maanantai 11. elokuuta 2014

"Tänään en oppinut vielä mitään!"

Sirkuksen jälkeen koittaa aina arki ja uudet velvollisuudet kutsuvat. Vastasyntyneet kasvavat kokemukseni mukaan ihan liian nopeasti reippaiksi koululaisiksi. Tyttö aloitti koulutaipaleensa tänään ja jollei lasketa sitä, että opettaja ei ollutkaan sama, johon oppilaat olivat tutustuneet keväällä, kaikki meni paremmin kuin hyvin. Itse asiassa opettaja oli tytön mielestä ihan huippukiva, saatu aapinen ihan supersiisti ja koululaisena olo tuplasti kivempaa kuin tarhalaisena oleminen. Hyvä näin, koska paluuta ei ole.
Tästä se lähtee! Miten pieni reppu voikaan näyttää niin suurelta, kun sen laittaa pienen koululaisen selkään? 
Etukäteen meitä tulevien ekaluokkalaisten vanhempia pelotellaan aina siitä, että koulun alku on hirveän tunteellinen juttu. Jollei lasketa sitä, että tunnen itseni tänään rutkasti vanhemmaksi kuin eilen, niin tunnepuoli on ihan kunnossa. Itku tosin meinasi tulla siinä vaiheessa, kun uusi opettaja oli kutsunut 1A luokan oppilaat jonoon eteensä ja lausui maagiset sanat: "Saattajat voivat poistua ja lapsen voi noutaa tästä pihalta kello 12:15" Tuli tunne, ettei äitiä tarvita tästä lähtien enää koskaan eikä mihinkään. Ilmeisesti olin siinä luulossa, että koulun aloitukseen kuuluu vähintään terapiaistunto vanhemmille tai edes sakset napanuoran lopulliseen katkaisuun.
(Tiedon)janoinen koululainen.
Tiedusteltuani neidiltä, että miten ihka ensimmäinen koulupäivä oli sujunut, sain vastauksen kuin apteekin hyllyltä: "Tänään en oppinut vielä mitään." Tiedusteltuani, mitä oli ruokana, (tähän kysymykseen en ole vielä ikinä saanut vastausta) tyttö vastasi "Porkkananappeja ja perunamuusia. Söin yhden porkkananapin ja kasan muusia." Vau! Kotiin lähdettiin lopulta itkua vääntäen, koska suuri osa kavereista meni iltapäiväkerhoon, jota meidän ei ollut vielä tarkoitus hyödyntää, kun olemma lomalla. Huomenna täytyy varmaan vähäksi aikaa myöntyä totuttelun nimissä.

Näin meillä, mites teillä tänään?

10 kommenttia:

  1. Ihan loistava toi tämän päivän saldo - en oppinut vielä mitään! :D Se on varmaan ekan ja vikan lapsen kohdalla nuo äidin tunnekuohut näissä suurissa elämänvaiheissa - kolmannen eskarin aloitus ei suuria tunteita nostattanut, mutta tilanne voipi olla ratkaisevasti toinen parin vuoden päästä ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainokaisen kanssa kaikki on jotenkin niin kertaluontoista, että välillä sitä tuntee syyllisyyttä siitä, että tuntee joissakin tilanteissa eri tavalla kuin olisi tarkoitus :D

      Voi olla, että sullakin sitten pienimmän kanssa ottaa taas koville eskarit ja koulun aloitus. Tai toisaalta sitä voi olla myös helpottunut, että homma on niiltä osin pulkassa. Mistä sitä etukäteen tietää, miltä sitä sitten tuntuu ;)

      Poista
  2. Teillä on kyllä tosi reipas koululainen ollut siellä. :)
    Mulla se oli päinvastoin kuten varmaan tiedät: Minä melkein itkin ja vanhemmat vaan yrittii kannustaa.
    Ja hei muuten, 1A-luokalla olin minäkin! Parasta A-ryhmää siis. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli kyllä neiti niin intoa piukassa kuin olla ja voi. Jännitti varmasti, mutta ei kyllä itkettänyt pätkääkään... paitsi sitten, kun piti lähteä kotiin. :D

      Mä olen kans mennyt aikoinani 1A-luokalle ja vielä samaiseen kouluun, missä tyttö nyt aloitti. Koulun seinässä lukee kyllä eri nimi, mutta sama rakennus.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Ei kyllä hirveästi näy jännitys neidistä päälle päin. Ehkä vähän riehaantuu jännittäessään liikaa :D Reippautta oli kyllä ilmassa roppakaupalla.

      Poista
  4. Oi, kuulosti niin mukavalta aloitukselta :) Tsempit eskarilaiselle ja pitäiskö äitiäkin vähän tsempata kun niin iso reipas tyttö jo on :) Mulla on nyt jo tippa linssissä, että meilläkin kahden vuoden päästä lähdetään tuolle tielle. Aika menee liian äkkiä välillä!

    VastaaPoista
  5. Niin reipas ekaluokkalainen! :)

    Todellakin vanhemmille (lue: äideille) pitäisi tarjota terapiaistunto koulunaloitustilanteessa. Meidän tapauksessa eskarilaisen äitikin tahtoisi vatvoa muutosta jonkun kanssa. Kaksi päivää eskaria takana, enkä ole vielä edes tavannut opea saati saanut kuulla, milloin se vanhempainilta oikein pidetään ;)

    Tänään päällystin eskarikirjan ja oikein kuulin, kuinka aika suhisi korvissa. Just sellainen olo, niinkuin sanoin, että tältä tieltä ei ole enää paluuta. Mutta samalla olen tietenkin ylpeä isosta pojastani, joka otti askeleen kohti koulumaailmaa.

    Mukavia koulupäiviä teidän tytölle! (ja mielenrauhaa äidille)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on kaksi koulukirjaa päällystettynä ja aika todellakin suhisee korvissa :D

      Kiitos samoin, eskarin osalta teidän esikoiselle (ja mielenrauhaa kans!) :)

      Poista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...