perjantai 14. joulukuuta 2012

Kultaako aika muistot? Luukku 14

Nyt, kun on taas pyryttänyt lunta tuutin täydeltä, oli ihan pakko kaivaa arkistoista kuva pienestä lumiukosta, jonka tyttö rakensi toisena joulunaan (välipäivinä) papan avustuksella... tai pappa rakensi tytön avustuksella? Tänä talvena on tainnut pakkasia riittää, kun ei ole lumiukkoja vielä näkynyt missään.

Pienelle ihmiselle pieni lumiukkokin on suuri asia. Tämänkin lumiukon ympärillä pyörittiin ja häärittiin pitkään ihmetellen ja napitkaan eivät meinanneet pysyä ensin millään paikoillaan. Pienet sormet paksuissa kintaissa, peukalo hukassa... Kukapa sitä nyt olisi samassa tilanteessa kaikista näppärimmillään?

Monikaan lumiukko vuosien varrelta ei ole jäänyt mieleen, mutta tämä on. Miniporkkanat nenänä ja hymysuuna. Ei kai sitä nyt voi unohtaa.


2 kommenttia:

  1. Meidänpä pitääkin tehdä viikonloppuna lumiukko :) Ei olla koskaan tehty!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että tulee suojasää ja saa isot pallot pyöriteltyä ukkoon :)

      Poista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...