perjantai 7. joulukuuta 2012

Kultaako aika muistot? Luukku 7

Tyttö ei muistaakseni viihtynyt alkuun vaunuissa ollenkaan. Vasta, kun istuminen alkoi sujua ja näkymät alkoivat kiinnostaa, myös liikkuminen helpottui. Kaikista parhaiten tyttö nukkui päiväunetkin omassa pinniksessään. Tosin tyttö kuului kategoriaan "virkeät vauvat", joten eipä niistä päiväunista välttämättä nautittu kerralla kuin puolisen tuntia joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Toisaalta tyttö nukkui pääsääntöisestä 6 tuntisia yöunia jo heti sairaalasta kotiuduttuamme...

Tytön ollessa pieni, asuimme rivitalossa. Takapihalla olisi ollut mukava köllötellä vaunuissa, jollei naapurin iso koira olisi tykännyt niin hirveästi haukkumisesta. Joskus harvoin, kun tyttö suostui nukahtamaan vaunulenkin päätteksi, ei ollut toivoakaan saada uinua rauhassa. Herkkäuninen tyttö pelästyi aina haukkumista välittömästi. Tosin yleensä tyttö havahtui hereille lähes heti vaunujen pysähdyttyäkin. Lähiseudun kadut tulivatkin 1,5 vuoden kotiäiteilyn aikana kovin tutuiksi.

Silloin tällöin vaunuista heräsi tyttö, joka oli yhtä hymyä. Ihanan neulehaalarin tytölle kutoi mummu.
Eräänä kirpeänä, mutta aurinkoisena pakkaspäivänä...
Oi niitä aikoja!

4 kommenttia:

  1. Oivoi, silloin kotiäitiysaika tuntui hirveän pitkältä ajalta, mutta nyt jälkeen päin ajatellen ne ajat meni tosi nopeaan! Ja olinhan mä tossa välissä jo toiseenkin otteeseen kotoilemassa kuopuksen kanssa reilu puolitoista vuotta...hirveenhirrrrveen nopeasti menee aika, snif!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin menee! Ja vielä hirvittävämmältä tuntuu ajatella, että itsekin olen ollut jo neljä vuotta töissä yhtä soittoa.

      Poista
  2. Meillä oli alkuun Oran vaunut jotka ostin sukulaiselta. Niissä oli kova kantokoppa, jossa pienennyskuomu. Poika huusi kuin syötävä, jos ei nähnyt vaunuista! Piti vaihtaa rattaat ja siellä viihtyi. Nukkui aina hyvin rattaisiin, vasta nyt syksyllä jätin rattaissa päikkärit pois. Vieläkin jos kovin aikaisin herää, nukkuu ulkona aamupäivällä :)

    Meillä ei onneksi ollut myös herkkäuninen, sillä mitä isompi meteli, sen parempi uni. Liekö saanut peltojokkiksesta vauhdinhurmaa masussa asuessaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti joillekin vaunut ovat liian ahdistava paikka. Meilläkin helpotti tilanne heti, kun luovuttiin vaunukopasta.

      Meillä tyttö ei enää ole kovin herkkäuninen, mutta ainakin vaunuissa nukkuessaan häiriintyi herkästi. Liekö sitten koskaan vaunuissa nukkunutkaan kunnon unta.

      Poista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...