Kevätretki Helsinkiin

Alkoihan se aurinko paistella tähänkin risukkoon ja pääsimme oikeasti lomailun tunnelmaan.

Retki Helsinkiin on ollut mielessä jo pitkään. Taisin jo toissakesän kesälomasuunnitelmissa väläytellä Luonnontieteellistä museota ja Sea Lifea. Myös Heureka on välillä vilahdellut toivelistalla. Kaikkea ei kuitenkaan voi eikä jaksakaan toteuttaa päiväreissun aikana.

Eilen, heti aamupalan jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Helsinkia ja Merimaailma Sea Lifea. Liput voi ostaa ja tulostaa etukäteen netistä ja netissä S-etukortilla saa hieman alennustakin. Kassalla tyttö sai käteensä raaputuskupongin, josta sai halutessaan raaputella auki näyttelyn reitin varrelle kysymystaulujen oikeat vastaukset. Tyttö innostui kysymyspolusta valtavasti ja yhdessä luimme innolla infotauluja ja etsimme uusia kysymyksiä toki itse kalojen ja merenelävien tarkkailua unohtamatta. Maalissa neiti ojensi ylpeänä täysin oikein raaputellun arpansa takaisin kassalle ja sai palkinnoksi mitalin. Se kaulassa sitä sitten kuljettiinkin koko loppupäivä ja todennäköisesti myös koko loppuviikko.

Sea Life on kohde, johon tyttö haluaa kuulemma joskus uudelleenkin. Katseltavaa ja ihmeteltävää riitti reiluksi tunniksi helposti. Jännittävin ja odotetuin juttu oli haialtaan läpi menevä tunneli. Hieno tunne, kun muun muassa hait uiskentelevat yläpuolella.

Aamulla ei muuten ollut pienintäkään ongelmaa vaatteiden valinnan kanssa. Tokikin retkelle, jonka kohteina on kalat, hait, muut merenelävät sekä kokonaisvaltainen Luonnontieteellinen museo, laitetaan päälle Mini Zoologist paita. Siitä ei edes neuvoteltu.

Väriloistoa ja mielenkiintoista katseltavaa riitti.

Tyttö jaksoi reissussa hienosti, vaikka Luonnontieteellinen museo olikin monine osioineen todella laaja. Jännittävin paikka tytön mielestä oli Afrikan yö, pimeä huone tähtitaivaineen, jännittävine äänineen ja eläimineen. Eri ilmastovyöhykkeiden eläimet käytiin läpi päällisin puolin ja tyttö korjasi heti erheeni, kun menin luulemaan leopardia gepardiksi.

Museon näyttelyissä oli niin paljon nähtävää, että lopulta neiti (ja myös äippä) väsähti ja kivoimpia kohteita olivat kaikki, mitä sai koskea ja käpistellä. Suurinpaan osaan museon esineistähän ei saa koskea, joten itselläni meni loppukierros vahtiessa Mini Zoologistin vikkeliä ja joka paikkaan ehtiviä sormia. Hyvin neiti silti jaksoi ja uskon, että reissusta jäi jotain tiedon jyväsiä hyödynnettäväksi myös tulevalla koulutaipaleella.

Luonnontieteellisessä museossa vietimme aikaa noin pari tuntia ja aikaa olisi saanut kulumaan paljon pidempäänkin. Valokuvia otin vain muutaman sellaisissa tiloissa, joissa näin selkeän valokuvaamiseen oikeuttavan merkinnän. 

Mitähän kivaa sitä kesälomalle keksisi?

Äkkilähdöt