lauantai 28. marraskuuta 2015

Enkkukerholainen

Olen pohtinut tytön kielivalintoja näköjään jo postauksessa vuosi sitten, vaikka ihka oikeasti valinnat ovat edessä vasta tulevana keväänä. Tyttö on ollut kuitenkin jatkuvasti kiinnostunut englanninkielisistä sanoista ja laulunlurituksista. Itse olen englannin kielen suhteen lievästi sanottuna koulujärjestelmän väliinputoaja. Valitsin aikoinani ensimmäiseksi vieraaksi kielekseni saksan. Se oli virhe. Nykyään en osaa sen paremmin saksaa, englantia kuin ruotsiakaan. Suomeakin puhun ilmeisen välttävästi, koska joudun jatkuvasti selittelemään ja perustelemaan sanomisiani. Tämä voi johtua tosin myös siitä, että minulla on kovin oma- ja jääräpäinen nuori neiti kasvatettavani.

Tytön yhä jatkaessa enkkuinnostustaan aloin alkusyksystä miettiä, että olisipa koululla tai lähistöllä tarjolla jotain iltapäiväkerhoa tai kielikylpyä pikkukoululaisille enkkuteemalla. Tyttö viettää iltapäivät pääsääntöisesti koulun iltapäiväkerhossa, joten muita harrastuksia ei oikein kalenteriin ole sopinut. Suunnitelmissa oli kyllä jatkaa uimakoulua tänäkin synksynä, mutta joku paskamutsi meni ja missasi ilmoittautumiset parilla päivällä.

Olin siis juuri päässyt toivomasta, että lähistöllä olisi tarjolla muutakin kuin jokapäiväisiä pihamutakylpyjä, kun tyttö toi koulusta mukanaan Skolarsin esitteen ja tiedon siitä, että heti seuraavalla viikolla koululla olisi alkamassa toiminnallinen enkkukerho 0-3 -luokkalaisille. Pikainen tiedonhaku paljasti Skolarsin varsin uudeksi jutuksi. Skolars on luokanopettajan perustama yksityiskoulu, joka järjestää muun muassa perusopetusta täydentävää koulutusta. Eipä tarvinnut paria minuuttia pitempään miettiä, että ilmoitanko myös meidän neidin kerhoon. Itse tyttö oli ja on edelleen kerhosta oikein innoissaan.

Skolarsin enkkukerho on toiminnallista laatua eli kerhossa ollaan liikkeessä ja touhutaan paljon. Nuorimmat kerholaiset ovat eskari-ikäisiä, joten lukutaito ei ole välttämätön. Kerhossa käytetään oppimisen välineinä esimerkiksi leikkejä, lauluja, kuvia ja tarinoita. Tyttö on kartuttanut syksyn aikana sanavarastoaan kivasti ja luritellut kotonakin monia kivoja leikkilauluja. Myös ääntäminen on alkanut sujua hienosti. Taidan olla enkkukerhosta yhtä innoissani kuin tyttökin. En halua, että englannin osaamattomuus tulee tyttäreni tielle koskaan tulevia opintoja miettiessä niin kuin itselleni on käynyt.

Maanantaista on tainnut tulla meidän perheessä se odotetuin päivä viikossa. Enpä olisi vielä viime syksynä uskonut.

Valmistaudutaanko teillä jotenkin tuleviin kieliopintoihin? Onko kokemusta vastaavista kielikylvyistä tai kielikerhoista?

Mukavaa viikonloppua!

8 kommenttia:

  1. Tuollainen kielikerho olisi kyllä kiva. Ilmoittaisin lapseni sinne heti!

    Olin haaveillut kielikylvystä, mutta esikoisen osalta se tyssäsi viivästyneeseen puheenkehitykseen. Sitten en ollut innostunut viemään lapsia kahteen päiväkotiin, joten pikkuveljetkin jäivät paitsi kielikylvystä. Lähikoulusamme on ensimmäisenä vieraana kielenä tarjolla ainoastaan englanti, joten ei ole valinnan vaikeutta.

    Esikoisellamme on myös neloselta alkanut A2-kieli. Harmillisesti ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ruotsi. Lapset tuntuvat nykyään oppivan englantia aivan eri nopeudella kuin itse opin. Salakielemme kotona on englanti ja valitettavan hyvin esikoinen ymmärtää sitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meilläkään aikailtu muutamaa minuuttia kauempaa, kun jo ilmoitin tytön mukaan. Tämän olisin voinut tehdä jo viimevuonnakin, jos vastaava kerho olisi ollut silloin tarjolla.

      En ole vielä tutustunut koulun kielivaihtoehtoihin, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin tyrkyttävät ensimmäiseksi kieleksi jotain muuta kuin englantia. Mielestäni enkku on kuitenkin niin tärkeä ja siitä pitää tulla tarpeeksi vahva kieli, joten se on ehdottomasti ykkösvalinta. En kestä, jos omalle lapselleni käy niin kuin itselleni.

      A2 kieltä en vielä mieti. Jännää, että se alkaa nykyään jo nelosella. Ruotsi taitaa tulla kuudennella luokalla eteen nykyään joka tapauksessa. Katsoo nyt, kuinka lapsi selviytyy ensimmäisen kielen kanssa, että tarviiko nelosella aloitettavaa kieltä edes ajatella :D Parempi oppia englanti kunnolla kuin monta kieltä huonosti.

