torstai 7. kesäkuuta 2012

Isi, älä aina pelaa!

Alkuun täytyy todeta, että meidän perheeseen kuuluu ihan kelpo isukki, joka osallistuu kotitöihin (ainakin, kun jaksan muistuttaa ja nalkuttaa tarpeeksi ja toistaa sanomani monen monta kertaa).


Isukki harrastaa tietokonepelejä ja lukemista. Molemmat harrastukset ovat mukavia siinä mielessä, että mies viettää aikaa paljon kotona. Toisaalta peleihin tai kirjaan on helppo uppoutua niin, että vaikka fyysisesti onkin läsnä, henkisesti on aivan jossakin muualla. Näiden harrastusten pariin ajautuu myös liian helposti päivittäin useita kertoja. Lisäksi ajatukset jäävät usein virtuaalimaailmaan niin, että olenkin todennut saaneeni maailman ehkä hajamielisemmän miehen. Asioiden toistaminen kymmeniä kertoja ja tärkeiden informaatioiden meneminen kuuroille korville on meidän perheessämme tavallista. Lisäksi tyttö on alkanut "matkia" isukkiaan tässä asiassa. Ei kai kysymyksiin tarvitse vastata, kun isukkikaan ei niin tee. Ei kai tarvitse totella ja tulla ruokapöytään silloin, kun pyydetään, kun eihän isukkikaan niin tee. Äiti-ihmisen pyynnöt muuttuvat nykyään hyvin helposti vaativiksi käskyiksi.

"Äiti, mä otan sitten kyllä sellaisen miehen, joka pelaa vain kerran viikossa." Näin sanoo fiksu tyttöni, joka roikkuu usein rakkaan isukkinsa käsipuolessa, kun tämä pelaa. Moninpelejä, kun ei voi kuulemma pausettaa ja peli täytyy aina pelata johonkin tiettyyn tallennuspisteeseen asti. Pelien kehittäjille voisin antaa sellaisen vinkin, että tallennuspisteitä voisi olla vaikka viiden minuutin välein ja moninpeleistäkin pitäisi keksiä joku ulospääsy ilman, että muiden pelaajien peli menisi pilalle. Jos tyttö haluaa näyttää isukille hienoa piirustustaan tai kertoa hauskan jutun, on tylsää, että isukki vastaa aina: "odota."

Ihmisellä täytyy olla harrastuksia. On kiva irtautua arjesta ja tehdä jotain itselleen mielekästä. Isukin harrastaminen vain tekee välillä itsestäni kamalan natsin. Inhoan luureja, jotka isukilla on korvillaan pelatessaan. Onneksi punaista valoa hohtavat naurettavat peliluurit hajosivat -elämäni pieniä ilonhetkiä. Inhoan ääntä, joka syntyy tietokonenäppiksen näpyttämisestä. Inhoan pelien karskeilta näyttäviä hahmoja. Inhoan isukin pelaamia tietokonepelejä... mutta rakastan sitä isukkia, joka joskus lopettaa pelaamisen pyytämättä ja tulee ajoissa nukkumaan viereeni.


Onko teidän puolisoillanne kivoja harrastuksia? Entä vähemmän kivoja?

9 kommenttia:

  1. Meillä mies istuu koneen ääressä aika tiiviisti joka ilta. Mutta se ei pelaa, vaan tankkaa jotain työjuttuja, lukee Ilta-sanomia tai katsoo netin kautta Poliiseja. Eikä suuremmin noteeraa, jos koittais vähän jutella tai kiehnätä... Joten minä sitten istun tän toisen ruudun ääressä ja pyörin blogistaniassa ja nettikaupoissa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaista se meilläkin on, että itsekin sitten tulee kulutettua aikaa koneella, kun toinenkin niin tekee. Jos meillä olisi vain yksi kone, en saisi olla netissä koskaan :D Tytöllä on myös käytössä mun vanha läppäri, josta katselee lastenvideoita tai pelaa sovittuja pelejä... ja tytön pelaamista ei ole onneksi tarvinnut alkaa rajoittamaan, kun on niin vähäistä.

