lauantai 15. joulukuuta 2012

Kultaako aika muistot? Luukku 15

Kuvassa esiintyvä Fisher-Price -laulava ja runoileva koira, jota tyttö yrittää taikoa sammakoksi(?) löytyy varmasti aika monesta perheestä.  Meille tuo riesake ihana lelu päätyi jo tytön ollessa vasta parin kuukauden ikäinen toukka masussani, sillä se oli tarkoitettu alunperin tytön serkkutytölle 1-vuotislahjaksi. Heti ovella kuitenkin selvisi, että juhlakalulla oli jo ennestään samanlainen Fisher-Price, joten hankimme hänelle sitten jälkijunassa jotain muuta. En kyllä enää muista, että mitä.
Kuva julkaistiin jossain lehdessäkin tytön ollessa pieni. (kuva on vuodelta 2007)
Tyttö onnistui räpläämään muutamassa päivässä käyttöönoton jälkeen koiran korvan toimimattomaksi. Myöhemmin kuulin, että jotkut olivat tehneet reklamaatiotakin samasta asiasta ja saaneet uuden lelun tilalle vain todetakseen, että korva hajosi taas saman tien.

Voisin vannoa, että kyseinen koiralelu oli jossain vaiheessa varsinainen kestosuosikki tytön leluista. Eikä siinä mitään, kyllähän tuo ihan opettavainenkin kapistus on. Aakkosetkin tyttö taisi oppia jo kolmivuotiaana. Tiedä sitten, oliko omalla kiinnostuksella vai koiralla enemmän osuutta asiaan.

Se eli hän, joka osaa koiran laulut ulkoa, huuta hep! Hep!
-------------------------------------------------------------------------------------------------
Huomasittenhan, että Maileg hiiripariskunta etsii uutta kotia edellisessä postauksessa? Arvontaan voi osallistua 25.12. asti.

Tervetuloa uudet lukijat! Jouluaattoon asti täällä muistellaan vanhoja näissä "Kultaako aika muistot?" -postauksissa. Tyttö on tällä hetkellä 5 ja tärkeät puoli vuotta siihen päälle.

16 kommenttia:

  1. Meillä on ollut noita koiria kaksikin kappaletta! :) Mutta kun ne eivät tuntuneet lainkaan kiinnostavan poikia (?!), niin päädyin myymään ne...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, jos poikia on sitten kiinnostanut enemmän vauhdikkaammat lelut. Onhan tuo laulava koira toisaalta aika passiivinen lelu toimintamielessä.

      Poista
  2. Meillä ei tuollaista ollut, ja toivon ettei kukaan osta sannillekkaan.. :D en kestä noita rallattavia leluja! Nämä on olleet kyllä kivoja postauksia, oon lukenut kaikki. Mikähän mahtaa olla jouluaaton luukun tarina... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli kans pitkään, ettei mitään soivia tai äänteleviä leluja, mutta ne tuntuivat kuitenkin olevan niitä kaikkein parhaimpia tytön mielestä. Onneksi tuossa koirassakin saa/sai ääntä pienemmälle.

      Kiitos palautteesta! Nämä tarinat syntyvät aikalailla hetken huumassa ja "muistuipa mieleen" -hengessä eli ei ole vielä jouluaatonkaan postausta edes suunnitteilla. Jännityksellä siis odotan itsekin, että mitä saan aikaiseksi :D Täytyy varmaan alkaa hiljalleen kaivaa arkistojen kätköistä niitä jouluisempia kuvia, että pääsee tunnelmaan...

      Poista
  3. Meillä on tuosta yksinkertaisempi versio: ankka joka laulaa kaksi laulua, hihittää ja vaakkuu. Ja suosikkeihin sekin on päätynyt. Nyt ollaan annettu tuo ennen keltainen, nykyään vähän enemmän rusehtava ankka pienemmälle siskolle ja hänkin siitä tykkää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut lelut vain laulavat itsensä leikittäjien suosioon :)

      Poista
  4. Aluksi se kiinnosti mutta sitten jäi pyörimään lelulaatikon pohjalle. :) Mutta laulut, ah, ne tulivat tuttuakin tutummiksi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe! Mietin juuri, että meilläkin tuo koiruli asustaa tytön hyllyssä aina vain, vaikka olisin voinut sen ihan hyvin eteenpäinkin laittaa. Kai siihen on kuitenkin vain kiintynyt, kun se laulaa ja kaikkea ;)

      Poista
  5. Hep. Onko sulla luppakorvat... :D Meillä tuo riesake (ei kun siis ihana lelu) on ollut tytön ensimmäisestä joulusta asti eli kaksi vuotta sitä on kohta saanut kuunnella. Hauskinta oli kun ajeltiin silloin joulunviettoon koira takakontissa paketissa ja ihmeteltiin koko matkan ajan että mikä ihme laulelu täällä kuuluu :D. Lahjan antaja oli paketoinut koiran niin että kytkin oli päällä asennossa ja äänet täysillä ja tuohan sitten tärinästä innostui laulelemaan :D. Nooh, selvisihän se sitten aattona että mikä siellä lauleskeli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, teidänkin koiruliin liittyy sitten kiva tarina. Kaveri ei halunnut olla selvästikään paketissa vaan halusi päivänvaloon laulelemaan :D

      Poista
  6. Esikoinen leikki päiväkodissa hurjan paljon tuommoisella, saikohan muut siihen koskeakaan? Nyt on pukki tuomassa pienemmälle samanlaista kotiin. :) Toivottavasti kestää ehjänä, harmillista kuulla korvaviasta.

    Periaatteessa en erityisemmin pidä ääntä pitävistä leluista. Jostain syystä kontrolli ja harkinta petti, kun konsultoin anoppia BR lelujen nettikaupassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo koiruli on ostettu tosiaan reilu kuusi vuotta sitten. Ihan samanlaisia on tosiaan myynnissä vieläkin, mutta luulisi, että ongelma on tiedostettu ja johdotukset tehty kestävimmiksi. Meillä tyttö ainakin ihan lutkutti korvaa suussa välillä, ettei ihmekään, jos meni johto epäkuntoon.

      Poista
  7. Meillä tuollaista ei ole, mutta kavereilla on ja Sirpa pelkää tuota;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih! Joskus nuo laulavat kapistukset voivat pelottaakin pieniä. Itse taisin kans pelätä pienenä kaikkea ääntelevää. Tyttöseni onkin sitten ihan eri maata siinä suhteessa.

      Poista
  8. Hep! Jotka eestaas huojuvat.... Meiltä siis löytyy, ja siinä on sitkeesti jokainen raaja pysynyt ehjänä! Justiin vähän aikaa sitten eräällä fb-kirpulla jaettiin ohjeita korvan korjaamiseen, joten vaiva taitaa olla yhä olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei kai sen korvan korjaaminen ihan hirveän vaikeaa olisi, jos vain sitten osaisi lopuksi krsia korvan takaisin kasaan. Ihme, etteivät ole muuttaneet korvan mallia vuosien saatossa, jos ongelmaa on edelleen.

      Poista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...