Joku aika sitten mainitsin tulevan eskarilaisemme vielä lutkuttavan peukkua. Palatakseni siihen, mistä kaikki lähti voin kertoa, että tutti pullahti neidin suusta vauvana yhtä varmasti kuin peukku sujahti sinne tilalle. Peukun vaihtaminen tuttiin ei tullut kysymykseenkään ja peukusta pois oppiminenkin on ollut to do -listalla jo vähintään pari vuotta. Monia temppuja on kokeiltu, mutta aika ei ole aiemmin ollut vielä kypsä. Edes hammaslääkärin ja suuhygienistien puhuttelut asiasta, eikä purennan seurantaan joutuminen ole vaikuttaneet tytön peukun imemiseen.
Maaliskuun auringon alkaessa paistella ja tulevan eskarin sekä isoksi kasvamisen paineista johtuen aika peukusta pois oppimiseen tuli ajankohtaiseksi tytölle itselleen. Tytön omasta halusta ja myötävaikutuksesta isukki laittoi "peukkumyrkkyä" molempiin peukaloihin aamuin ja iltapäivin reilun viikon ajan. Nyt ollaan oltu ilman "myrkkyä" jo reilu viikko ja uskallan hehkuttaa, ettei peukku ole mennyt suuhun kertaakaan koko aikana. Nukahtaminen yöunillekin sujuu ilman peukun lussutusta. Hienoa! Vielä, kun saisi tytön purennan kuntoon samanlaisella taikaiskulla.
Stop & Grow maistuu todella hirveälle. En suosittele maistamaan, (vaikka itse ihan mielenkiinnosta niin teinkin...)
Jee!!! Paljon hienompaa tuo peukusta luopuminen kuin meidän tuttivieroitus :D. Mulla kun on vieläkin sellainen olo että se kävi ihan liian helposti te sentään jouduitte tekemään ihan töitäkin ;).
VastaaPoistaVoi ei niiden tuliaisten kanssa... Mutta tärkein sentään tuli kotiin! Minä kyllä luulin että serkkuni mies on maailman hajamielisin (on hukannut tuliaiset lentokentälle useasti :D) mutta näköjään niitä on muitakin.
Kyllä me ollaan joo hampaita kiristelty ja huutoa kuunneltu tuon peukun johdosta. Vuosi sitten yritettiin tuolla peukkumyrkyllä eroon viimeksi, mutta silloin meni hirveäksi taisteluksi ja huutamiseksi. Nyt oli melko helppo nakki ja toivon, ettei tule takapakkeja.
PoistaMä en ymmärrä, miten tuliaiset voi unohtaa lentokentälle. Itse sitä katsoo aina taakseen, nousi sitten bussista, autosta, puiston penkiltä tai ihan mistä vaan. Ikinä ei ole mitään mihinkään jäänyt. Kop, kop, vaan! :D
Meillä kans peukkutyttö...nyt jo kylläkin yli kakskymppinen...ei kyllä lähtenyt peukku suusta sitten millään...me ollaan kai sellainen peukun syöjä suku =)...mun serkku joka jo yli kuuskymmentä sanoi että yöllä herää joskus siihen kun peukku on suussa...sanoi että aivan kuin painajaisesta heräis...eikä todellakaan ole vuosikymmeniin oikeasti sitä syönyt peukkua enä...ehheeee...täytyis kysyä tuolta meidän tytöltä että sattuuko hälle näin...mutta hienoa jos on myrkyllä tapasaatu kitkettyä pois...ja voi sun mies raasua, hajamielinen ei ole kiva olla...mun mies kans sellainen...unohtaa mihin laskee käsistään lompakot, kännykät, avaimet...you name it...
