keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

6-vuotiaan pieni murrosikä

Neiti täyttää kuukauden päästä 6 vuotta ja sen kyllä aistii. Ovet paukkuu, kaikki ovat tyhmiä eikä ole mitään tekemistäkään. Johan tässä ehdittiinkin nauttia parisen vuotta aika rauhaisasta ja vähäuhmaisesta meiningistä. Vielä kuukausi sitten tyttö tuntui tietävän, mikä on oikein ja mikä väärin. Nyt tilanne on kuitenkin toinen. Rajoja testataan, kielloille irvistellään, eikä järkipuhetta uskota... "Äitille pitäis antaa sakot huutamisesta!" Pakkohan se on korottaa ääntään, jos puheääni ei välity kuuloluuhun asti. Vai sitäkö ne uhmikset juuri toivovatkin, että äipän pinna katkeaa, herne kaivautuu nenään ja jää sinne itämään?
Kuva lavastettu yhdessä tytön kanssa :D
Viime viikonloppuna pienen auringonpilkahduksen aikana lähetin tytön ja isukin ulkoilemaan sillä aikaa, kun kunnon äidin lailla laitoin ruokaa. Hetken päästä kurkkasin ikkunasta pihalle ja näin, miten neiti tähtäsi lumikasan päältä tarkasti ja osui vastapäisen talon asukkeja heittämillään lumipalloilla. Seuraavassa hetkessä tyttö otti tähtäimeensä viereisen talon asukkaan ja heitti, osui ja latasi vielä varmuuden varaksi yhden osuman uhriinsa rappukäytävässä. Isukkia ei tietenkään näkynyt missään. Kenen pitikään vahtia ja ketä?

Päiväkodissa lastentarhanopettaja otti alkuviikosta ilmeisen tiukasti yhteen tytön kanssa. Taistelun aiheena olivat kurahousut. Toki itsekin vastustan kurahousuja, mutta päiväkodissa ne kuitenkin velvoitetaan pitämään mukana ja pukemaan päälle... ja tokihan se on ihan kiva tällaisena kuravellikautena kurahousut päällä pitääkin. Säästää hiukan äidin herneenpalkoa se, ettei ulkovaatteita tarvitse hajuhaittojen takia joka päivä pyöritellä koneessa. (Kurahan lähtee huuhtelemalla melko hyvin, mutta ravan hajut eivät.)

Tulisipa pian kesä ja unohtuisi yhtä lailla tämä 6-vuotiaan pieni murrosikäkin. Eipähän tarvitsisi ainakaan kurahousuista tapella... eikä lumipallojakaan enää heinäkuussa luulisi heitettäväksi olevan. Onneksi 6-vuotiaan kanssa uhmaamisesta ja huonosta käytöksestä pystyy molemminpuolisen rauhoittumisen jälkeen keskustelemaan suht hedelmällisesti. Syy-seuraussuhteet ovat uhmaajalle selkeämmät kuin vielä edellisessä uhmaiässä. Myös hyvästä käytöksestä seuraavat palkinnot ja huonosta käytöksestä seuraava kotiaresti (jäähypenkki) ja kivojen asioiden menetykset toimivat täten aiempaa paremmin.

Tästä vain sitten rohkeasti eteenpäin kohti seuraavia murrosvaiheita!

26 kommenttia:

  1. Upean näköistä täällä blogissa! Ihana lappunen ovessa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Lappunen on tällä kertaa lavastettu, mutta vastaavia on välillä ilmestynyt oveen ihan pyytämättäkin. Onneksi neiti nykyään paukauttaa oven kiinni perässään, kun menee huoneeseensa huutamaan :D

      Poista
  2. Meillä asuu myös pieni kuusivuotias murrosikäinen. Kaikki on ihan typerää, äiti on tyhmä ja "ei tajuuu, da!" Mitähän se OIKEA murrosikä tuokaan tullessaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Ehkä nämä uhmakaudet ovat vain valmistautumista siihen suureen tulevaan...

      Poista
  3. uuuh...tervetuloa kerhoon. meillä tuota kestää säännöllisen epäsäännöllisesti koko ajan ja esikko pian 9 vee. eipäs taida ihan heti helepottaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iiik! Kesä ei siis paranna tilannetta. Luulin, että tämä kestää viikoista max. pariin kuukauteen, ei vuosia.

