torstai 6. joulukuuta 2012

Kultaako aika muistot? Luukku 6

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Itsenäisyydestä on hyvä kurvata aasinsillan kautta itsepäisyyteen. Tytölle syöminen on nimittäin aina ollut todella välttämätön paha, eikä ruoka ole koskaan motivoinut millään tavalla. Suurin stressin aiheuttaja itselleni onkin ollut se, kun tyttö ei syö. Tai syö, mutta koko touhu on täytynyt pienestä asti naamioida harhautuskeinoilla joksikin muuksi kuin syömiseksi. Neuvolan ohjeet olivat, että ruokapöytään ei saisi tuoda muita virikkeitä kuin itse ruoan, mutta sillä konstilla pöydässä oli vain lusikkaa väistelevä ja huulensa yhteen tiukasti puristava kiukkupussi.

Harhautus suoritettu onnistuneesti.
Neuvolan tädit tuijottivat kasvukäyriä, jotka eivät edenneet toivotulla tavalla. Juoksimme kasvukontrolleissa saamassa "hyviä" vinkkejä siitä, kuinka ruokaan kannattaa esimerkiksi lisätä ruokaöljyä. Tiedän kertoa, että ruokaöljystä ei ole mitään hyötyä, jos lusikkaa ei saa menemään suuhun. Kokeilimme lusikkakammoiselle myös sormiruokailua, mutta kaikista hienoista kokeilusta vain ranskalaiset perunat kelpasivat... Huoh! Lopulta päätimme pitäytyä harhautustaktiikassa ja siten saimmekin tytön syömään kuin huomaamattaan. Neljävuotiaana ruoka alkoi viimein kiinnostaa sen verran, että pääsimme luopumaan myös syöttämistaktiikasta. Tuplahuoh!

Jälkikäteen ajateltuna ei olisi ehkä kannattanut ottaa syömisasiasta niin isoa stressiä.  Tytön vauvakuvien pyöreistä poskistakin sen näkee, että ruokaa upposi ihan riittävästi. Eihän 155 senttisen äiti-ihmisen geeneillä voi metriheikiksi kasvaakaan. Tyttö on nykyäänkin monia ikäkavereitaan päätä lyhyempi, mutta ei kai sirous ole paha asia. Ruokakin on alkanut ajoittain maittaa ihan patistelematta, vaikka ruokapöydässä ronkeloiminen onkin lisääntynyt iän karttuessa. Triplahuoh!

Pitäiskö mun niin kuin syödä tuo mössö vai? Älä unta näe!

6 kommenttia:

  1. Voi, tämä aihe on meillä niin tuttu... Olemme myös lähteneet tuolle harhautuksen tielle. Nirsoa ja pieniruokaista porukkaa on meille siunaantunut, ja tosi laihoja ovat, varsinkin nuorempi. Tuo öljyvinkki, huoh, ei paljon auta jos lusikallisia menee suuhun vain kaksi. Herkut kyllä kelpaisivat...

    Kuinka teidän tyttö on muuten syönyt päiväkodissa? Olen ihan varma, etteivät meidän pojat tule syömään siellä mitään... Tai sitten syövätkin kuin hevoset, eihän sitä tiedä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päiväkodissa päiväruoka menee varmaan aika närppimällä. Maistaa pitää kuulemma yhtä monta kertaa kuin on ikävuosia... eli eipä sillä viidellä haarukallisella pitkälle pötkitä. Puuro on aina mennyt suht hyvin ja meillä syödään kotonakin (vieläkin) iltapalaksi aina puuroa. Aamulla menee siis päiväkodissakin varmaan jotain alas. Iltapäivällä välipalaa syö varmaan ihan ok, mutta välillä kyllä selvästi on tarhapäivien jälkeen energiavajetta. Silloin tyttö syö kotona päivällisen selvästi reippaammin. Ruisleipää ja leipää ruoan päälle yleensäkin uppoaa ihan hyvin.

      Täytyy kyllä sanoa, että onneksi aika auttaa tähän syömisasiaan. Eteenpäin on kyllä menty kovaa vauhtia. Päiväkodissakin onneksi vähän katsotaan syömisten perään.

      Poista
    2. Olin kuulemma itse päiväkodissa hyyyyvin pieniruokainen, että jos on yhtään periytyvää niin ei hyvää lupaa! :) Täytyy sanoa, että enää ei ole mitään laihuusongelmaa meikäläisellä... Eli eiköhän nuokin viimeistään aikuisina osaa huolehtia että syövät! ;)

      Poista
    3. Hihi! Juuri näin! Pääasia, että ruokaa menee nyt sen verran, että kasvaa ja pärjää. Aikuisena sitten viimeistään varmasti oppii siitä ruoasta myös nauttimaan :D

      Poista
  2. Nakkisormisen meikäläisen ei pitäisi hyväksyä viestejä puhelimen kautta, koska bittiavaruus on liian lähellä...

    Meirän Maja on lisännyt kommentin tekstiisi "Kultaako aika muistot? Luukku 6":

    Meilläkin on pieniruokainen/pienikasvuinen tyttö. Ruoka kyllä maistuu ja se syödään ihan ok, mutta sitä vaan ei hurjan paljoa mene. 5kk ikäinen pikkuveli syö isompia annoksia kuin melkein 4 v isosisko.
    Neuvolassa on kuitenkin onneksi suhtauduttu asiaan hyvin. Niin kauan kuin kasvu on johdonmukaista, niin kaikki on ok!
    Tosin kyllä mekin tuo öljy vinkki saatiin, ei se merkittävästi vaikuttanut, vaikka lusikka meni suuhunkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tytöllä tuli kasvukäyrään jotain notkahduksia ja sen takia sitten oltiin seurannassa. Pidemmällä aikavälillä kasvu on kuitenkin ollut hyvin tasaista siellä omilla miinuskäyrillään. Pääasia, että on kasvanut. Onhan se ihan totta, että toiset ovat pieniruokaisempia kuin toiset.

      Poista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...