VastaaPoistaHehe! Kai se peukku voi eksyä suuhun yöllä unissa helpostikin, jos on siihen taipumusta. Itse olin ihan perinteinen tutin lussuttaja ja pääsin siitä ilmeisesti eroon ihan kohtuu vaivattomasti. Peukkua on vähän vaikeampi lahjoittaa oravavauvoille tai antaa pukille aattona :D
PoistaMiehet... Kyllä sitä itselläkin välillä tulee mustia aukkoja tekemisten suhteen, muttei nyt kuitenkaan ihan tuota luokkaa :D
No hienosti vieroitettu! :) Niinhän se tahtoo olla, että hankalatkin asiat sujuu sitten kun aika on kypsä! *nimim. odottelen tässä sen potta-asian valkenemista pikku herralle... voisi se aika vähitellen olla kypsä...*
VastaaPoistaMinusta tuntuu että tuo hajamielisyys on ihan miesten ominaisuus ;)
Meillä meni tuon neidin kanssa potta-asiat niin hienosti, etten ehtinyt asiaa kunnolla edes miettiä :D Eiköhän teilläkin pikku herra kohta ala ymmärtää. Keväällä otat kunnon treeniin, kun silloin ei niin lirahtelut haittaile. Kesä kuivaa, minkä kastelee :D
PoistaHajamielisyys on (ehkä) enemmissä määrin miesten ominaisuus. Naisilla varmaan on jotenkin helpompi pitää asiat nipussa ;)
No tiäkkö, meilläkin tytär oppi potalle heti kun 2v täytti, ihan tuosta noin vaan, yökuivakin oli samantien! Mutta nää pojat... lisätään vuosi ja mitenkähän paljon tän viimeisen kanssa...
PoistaNo juu! Olen kyllä kuullut, ettei poikasten kanssa mene välttämättä ihan sormia näpäyttämällä nuo potta-asiat. Tsemppiä! Ilmeisesti kuitenkin lähes kaikki oppivat asian jossain vaiheessa ennen kouluikää... Tyttöjen kanssa pottailuasiat tosiaan sujuvat varmaan monesti helpommin, mutta monista muista jutuista väännetäänkin sitten oikein urakalla. Ainakin meillä :D
Poistahienoa hienoa ja hienoa. miulla lkaa kynsien kasvatus ja pitänee lähteä ostamaan tuo purkki itellekkin. Nyt kaks viikkoa oon taas jyystäny kynsiäni jostain syystä :/ ärsyttävä huomaamaton tapa..saakeli.
VastaaPoistaMulla on kans heikot, pehmeät ja hauraat kynnet, joita lapsena pureskelin. Nykyään tulee lähinnä revittyä ja nyplättyä. Siihen ei myrkyt auta. Jos tuota myrkkyä pystyy monta kertaa puremaan kynnen kanssa, niin on kyllä aika sissi :D
PoistaTää ois mullekin hyvä, kun stressaantuneena puren aina kynsiä! Hyvä vinkki ja hienoa että vieroitus sujui hyvin tällä kertaa! :)
VastaaPoistaTeki kyllä mieli jo luovuttaa moneen otteeseen ja itseasiassa jouduttiinkin aina tähän asti luovuttamaan hetkeksi ja yrittämään uudelleen useaan kertaan. Yllättävän helposti se sitten meni, kun aika oli kypsä. Päiväkodistakin alkoi jo tulla palautetta, että peukun syöminen sen kuin lisääntyy, vaikka välillä oltiin jo paremmalla puolella.
PoistaOma poika lopetti myös sormien imeskelyn tuolla inhottavan makuisella aineella, eli hyvin toimi meilläkin!
VastaaPoistaHienoa, että myrkky toimi teilläkin :D Sormien imeskely on kyllä inha tapa. Ihana opettaa lapselle, ettei sormia pistetä suuhun esim. kaupassa, kun se peukku nyt asui siellä joka tapauksessa.
PoistaMä pureskelin kynsiäni pienenä ja edelleenkin jos tulee oikein kiperä tilanne ;) Ja mullehan laitettiin sitä kamalan makuista möhnää pienenä kynsiin, mutta paskat siitä mitään hyötyä ollut! Hetken se vaan pahalta maistuu ja nopeasti kuluu pois :/
VastaaPoista