      Poista
  4. vaihetta vaiheen perään, huoh. Loppu siintää silmissä vasta, kun muuttavat pois kotoa ja sitten niitä vaiheita taitaa ikävöidä. Ei ole helppoa äidin elämä ei!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on! Tähän tasannevaiheeseen vain ihan alkoi jo tottua :D

      Poista
  5. No juu, tutulta kuulostaa. Vekara säästeli Kaikki uhmansa juurikin tuohon melkein 6v kohtaan.. Esikoikoulu-uhmaksiko tätä nyt sitten kutsutaan... Noh, se sama uhma jatkuu yhä. Ehkä jopa pahempana koko ajan ja Vekara täytti pari kk sitten 7v. Epäilen, ettei tälle taida loppua näkyä ennen teini-iän ohitusta. A P U V A !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh! Meillä päästeltiin uhmia pihalle jo ihan kiitettävästi n. 2-4 -vuotiaana. Jotain itsenäistymisuhmaa tämä kai on, mikä kuuluu tähän ikävaiheeseen. Yritin hiukan lukea netistä aiheesta ja se tosiaan liittyy eskarin ja koulun aloitukseen sekä niihin liittyviin elämänmuutoksiin.

      Toivottavasti nyt vähän rauhoittuu vielä ennen esimurkku-uhmavaihetta :D

      Poista
  6. Eikä:D repesin tuolle lumipallo episodille:DD
    Meillä taistellaan uhmaisen 3-vuotiaan kanssa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumipalloepisodi otti päähän, hävetti ja kiukutti silloin, kun se oli päällänsä ja täältä kerrostalokämpästähän ei sekunnissa ampaista pihalle asiaa pahoittelemaan ja jälkikasvua ojentamaan. Nyt naurattaa kyllä jo. Kukaan ei (kai) kuollut kuitenkaan! Vielä muutama viikko sitten neiti ojensi muita, jotka käyttäytyivät huonosti pihassa. Nyt sitten jossain uhmakohtauksessa unohtuu kaikki pelisäännöt. Huh!

      Tsemppiä sinne! Tuo 3-vuotiaan uhma osaa olla melkoista myös ;)

      Poista
  7. Voi että, meillä oli myöskin myrskyisää Pinkin eskarisyksynä muistaakseni.. Paiskoi ovia ja meni huoneeseensa peiton alle itkemään, eikä aina edes huomattu että oli jostain möksähtänyt - löytyi sitten nukkumasta sieltä peiton alta... rankkaa ;) Silloin ei kauheesti aina naurattanut, mutta nyt voi jo hellyydellä muistella :D Mut meillä se ei kestänyt kuin pari kk!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on ne elämänmuutokset! Meille tuli kans ilmoitus, että neidin eskari on tuossa lähipäiväkodissa eli hoitopaikka vaihtuu ja suurin osa nykyisistä parhaista tarhakavereista meneekin sitten koulun eskariryhmään. Tyttö tutustuu nopeasti uusiin kavereihin, joten en pelkää itse muutosta ollenkaan. Pidän vain hyvänä, että nyt kimuranteiksi menneet kaverisuhteet vähän aukeavat (ryhmässä on poika, joka on kaapannut tytön parhaan kaverin, josta on seurannut vähän riitaisia leikkejä. Ihan teinimeininki siis.)

      Toivottavasti meilläkin menee tällainen käytös nopeasti ohi. Kesä tosin ravataan päivystyshoitopaikoissa ja syksyllä sitten loman keskeltä jo eskariin ryhmäytymään. Eli voi olla, että loppuvuosi menee jonkinmoisessa muutoksessa ja uhmassa... Eiköhän tämä tästä! :) Helpompaa kuitenkin kuin silloin ensimmäisessä uhmassa.

      Poista
  8. Varmaan vähän keventää mieltäsi, kun kerron, että meidän eskarilaisesta on tullut vielä normaalia temperamenttisempi. Oikea tuittujen tuittu. Ja tämän lisäksi meillä asustaa ihan oikea murrosikäinen. Ja se vasta tuittupää onkin!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe! Ei kevennä, ei! Temperamentti, kun on ennestäänkin jo kovin kovatahtoisuuteen taipuva :D Sulla on siellä sitten mukavat oltavat pikkumurkun ja oikean murkun kanssa!! Tsemppiä!

