keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Toipumistupalaisten rakennusprojekti

Neidin reippaus ja sisukkuus ovat jatkuneet. Maanantaisesta leikkauksesta on nyt kulunut pari päivää ja neiti kulkee koukkuselkäisenä kuin 100-vuotias muori. Kipulääkettä tyttö ei kuulemma turhan takia viitsi ottaa, joten sisulla mennään. Leikkaushaava on kyllä aika pieni ja todella siistin näköinen, joten en viitsi väkisin lääkkeitä tyrkyttääkään.

Mainitsin jo aiemmin, että meillä olisi projektina tällä viikolla tytön voinnin puitteissa rakennella Lego Friends Olivian talo, jonka joulupukki toi (Stockalta hyvästä tarjouksesta). Aloitimme rakennusprojektin eilen ja yllättäen saimmekin talon jo tänään valmiiksi. Tyttö rakensi talon alakerran kokonaan itse. Toimin vain assistenttina. Yläkerran ja pihan rakenteluun tyttö ei jaksanut enää hirveästi keskittyä, koska toki puolivalmiilla talollakin voi jo ihan hyvin leikkiä. Tyttö valitteli jalkojen puutumista paikallaan istuessa, joten pidimme usein lepotaukoja ja touhuilimme välillä muuta.
Tästä se lähtee. Ensin perhe kasaan, sitten rakennusprojekti rohkeasti käyntiin. Kaksi vasemmanpuoleista kuvaa eiliseltä ja oikeanpuolimmainen tältä päivältä.
Toivottavasti talo jaksaa kiinnostaa valmiinakin vielä muutamia päiviä, sillä ulkoilusta tytön kanssa on vielä ihan turha haaveilla, vaikka pirteä ja hyväntuulinen onkin. Suihkuunkin neidillä on lupa mennä vasta perjantaina.
Talossa on paljon yksityiskohtia; suikussa on läpinäkyvät suihkuseinät, wc-pönttö ja käsienpesuallas löytyvät tietysti myös. Pihassa on grilli sekä ruohonleikkuri ja pieni kasvimaa. Olivian huoneessa on sänky ja päiväkirjalle on toki myös oma soppensa. Kattoterassilla on hyvä ottaa aurinkoa.

23 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niin on ja meillä tyttö innostui ihan kunnolla, kun huomasi, että rakennusohjeet ovat tosi selkeitä ja niiden mukaan on helppo rakentaa. Voisin väittää, että Legoilla rakentelu on kehittävää :)

      Poista
  2. Tosi mukavaa toipilas-puuhastelua. Tosi reipas tyttö!
    Jos muuten joskus jaksat ja viitsit, mua voisi kiinnostaa postaus tytön omaehtoisuudesta: mitä se oikein käytännössä tarkoittaa teillä ja miten se on hoidossa otettu huomioon.
    Voi olla, että haenkin pojilleni hoitopaikkaa kevääksi/kesäksi pariksi kuukaudeksi ja mietityttää tuo omaehtoinen keskimmäiseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos postausvinkistä. Tuo "omaehtoinen" on muuten päiväkodista meidän suuhun laitettu termi ja "diagnoosi". Viimeisen vuoden aikana ovat alkaneet rutiinit sujua, mutta ihan mahdotonta toiminta oli tytön ollessa todella voimakkaassa uhmaiässä. Postailen lähiaikoina :)

      Poista
  3. Loistavaa että toipuminen edistyy hyvin :). Niin, mitäpä niitä kipulääkkeitä turhaa :D. Reipas tyttö todellakin! Ja hienon talon saitte kasatuksi, uskon että tuo jaksaa vielä pari päivää kiinnostaa (tirsk, luulisin että vähän pidempäänkin).

    Noista kipulääkkeistä tuli mieleen oma sektion jälkeinen aika kun olin vauvan kanssa lähdössä sairaalasta kotiin ja kätilöt kilvan kummastelivat miten vähillä kipulääkkeillä olin pärjännyt. Aijaa, mäkö siis olisin saanut niitä lisääkin jos olisin pyytänyt :D. Vauva tais olla parasta kipulääkettä, enkä kyllä muista olleeni kovinkaan kipeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kipu on varmasti niin yksilällisesti koettu juttu, ettei tosiaan kannata lääkkeitä enää tytön ikäisellekään väkisin syöttää. Toki nyt yöksi annoin lääkkeen, että saa unta. Sen verran kipeän näköistä vielä tuo eteneminen on kuitenkin.

      Itse en ole sektiota kokenut, mutta kyllä ihan normi synnytyksenkin jälkeen kipulääkkeitä syötettiin aika runsaalla kädellä. Toki oli epparihaavat ja tikkejä monessa kerroksessa, mutta itsekään en muistaakseni kipulääkkeitä enää kotona jatkanut. Kyllähän ne synnytyksen jälkeiset hormonimyllerryksetkin varmasti kivulta suojaavat.

