle saa mennä, tapahtui silti vahinko. Yksi tippui seinältä patjalle ja toisen käsi sattui jäämään pahasti alle. Tarvittiin siis jääpussi ensiavuksi. Onneksi käsi tuntui liikkuvan, joten todennäköisesti murtumilta vältyttiin. Tämän lapsen osalta kiipeilyt olivat kuitenkin siinä. Tipahtanut pelästyi tapahtunutta, pyyteli anteeksi ja veti sen jälkeen kalpeaksi kuin lakana. Harmi, etten ollut varannut kiipeilyaluetta varten juotavaa lapsille. Vilttiketjussa oli siis puoliajan jälkeen jo kaksi lasta.
Ruokarytmit sekoittava juhla-ajankohta
Synttärit alkoivat puolilta päivin, joten osalla lapsista oli ilmeisesti jäänyt lounas väliin. Nälkä ja jano siis alkoivat painaa päälle. Kolmaskin väsähti pian kahden ensimmäisen vilttiketjulaisen seuraksi. Loput kiipesivät sinnikkäästi kiipeilytunnin loppuun asti. Yksi tytön kavereista olikin melkoinen kiipeilymestari kiipeillen alueen kaikki seinät ja muut vempeleet ylös asti. Tyttö kiipeili toisen tyttökaverinsa kanssa varovaisemmin, mutta yllättävän sinnikkäitä ja rohkeita olivat hekin.
Unohtuneet tarjoilut
Sitten tuli juhlatilaan pääsyn aika. Meidät ohjattiin tilaan ja ihmettelimme, kun pöytää ei ollut vielä katettu. Tässä vaiheessa selvisi, että meidän netistä varaamamme tarjoilupaketti oli unohdettu. Työntekijä paikkasi tilannetta repimällä pöydälle tarjottavia, jotka itse asettelimme esille. Jäätelöä lähdettiin metsästämään meille lähikaupasta jne. Naamastani taisi tässä vaiheessa nähdä, ettei mennyt nämä synttärit ihan putkeen. Lapsille tarjottavat ja juotava tuntuivat kuitenkin maittavan, joten hätä ei ollut tämän näköinen. Eniten harmitti se, että olin koko viikon pyytänyt miestä soittamaan kiipeilykeskukseen ja varmistamaan, että tilaukset ovat tulleet perille ja että ne on noteerattu. Miksi kaikki pitää aina opiskella kantapään kautta?
Siinä sählätessämme, lasten herkutellessa ja laulaessa onnittelulauluja kolmella eri kielellä, miehelle sujautettiin käteen hyvitykseksi lahjakortti, jolla tyttö pääsee kerran kiipeilemään keskukseen yhden kaverinsa kanssa. Eli asioimme kiipeilykeskuksessa tyytyväisinä jatkossakin. Itselleni tämä oli ensimmäinen vierailu kyseisessä paikassa ja kieltämättä koko touhusta jäi jo ruuhkan takia itsessään vähän sähläävä mielikuva. Saatan antaa kiipeilykeskukseen vielä rakentavaa palautetta yleisesti heidän toiminnastaan. Toivomuksessa olisi ainakin:
-Lukolliset säilytystilat/lokerot vaatteille, kännyköille ja avaimille sekä ennen kaikkea kavereiden tuomille syntymäpäivälahjoille.
-Elektroninen jonojärjetelmä kiipeilyn aloittamiseen ja lopettamiseen viittaamisen sijaan. Eloktronisen järjestelmän puitteissa kiipeilijät olisi helppo palvella siinä järjestyksessä, jossa he ovat valmiita ja turhalta odottamiselta vältyttäisiin. (Turvaköyden kiinnittämisen ja irroittamisen turvavailjaisiin/-valjaista saa tehdä vain henkilökunta.)
-Käsienpesumahdollisuus juhlatilaan. Hana ja lavuaari löytyi, mutta altaan reunalla oli vain yleissiivoukseen tarkoitettuja pesuaineita. Saippuaa ja käsipyyhepaperia kiitos! Herkkujen syöminen on mukavampaa puuhaa puhtailla käsillä.
Kiitos synttäreille osallistuneille! Ilmeisesti kaikki olivat kuitenkin lopulta tyytyväisiä!
Ps. Tänä vuonna ei ole synttärikekkereitä luvassa sukulaisille. Tämä riitti! :D