      Poista
  9. Tsemppiä :) Olen kuullut muiltakin vähän vastaavanlaisia oikkuja tuossa iässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikkuja oikkujen perään! Joskun olen sanonutkin, että lapsuus menee vaiheesta toiseeseen ja joka vaiheessa on ne paskat puolensa :D Kai nämä kaikki vain kuuluvat kasvuun ja kehittymiseen :)

      Poista
  10. Toivottelen paljon äiti-energiaa sinulle! :)
    Meillä kohta kahdeksan vuotias, ja kuvailemaasi meininkiä jatkunut jo parisen vuotta. Eikä koulun alkaminen parantanut asiaa mitenkään... :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos energioista! :) Ja energiaa myös sinne! Luin jostain, että myös 8-9 -vuotiailla voi olla jotain murrosvaihetta ennen varsinaisen esimurkun alkamista. Mitä, jos se onkin tasaisen tappavaa uhmaa koko ajan murkkuun asti? Hui! Itse huomaan työssäni, että monille 8-vuotiaille tulee joku kausi, että asiat alkavat pelottaa (esim. verikokeen otto, vaikka aiemmin kaikki olisi sujunut rauhallisesti). Kasvamista kaikki kuitenkin :)

      Poista
  11. Tsemppiä ! Täällä kohta 10 veen kanssa meiniki jatkuu, ihan järkyttävää tahkoomista ihan kaikki. Syyt ja seuraukset toimii täällä aina välillä, välillä tuntuu ettei niilläkään oo väliä. Pojan mieli keikkuu laidasta laitaan, niin tekee äipänkin :/ Eilen keskusteltiin aiheesta.. miksi äiti huutaa aina ? Joo, tää äiti kyllä myöntää omaavansa tosi lyhyen pinnan ja karjuvansa huolella..ja poikakin kyllä osaa sen taidon että äiti karjuu ja kiljuu :) mutta tätä se taitaa olla vielä aika kauan .. jaksetaan :)

    VastaaPoista
  12. Kiitos! Teillä varmaan kyllä alkaa olla jo esimurkku tuloillaan. Ja pakkohan se on karjua, jos ei muuten mene perille... Joskus tuntuu kuin seinille juttelisi, kun rauhallisesti jostain yrittää sanoa. Tyttö myöntää myös, ettei kuule, jos puhun normaalisti :D Kuulossa ei kuitenkaan ole oikeasti mitään vikaa, vaan se lienee äärettömän valikoiva. Pakkohan se on jaksaa näiden kanssa ja kasvamistahan tämä on -molemmin puolin.

    VastaaPoista
  13. Meillä on pari kuukautta ollut uhmakas melkein 6-vuotias. Meno on aika samanlaista kuin teillä. Puhe ei kuulu, sääntöjä ei noudateta ja puhutaan nenäkkäästi. Pahimmillaan meillä ei jäähy tehoa ja uhmailija yrittää hajottaa tavaroita. Sitten joudun harrastamaan erilaisia lukko-otteita ja painia olohuoneessa. Välillä jaksan suhtautua huumorilla, mutta välillä hermo katkeaa ja sitten äitipeto karjuu niin, että lasit helisevät kaapissa :(

    Tsemppiä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh! Tsemppiä sinnekin! Kyllä täälläkin aika näsäviisaita vastauksia välillä tulee ja helposti takerrutaan siihen, mikä ei ole ollenkaan oleellista. Välillä jaksaa suhtautua huumorilla kaikkeen, mutta välillä sitten lasit helisee. Välillä tuntuu, että mitä enemmän hermostun, sitä enemmän neiti saa vettä myllyynsä...

      Poista
  14. Meillä tyttö täytti 6v joulukuussa ja uhmailu alkoikin juuri niihin aikoihin. Nyt on onneks jo vähän helpottunut siitä pahimmasta vaiheesta mutta aika uhmakas on edelleen välillä. Nyt on selvästi erilainen meininki kuin aikaisemmassa uhmassa kun on isompi ja ymmärtää paremmin. Usein olen kuulemma pilannut neidin päivän, enkä ole yhtään reilu ja mummi on paljon kivempi jne. :D Välillä oon ihan jäänyt suu auki ihmettelemään että kuka on vaihtanut tuon näsäviisaan kiukuttelijan mun kiltin tytön tilalle. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kans tällä viikkolla saanut kuulla, että olisi parempi, ettei mua olisi olemassakaan. "Riitelimme" siitä, että pitääkö käydä pissalla ennen uloslähtöä vai ei. Viime viikolla tyttö pohti, että isukki voisi ottaa uuden vaimon ja äiti voisi muuttaa pois... Toisaalta olen saanut tytöltä kaksi ihanaa korttia, joissa vakuutetaan rakkautta äitiin. Ihania yhteisiä sipsutteluhetkiä on paljon ja 6-vuotias kyllä jo ymmärtää monia asioita. Innolla vain odotan sitä ihan oikeaa murrosikää, kun nyt jo varsinkin itseeni kohdistuu paljon uhmaa.

      Poista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...