lauantai 1. maaliskuuta 2014

Ihan omilla säännöillä

Neiti 6-vuotias on kehitellyt omia pelejä omilla säännöillä ihan pienestä saakka. Ensimmäinen oma peli reilun parin vuoden takaa oli nimeltään Saaripeli ja sen säännöt olivat todella monimutkaiset. Säännöt olivat itseasiassa niin hankalat, että pelin kehittelijä otti erivapauden muutella niitä jatkuvasti pelin edetessä.

Saaripelin jälkeen on syntynyt ties minkälaista peliviritelmää, mutta tällä viikolla neiti kehitteli ensimmäisen pelin, jota pystyi oikeasti jopa järkevästi pelaamaan. Pelillä ei liene mitään nimeä, mutta se on saanut selkeästi vaikutteita monilta lasten suosimilta noppapeleiltä, kuten Afrikan tähdeltä ja Käärmeet ja tikapuut -peliltä.
Alkuperäinen versio sisälsi vielä suhteellisen vähän jännitysmomentteja. Tuunattu versio oli "sudenkuoppia" täynnä.
Ensin peliä pääsi tytön kanssa pelaamaan isukki, joka valitti kuitenkin, että pelissä pitäisi olla enemmän jännitystä. Myöhemmin ideoin tytön kanssa peliin muutaman jännitysruudun lisää, mutta tyttöpä innostui tuunaamaan peliä oikein ajan kanssa. Tuli laavaa, kuoppa, lampi ja talo, jossa pitää odottaa vuoroaan yksi ylimääräinen kierros. Tuli ruutu, johon joutuessaan saa tai joutuu vaihtamaan paikkaa toisen pelaajan kanssa. Täytyy kyllä sanoa, että olen joskus tylsempiäkin pelejä pelannut.

Pelin toteutus oli neidille tyypilliseen tyyliin vähän viimeistelemätön ja lopulta ympyräruutujen väleissä risteili niin paljon nuolia, etten aina tiennyt, mihin suuntaan nappulani oli matkalla. Pääasia kuitenkin lienee, että lapsi saa toteuttaa itseään ja saa tunteen siitä, että on saanut aikaiseksi jotain oikeasti toimivaa. Säännöthän peliin ymmärsi ilman, että niistä tarvitsi ennen peliä edes erikseen sopia.
Asuuko teillä pieniä pelisuunnittelijoita?

14 kommenttia:

  1. Hieno peli!
    Meillä pelataan innokkaasti, mutta itse suunniteltuja pelejä ei ole vielä syntynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä neiti askartelee ja piirtelee muutenkin koko ajan, etten yhtään ihmettele, että syntyy tämänkin tyylisiä tuotoksia. Pelaaminen on kyllä mahtavaa... nyt, kun se häviäminenkin alkaa jo sujua :D

      Poista
  2. Vau! Minäkään en pystyisi tuohon ja sentään pidän itseäni aika näppäränä monessa asiassa :D. Värimaailmakin miellyttää :).

    VastaaPoista
  3. Taidokasta! Kannattaa laittaa talteen noi pelit muistoksi :)!
    Mä muistan kans, että olin lapsena kovin innokas pelaamaan kaikkea ja säännöt tais muuttua aina pelin kuluessa niin että varmasti voitan.. :D
    Nyt ei enää pelit kiinnosta, mutta välillä pakko yrittää pojan kanssa jotain pelata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kun oliskin mahdolisuus säästää kaikki tuotokset. Neiti syytää pelejä ja taidetta vain sellaista tahtia, että tarvittaisiin ihan oma huone niitä varten :D Mä olin kans lapsena kova kehittelemään omia pelejä ja varsinkin sääntöjä...

      Pelaaminen on ihan kivaa ja meillä osataan jo välillä hävitäkin ihan nätisti. Meillehän tuli jouluna Labyrinttipeli, jossa etsitään aarteita. Tyttö oli siitä tosi innoissaan, mutta arasteli pelata, kun taktikkasilmää siinä kuitenkin vaaditaan. Nyt ollaan aika paljon treenattu ja neiti voittaa ainakin mut jo helposti ja mennen tullen :D

      Poista
  4. Lapsilla on kyllä ihailtavan hieno tuo mielikuvitus. :)
    Meillä ei ole pientä pelinrakentajaa, mutta muistan muksuna itsekkin tehneeni tuollaisia lautapelejä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielikuvitusta riittää ja musta tuntuu, että mielikuvitus siirtyi ainakin itseltäni synnytyksessä suoraan lapselle :D Mä kans rakentelin pelejä ja varsinkin keksin omia sääntöjä lapsena.

      Poista
  5. Fiksu tyttö, kun tuollaisia harrastaa. Tiedä, mitä hänestä vielä tulee! :)

    Meillä ei ainakaan vielä asu pieniä pelisuunnittelijoita. Isoveikka kyllä pitää kovasti lautapelien pelaamisesta ja pikkuveikka on ikäisekseen (2,5 v) aika haka palapeleissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pojilla vetää tuo veri kyllä peleihin jo pienenä ja ovat usein varmasti kilpailuhenkisempiä kuin tytöt. Eiköhän teilläkin jonain päivänä jonkinmoinen prototyyppi ilmesty vielä kokeiltavaksi ;) Meillä neiti ehkä jopa suunnittelee mielummin kuin pelaa. Joskus häviämisen pelko menee jopa ihan överiksi, vaikka ollaankin keskusteltu siitä, että pelaaminen on kivaa ajanvietettä, eikä se voittaminen tai häviäminen ole niin vakavaa :D

      Poista
  6. Mahtavaa luovuuden riemua!

    Meillä ei suunnitella pelejä, omia lauluja esikoinen sen sijaan keksii paljon ja vaikka mistä. Pelaamisen tunnetaidot (no se häviäminen :) ) on vielä vähän hakusessa... Siksi pelaaminen on tällä hetkellä aika vähäistä. Poika sai synttäri- ja joululahjoina monta kivaa peliä, pitäisi nyt vaan ottaa niitä esiin ja treenata sitä (vaikka sitten joka 10. kerran) häviämisen taitoakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi! Toinen, mikä meilläkin raikaa (välillä tämän äipän korviin ulinaksi asti) on laulut. Niitä keksitään joka asiasta. Kiva, että on luovuutta, muttei nyt jokaisesta kodin askareesta tarvisi viisua veisata :D

      Häviäminen on vaikeaa. Myönnän sen itsekin. Mä yritän alvariinsa voittavalle isukille aina sanoa, että ehkä lapsen olisi helpompi oppia häviämään, jos hän saisi mahdollisuuden edes joskus voittaa :D

      Poista
  7. wauuuu mikä peli =D tuskin maltan odottaa että meillä alkaa lautapelit sun muut pelailut =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Yhdessä pelaaminen voi olla kyllä välillä tosi piristävääkin. Ja alussa ei kannata luottaa liiaksi siihen, että peli jaksaa kiinnostaa kerralla läheskään loppuun asti ;)

      Poista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...