sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Elämän pieniä iloja

Olen aina innostunut helposti asioista, mutta tähän ikään mennessä kokenut myös monta lässähdystä ja innostuksen katoamista. Tällä puolella ruutua kököttää innostuksistaan huolimatta kuitenkin realisti, joka ehkä tietyssä mielentilassa näkee asioista ensin ne pelkät huonot puolet.

Kesässä ei ole kuitenkaan mitään huonoa; paitsi hyttyset, paarmat, mäkäräiset, punkit, liian paahtava aurinko tai vesisateet. Kaikella on kuitenkin ilmeisesti tarkoituksensa. Täytyy vain opetella näkemään ne asioiden valoisat puolet.
Elämän pieniä iloja voi olla vaikka isot saippuakuplat.
Oman lapsen myötä sitä on oppinut nauttimaan ihan tavallisista ja pienistä asioista. Ei elämässä tarvitse saavuttaa mitään suurta tai hienoa ollakseen onnellinen. Pieni pihanurmen aamukasteen keskellä hyppivä sammakko voi olla suuri ilo, joka saa hymyn huulille pitkäksi aika. Tyttö huokaili aamulla mökkimatkalla autossa, kuinka kaunista nyt on. Ja ihan tottahan se on. Pellollinen voikukkia voi näyttää todella kauniilta, kun ei ajattele sitä, että hetken päästä se on pellollinen pölyävää puhalluskukkaa kaikki tyynni.
Pieni ilo, jonka seuraamisesta saa hyvän mielen pitkäksi aikaa... ainakin, jos on lapsi.
Pienillä asioilla voi tehdä myös toiset onnellisiksi. Tai ainakin luulla tekevänsä ja tulla siitä itse onnelliseksi. Tyttökin auttoi hurjasti pappaa auton pesussa ja luulen, että onnellisempi avustaan oli tyttö itse. Pienessä kastelukannussa tuleva "juokseva vesi" ei juuri todellisuudessa auttanut, mutta sai kuitenkin hymyn kaikkien huulille.
Joskus suurimman ilon saa auttaja itse.
Jonkun asian näkeminen voi tuottaa itselle iloa, mutta toisille suurta pelkoa. Eilen saippuakuplien puhaltelun lomassa seurasimme jännittyneinä petolinnun saalistamista ja pienempien lintujen hätäännystä. Ilo suuren linnun näkemisestä oli valtava. Toista oli varmaan rastaspariskunnalla, jonka pesä oli hyökkäyksen kohteena... Elämä on.
Peto!
Luontokuvaaja kuittaa ja kumartaa. Elämän pienet ilot ovat parhaita.

10 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat :)

    Lapsilla on upea kyky pysähtyä nauttimaan pienistä ohikiitävistä hetkistä ja tallettaa ne vielä pitkäksi aikaa mieleensä. Itse olen pystynyt pitämään taidon luonnon ihmeiden edessä, mutta muuten se tuntuu kadonneen :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Huomasin kans itse, miten usein hoputan tyttöä pois pienten ihmeiden ääreltä, kun on muka paljon tärkeämpääkin tekemistä. Harmi, ettei tuo lapsenomainen kyky nauttia pienistä asioista säily läpi elämän.

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus :) mä meinasin eilen astua ison sammakon päälle hui mutta pelästyin ja lapsilla oli hauskaa kun äiti säikähti oikein kunnolla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Hihi, tahaton tilannekomiikka on ihan parasta lasten hauskuutusta :D

      Poista
  3. Nuo saippuakuplat ovat kyllä megamakeen upeita! :)
    Ne jaksaa ihastuttaa jopa minua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että meillä aikuiset tekivät kuplia jopa innokkaammin kuin tyttö. Ne on niin nättejä!

      Poista
  4. Elämä tosiaan on, eilisellä Kaivarin reissulla saivat lapset ihmetellä kun lokki tappoi pikkulinnun ja sitten riepotteli sitä nokassaan sinne tänne. Eivät muuten olleet edes juurikaan kauhuissaan, lapset ottavat asiat joskus yllättävästi - tämä on lintujen elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan turhaan lapsia suojellaan nykyään elämän tosiasioilta. Luonnollisia juttuja, jotka lapsi ymmärtää, kun kertoo, miten on.

      Poista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...