keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

"Kynä tipahti itsestään lattialle ja teki kiepin."

Meidän viittä vaille 5-vuotias, tähän asti melkoinen totuudentorvi, on alkanut keksiä juttuja, päästellä valkoisia valheita ja narrata, minkä kerkiää. Otsikkona oleva selitys tuli tilanteelle, jossa löysimme maton alta tytön punaisella värikynällä lattiaan piirtämän suttukiehkuran. Narraukset ovat niin tökeröitä, ettei niille voi kuin nauraa hiljaa mielessään. Narrataanko teillä?

"En se minä vain ollut."

7 kommenttia:

  1. Hih :D
    On meidänkin tuolla isommalla, vajaa 3 vuotiaalla jo jotain älyvapaita selityksiä. Voi lapset! Kieroudessaankin viattomia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi! Älyvapaat selitykset ovat ihania ja parhaat lausahdukset kannattaa tallettaa. Kolmivuotiailla on muuten aitoudessaan ihan parhaat jutut ;)

      Poista
  2. Hih :) Meillä Oo on ollut 2-vuotiaasta saakka kova narraamaan. Kertoilee silmät pyöreinä mitä ihmeellisempiä selityksiä ja joskus jopa menen siihen halpaan, että uskon häntä. Ihan pelottaa, minkälainen tytön tulevaisuus on, kun nyt jo huijaa niin sujuvasti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan sitten selvitty hyvinkin pitkälle näköjään ilman narraamista. Onhan tytöllä aina kootut selitykset olleet, mutta nyt yrittää ihan tosissaan ja tietoisesti naruttaa/kokeilee jatkuvasti, menenkö halpaan. Onneksi suurin osa narrausyrityksistä on aika kepuleita... vielä.

      Poista
  3. Meillä ei ole vielä kukaan ollut sellainen sepittelijä - liekö mielikuvituksen puutetta? :D Ja esikoisesta varsinkin huomaa naamasta kilometrin päähän jos yrittää vedättää - toivottavasti tämä huono pokerinaama säilyy myös muurrosiässä!!!

    VastaaPoista
  4. Hahaa, ihana! :)

    Meillä ei vielä narrata (kun ei puhuta vielä ollenkaan), mutta tuli mieleen eräät tuntemani - silloin 0,5- ja 4-vuotiaat pojat, joista isompi oli raapustanut juuri kirjoittamaan oppimansa OMAN nimensä isin työsalkun pintaan ja eipä tuosta nyt ollut tietenkään vanhemman vaikea arvata, kuka sen oli tehnyt, mutta kysyipä kuitenkin.

    Isä: Kuka on piirtänyt isin laukkuun?
    Isompi: *sanoo pienemmän nimen*
    Isä: Onkohan nyt ihan varma?
    Isompi: joo....
    Isä: Kumpi on piirtänyt?
    Isompi: *sanoo pienemmän nimen*
    Isä: Kumpi valehtelee?
    Isompi: *sanoo oman nimensä*

    :) Ei ole helppoa, jos osaa valehdella, mutta ei pidä pintaansa riittävän kauan ristikuulustelussa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Hauska! Lapsen logiikalla kuitenkin kaikkea kannattaa yrittää ennen kuin tunnustaa.

      Mä olen tytölle nyt teroittanut, ettei ihan ilmeisissä asioissa kannata narrata. Ei äitikään nyt ihan niin tyhmä ole, että kaikki sepustukset uskoo :D Vaikka toisaalta, onhan nuo sepustukset kaikessa sinisilmäisyydessään niin hauskojakin.

      Poista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...