Kettumainen karkkitalo

Ihastelen aina muiden askarteluita, väkertelyitä ja leipomuksia. Itse koen olevani monessakin suhteessa pitkäjänteisyyttä vaativissa jutuissa ihan kädetön. Joulun aikaa haaveilen aina piparkakkutalon tekemisestä, mutta tänä vuonna en näytä saavan aikaiseksi edes pellillistä tavallisia piparkakkuja. Piparkakkutaiteilussa parasta on muutenkin taikinan syöminen. Valmiit tuotokset eivät tahdo oikein käydä meillä kaupaksi kellekään.

Kun näin maanantaina ystäväni Liisan facebook -seinällä hänen tekemänsä aivan mahtavan ja upean karkkitalon kuvan, tiesin heti, että tulen suvereenisti matkimaan ja rakentamaan pian saman tapaisen. Karkkitalo on ihan uskomattoman hieno idea ja vaihtoehto sille iän ikuiselle ja älytyöläälle piparkakkutalolle. Kauppalistalle lisäsin heti alkuviikosta:

-3 pussillista kettukarkkeja (Fazer Pihlaja).
-2 tuubillista valkoista sokerikuorrutetta (voi toki valmistaa myös itse).
-2 valkosuklaalevyä (Panda).
-Tomusokeria koristeluun.
-Karkkeja koristeluun.
-Led tuikku talon sisälle valoa antamaan. (Mitä voimakkaampi valonlähde, sen komeammalta talo näyttää heikossa valaistuksessa)

Kettumainen karkkitalo on nimensä veroinen, sillä rakentaminen vaatii jonkun verran pitkäjänteisyyttä ja ennen katon asentamista kannattaisi antaa seinien laastina toimivan sokerikuorrutteen kovettua rauhassa. Meillä koko perhe touhusi talon ympärillä, joten mihinkään odotteluun ei aikaa tietenkään tuhrattu. Täysillä vaan, vaikka riitakin tulisi! Lopulta isukki kaivoi alati valuvan katon tueksi keittiön laatikoiden syövereistä coctailtikkuja tukipilareiksi. Toimiihan se niinkin, vaikka lopputuloksena olisikin lievästi sanottuna viutilot seinät. Pääasiahan on, että perheellä on yhteistä puuhaa ja edes hetkittäin mukavaa.

Sormet eivät mahdu taloon, joten led tuikku palaa, kunnes sammahtaa. Meidän talon lumiukko on valmistettu valkoisista palloirtokarkeista. Nenänä on oranssi nomparelli. Hatun voisi väketää vielä vaikka lakurullasta ja kädetkin olisivat lumiukolla ehkä tarpeen? Kattoa koristavat m&m -rakeet. Liisan alkuperäistalon katto sai koristeikseen kirpeitä  Missä X-karkkeja. Namii!

Karkkitaloa olisi voinut koristella loputtomiin -tai ainakin niin kauan kuin karkkeja ja tomusokeritahnaa olisi riittänyt. Meillä tyydyttiin melko maltilliseen koristeluun ja mielessä pyöriikin jo, että koska tämän saa syödä? Kovettuuko kettukarkit kuinka nopeasti vai pitäisikö talo tuhota jo ennen joulua?

Namusia ripustettu ompi talon katolle...

Kiitos Liisalle inspiraatiosta ja jouludieetin varmasta onnistumisesta!

Inspiroivia jouluhetkiä muillekin!