tiistai 27. syyskuuta 2016

Ensimmäiset lasit


Mitä kaikkea päässä voikaan pyöriä, kun oma lapsi saa silmälasit. Yllätyksenä likinäköisyys ei tullut, sillä itse sain ensimmäiset lasini suunnilleen saman ikäisenä kuin tyttö on nyt. Silmälaseihin kohdistui ennakkoluuloja silloin ja niin myös nyt.

Itse en ollut luokan ensimmäinen, joka sai silmälasit ristikseen. Muutama poika naureskeli laseille, mutta hetken päästä niitä ei huomannut kukaan. Viidenteen luokkaan mennessä jo useammalla oli lasit.

Kun tyttö alkoi keväällä yht äkkiä valittaa, ettei meinaa enää nähdä koulussa taululle ja pleikkapelejäkin oli siirrytty jatkuvasti pelaamaan nenä kiinni suuressa televisioruudussa, laitoin terveydenhoitajalle viestiä, että voisiko tämä tarkistaa tytön näkemisasiat. Hutikuussa näkö oli heikentynyt, mutta vielä normaalitasolla. Toukokuussa tilanne paheni entisestään ja vaikka olimme sopineet terveydenhoitajan tarkistavan tytön näön jälleen elokuussa, suostui hän tarkistamaan sen vielä uudelleen toukokuun lopulla ja nyt sitten saatiinkin jo lähete silmälääkärille. Silmälääkäriaika tuli elokuun alkuun ja aika pian koulun alettua tyttö sai päähänsä ensimmäiset silmälasinsa.

Tytön luokalla ei kenelläkään oppilaalla ollut vielä silmälaseja. Jännitin ja juttelin tytönkin kanssa reaktioista, joita lasit voivat kavereissa aiheuttaa. Joku saattaa nauraa tai jopa ilkkua, mutta lohdutin, että yleensä kaikki tottuvat silmälaseihin nopeasti ja niistä tulee ihan jokapäiväinen ja tavallinen juttu. Tyttö oli oikeastaan innoissaan lasien valinnasta ja ilmoitti, että hän haluaa samantyyliset kehykset kuin äidilläkin on. Pienten ja sirojen kehysten löytäminen jopa lasten mallistosta tuottaa nykyään päänvaivaa. Miksi nykymuoti haluaa piilottaa kasvot järkyttävän kokoisten kehysten ja linssien taakse? Itse voimakkaasti likinäköisenä kärsin tästä muoti-ilmiöstä, sillä sitä vahvemmalta linssi näyttää ohennettunakin, mitä isompaan aukkoon se on kiinnitetty. Tytön ensimmäiset lasit eivät onneksi tunteneet vielä tätä rajoitetta.

Kaikki silmälasijännitykset osoittautuivat onneksi aihettomiksi. Lasit aiheuttivat luokassa käsittääkseni ainoastaan kiinnostusta. Kukaan ei kiusannut tai ilkkunut. Tyttö päin vastoin ilmoitti, että on nyt suositumpi kuin koskaan aiemmin ja kavereita ja vauhtia syksyssä onkin riittänyt. Laseja neiti pitää oikeastaan vain koulussa. Vielä, kun pärjää mukavasti ilmankin.

Onko teillä oltu lasiasioiden äärellä? Miten on mennyt? Ovatko kaverin saamat lasit aiheuttaneet lapsissa minkälaisia reaktioita?

2 kommenttia:

  1. Meillä täällä juuri testaillaan vielä kerran juuri neljä vuotta täyttäneen pojan näköä, kun epäily on ettei ihan normihyvin näe kauas. Päiväkotiryhmässä on jo nyt kahdella lapsella lasit ja poika itse on ihan innoissaan, mutta äitiä pikkuisen huolettaa mistähän löytyisi riittävän kestävät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Onneksi lasten laseissa on useimmiten joustosangat, jotka vähän antavat myöden rymytessä. Kyllä sitä itsekin muistan, että sankoja täytyi käydä säädättämässä optikkoliikkeessä silloin tällöin ja yhdet lasit hajosivatkin liikuntatunnilla. Tytön lasit ovat toistaiseksi pysyneet ehjinä.

      Tsemppiä lasien valintaan! Hyvä, että lapsi itse on asiasta innoissaan ja silmälasipäisiä kamujakin löytyy :) Optikkoliikkeissä on tällä hetkellä ihan kelpo tarjouksiakin nimenomaan lapsille. Kannattaa vertailla.

      Poista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...