      Meillä ei ole sattuneesta syystä kotona salakieliä puhuttu. Muhun uppoaa vain selkeästi artikuloitu suomi. :D

      Poista
  2. Mä aina jotenkin hämmennyn siitä ettet sä osaa englantia :D. Unohdankin sen aina välillä että muistuta jos et ymmärrä mitä tarkoitan ;). Hieno homma tuo enkkukerho! Täällä tuskin tulee olemaan sellaista tarjolla. Itse olen aloittanut englannin opiskelun 4-vuotiaana kotona sellaisella kasettikurssilla (joka oikeasti hankittiin isoveljelle mutta opin siinä sivussa) ja siitä on kyllä ollut hyötyä. Oma 5-veekin voisi siis jo aloitella, kunhan nyt ensin oppii sen kirjoittamisen mikä on nyt "tahdon osata"-listan kärjessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se nykyään ihan käsittämätöntä, ettei joku osaa englantia. Kyllä minäkin nyt alkeet hallitsen, ehdin koulussa kuitenkin pari vuotta lukemaan ja kansalaisopistossakin olen alkeita kerrannut. Kaikkea en kuitenkaan tavallisesta puheestakaan ymmärrä, eikä musta ole suomentamaan oikeastaan minkäänlaista tekstiä. Puhetta osaan tuottaa tosi huonosti, vaikka töissä sitä kyllä joskus tarvisi osata enemmänkin. Onneksi olen hyvä pantomiimissä :D

      Kyllä niitä kielikylpyjä kannattaa lapselle antaakin heti, kun vain asiasta kiinnostuu. Tänä päivänä englantia kuuleekin joka tuutista, mutta omasta lapsuudestani muistan, etten ensimmäisille kielten tunneille mennessäni osannut sanaakaan! Noh, enpä ole paljon vuosien varrella viisastunut siinäkään asiassa :D

      Poista
  3. Mä en ole mitään kielivalintoja sen kummemmin ajatellut, eikä täällä ainakaan kukaan ole koskaan mitään muuta kuin englantia tyrkyttänyt siksi ekaksi vieraaksi kieleksi. Nyt vitosella tytär otti valinnaiseksi ruotsikerhon, englantihan tosiaan taisi alkaa nelosella. Mä jotenkin vähän oletan, että lapseni on perineet mun kielipään (joka siis on erittäin hyvä) :D Esikoinen ainakin on aina hyvin pärjännyt kielissä, nyt yläasteella siis. Englantia lapset oppii nykyään ihan huomaamatta telkkarista ja peleistä, ja meillä pienetkin osaa jo numerot ja värejä ja jotain sanontoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tuli aikanaan ongelmat kielien kanssa ihan yllätyksenä, kun kaikki muu on mennyt ihan hyvin. Muisti on ihan hyvä, mutta jostain syystä vierasperäiset sanat eivät jää mieleen, eivätkä varsinkaan kaivaudu aivosopukoista esille silloin, kun pitäisi tuottaa puhetta. Sanakokeisiin opettelin aina kummallisia muistisääntöjä ja ties mietä ja silti saatoin koetilanteessa muistaa vain ensimmäisen kirjaimen tai sanan, mutten yhtään sen kirjoitusasua. Myös englantilainen ajattelutapa ei ole koskaan avautunut minulle. Saatan ymmärtää jokaisen sanan lauseesta, muttei merkitys silti aukea. Se on todella raivostuttavaa!

      Nykyään lasten onni on kyllä se, että varsinkin englantia kuulee kokoajan ja kaikkialla.

      Poista
  4. Enkkukerho kuulostaa tosi kivalta koululaisen harrastukselta :)

    Meillä isoveikka on tällä hetkellä kiinnostunut englanninkielestä (tai siitä että on ylipäätään muitakin kieliä kuin suomi ja englanti on se tutuin niistä) ja kyselee mielellään, mitä jokin sana on englanniksi jne. Eskarissa opettelivat onnittelulaulun myös englanniksi ja englanti on nykylapsille ihan erilailla tuttu kieli kuin omassa lapsuudessani. Mummi on opettanut pojille esimerkiksi numerot ja tervehdykset englanniksi ja meillä on pojilla pari lasten englanninkuvasanakirjaa.

    Mutta ei, emme ole perheessä valmistautuneet vielä poikien tuleviin kieliopintoihin, eikä täällä ole tarjolla tuollaisia kielikerhoja tai kielikylpyjä. Mielläni laittaisin koululaisen enkkukerhoon, jos sellainen täältä löytyisi ja lapsi sitä itse toivoisi.

    Aivan pientä lasta (jolle suomenkielikään ei ole vielä vahva) en ehkä edes laittaisi kylpemään eri kieleen ainakaan kokopäivätoimisesti (kuten päiväkoti). Mielestäni ensin on hyvä opetella oma äidinkieli kunnolla. Asuin aikanaan kaksikielisellä paikkakunnalla, jossa työskentelin kaksikielisten nuorten parissa, joista osa oli yllättävän puolikielisiä: heillä ei ollut laajaa sanavarastoa kummallakaan kielellä. Haastetta tuntui olevan varsinkin niillä, jotka joiden kotikieli oli eri kuin koulukieli. En kyllä osaa sanoa, voiko tätä yleistää vai onko vain oma kokemukseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ollaan menty ihan samalla kaavalla. Kiinnostus englannin kieleen taisi lähteä siitä, kun isänsä puhuu välillä kotona puhelimeen englanniksi (työjuttuja), itselleni on ollut tärkeää, että tyttö oppii englantia ja siksi meiltäkin löytyy kirjahyllystä enkkukuvakirjoja jne. Enkkukerho tuli juuri oikeaan rakoon harrastukseksi, kun kiinnostusta riittää ja ensi vuonna alkaa koulussa sitten vielä ihan oikeat kieliopinnot.

      Samaa mieltä pienten lasten kielikylvyistä. Kaksikieliset perheet on tietysti asia erikseen... Vaikka onhan se todettu, että usein kaksikielisellä lapsella kielen kehitys kestää pidempään kuin esimerkiksi pelkkää suomea puhuvilla.

      Poista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...