      Poista
  2. Exä tykkäs kans pelailla aikalailla (moooonta vuotta sitten), mutta itse olin siihen aikaan ihan samanlainen ja myös vielä pari vuotta sitten. Nyt oon kuitenkin ollu vuoden verran yltiöpelaamatta, kyllästyttää vaan se touhu. Toivottavasti tulis raja vastaan miehelläsi joskus.. Nyt oonkin sitten hurahtanu tähän blogeiluun :) Jos ei pelikoukussa niin nettikoukussa sitten? =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, pelaanhan itsekin fb:ssa cityvilleä päivittäin, mutta siihen ei mene aikaa kuin se 10 min pari kertaa päivässä ja pääsen irtautumaan siitä tarvittaessa välittömästi. Siinä se ero! Nettikoukussa on nykyään varmaan suuri osa ihmisistä. Netin kautta tulee hoidettua kuitenkin tärkeitä juttuja aina pankkiasioinnista shoppailuun.

      Mä kans toivon, että mies kasvaisi joskus aikuiseksi... mutta ei kuulemma tarvitse pelätä sitä vielä pitkään aikaan. Päin vastoin, miekkonen odottaa sitä, että tyttö muuttaa joskus isona pois kotoa ja hän saisi tytön huoneesta pelihuoneen itselleen. Auts!

      Poista
    2. no huhhuh.. >.<
      no juu, eipä täällä oikeen ilman nettiäkään voi olla, kaikki hoituu niin hyvin sen kautta ja onhan siellä myös paljon hyvää. Taito onkin sitten siinä tasapainoilemisessa :P

      Poista
  3. Meillä isukki mielellään rakentelee kaikenlaista autotallissa. Ja meidän ainoat riidat tulevat yleensä siitä, että toivoisin ukkelin olevan enemmän kotona. Omasta mielestään tämä ON kotona, koska autotalli sijaitsee tässä samalla tontilla ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne autotalliinkin on varmaan helppo pujahtaa ja eihän siinäkään kovin läsnä ole perheen arjessa... vaikka kotipiirissä onkin. Samaa taistoa mekin käydään, kun se läsnäolo ja kuulolla oleminenkin olisi ihan kivaa. Mies tosin perustelee aina riidan tullen, että olisiko parempi, että istuisi baarissa senkin ajan, kun pelaa. No, juu, ei sekään olisi kiva vaihtoehto.

      Poista
  4. Tämä on niin kaksi piippuinen juttu kuin vaan voi olla. Meillä asustaa aikalailla samanlainen köriläs.. Ei onneksi pelaa niin paljoa kuin ennen kun laitoin kovaa kovaa vastaan aikoinaan kun kyllästyin jatkuvaan pelailuun. Meilläkin vain yksi kone ja sillä haluaisi kuusi ihmistä olla. pelata, keskustella, lukea.. Isommat muksut jupisee pelipäivästä mutta joka päivä ei pelata -ainakaan kotona.. Nuo löytävät jo tiensä kirjastoon ikävä kyllä ...pelaamaan mutta onneksi myös lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse yritin kans jossain vaiheessa laittaa kovan kovaa vastaan, mutta eipä siitä mitään tullut. Itse mies ehdotti, että saisi kaksi peli-iltaa viikossa, jolloin mulla tai tytöllä ei olisi mitään asiaa häiritä pelaamisen aikana. Kokeiltiin ja hänen mielestään kokeilu onnistui, mutta omasta mielestäni metsään mentiin, kun pelasi sitten kaikki muutkin sopivat raot ja väliajat + vielä ne rauhaisat peli-iltansa.

      No, nyt ollaan onneksi jonkinmoisessa tasapainossa, kun mies osallistuu kuitenkin kotitöihinkin (patistamalla). Meillä on tällä hetkellä 3 tietokonetta ja iPad. Isukin koneelle ei edes uskalla mennä sohimaan. Aina joku uusi peli latautumassa tms. Kahdella näytöllä varustettu kone näyttääkin jotenkin pelottavalta...

      On se tietokone ja sen käytön hallitseminen lapsillekin ihan hyvä taito. Missään ammatissakaan ei varmaan nykyään voi välttyä tietokoneelta.

      Poista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...