      Poista
    2. Juu, ei minunkaan pitänyt sektiota kokea mutta tuo meidän poikittainen lapsemme oli (melkein vuorokauden synnyttämisen jälkeen) sitä mieltä että minähän en täältä ulos tule muuta kuin pakottamalla :D. Huvittavaa on että sama lapsi on edelleen kovin poikittainen, poikkeuksetta löydän hänet nukkumasta sängystään jalat reunan yli roikkuen :D.

      Odotan myös mielenkiinnolla sitä omaehtoisuus-postausta (vai mikä se hieno termi oli).

      Poista
    3. Poikittainen lapsi kuulostaa termina hauskalta, mutta sektioon johtaminen ei ja luonteenpiirteenä poikittainen ei varmaan myös ole aina kovin kiva asia... ja usko pois, vaikka oma lapseni tulikin ihan pää edellä, on sitten poikkiteloin oltu välillä ihan urakalla :D

      Meillä on ollut viime aikoina niin ihanaa, kun neiti on rauhoittunut ja oppinut ymmärtämään omaa parastaan. Lupaan silti repiä pian haavoja auki ja postata tuosta omaehtoisuudesta ;)

      Poista
    4. Jee. Jännä nähdä selviääkö minulle että meidän poikittainen lapsemme onkin omaehtoinen ;).

      Poista
    5. Hehe! Hyvinkin saattaa olla :D Omaehtoinen asettuu aina poikkiteloin ja haluaa tehdä asiat tasan omaa vauhtia tai mielummin ei ollenkaan.

      Poista
    6. Taidan silti edelleen puhua hänestä poikittaisena, kaikella rakkaudella <3 :D.

      Poista
    7. Jep! Se on teidän kohdalla niin osuvakin :D

      Poista
  4. Tosi reipas toipilas siellä! Kyllä tuo lasten toipuminen on niin ihmeellistä ja nopeaa :)
    Samainen talo löytyy meiltäkin, tosin onkohan ohjeet enää tallella, kaikista osista puhumattakaan... :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toipuminen lapsilla on suorastaan ihmeellisen nopeaa. Tyttö on ollut jopa aika tohkeissaan tästä saikusta ja viimeksi tänään hehkutti, kuinka kivaa on ollut. Hyvä näin!

      Tosi paljon on kyllä pieniä osia tässäkin setissä, mutta hukkuu sitten, mikä hukkuu. Eihän sille mitään mahda. Me ollaan hillottu kaikki ohjeet yhteen lipaston laatikkoon... joka pursuilee siis isukin Legojen ohjeita ja aika kiitettävästi myös tytön Lego-ohjeita. Teilläkin varmaan "muutama" Lego ja ohjekirjoja löytyy :D

      Poista
    2. Joo, kiloissa varmaan parempi laskea meidän legot kuin osissa ;D Ohjekirjoille oli joku kansiokin, mutta nyt taas on vähän hajallaan kahdessa osoitteessa kaikki...

      Poista
    3. Legosälät... Aaaargh! Mutta on se silti kivaa puuhaa. Mietin joskus, että pitäisköhän ne osat liimata kunnon liimalla heti alkuunsa kiinni. Sitten vain pitäisi ostaa isompi kämppä, että kaikki mahtuisivat... Pitäis varmaan kans hankkia joku järkevä kansio ohjekirjoille.

      Poista
    4. http://www.brickinstructions.com/instructions.php?code=3315&set=Olivia%E2%80%99s%20House

      Ei ole enää nykyään ongelma tuo ohjeiden katoaminen :D. Me ollaan aika kätevästi löydetty netistä rakennusohjeita mun ja veljen vanhoihiin legoihin, jahka muistettiin että mitä niistä alunperin on voinut rakentaa :D.

      Poista
    5. Kiitos linkistä! Ja ilmeisesti löytyy ohjeita sitten myös vanhempien Legosettien rakentamiseen. Hienoa!

      Poista
    6. Juu, mun ja veljen vanhathan on jostain 80-luvun alusta tai jopa vanhempia :D. Tässä kohtaa on siis hyvä painottaa että mullahan on ISOveli ;).

      Poista
  5. Tsemppiä toipilaalle! Onpa ihan mielettömän hieno lego-talo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Eiköhän täällä jo huomenna selkä oikene :D

      On kyllä hieno talo, tosin kuvitelmissani se oli paljon suurempi kuin mitä oikeasti. Kyllä tuossakin silti hommaa riitti ja tyttö on talosta innoissaan.

      Poista
  6. Hieno talo ja hyvä että siellä voidaan hyvin, meillä on toivottu noita legoja lisää 5.v. lahjaksi, tuo talo olisikin tosi kiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talo on aika sievän kokoinen ja se ei ole enää uusinta uutta, joten voi irrota aika edullisestikin, jos haluaa vertailla :) Täällä voidaan mainiosti!

      Poista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...