sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Joulupukki -tuo suuri lapsihuijaus?

Wikipedian mukaan kansainvälisen joulupukin taustalla on 300-luvulla nykyisen Turkin alueella vaikuttanut piispa Pyhä Nikolaus, joka tunnettiin hyväntekijänä ja hänestä tuli merimiesten, lasten ja kauppiaiden suojelupyhimys. Legenda jäi elämään ja keskiajalla Pyhä Nikolaus oli edelleen lasten suojelija. Alankomaissa lapsille esimerkiksi jaettiin lahjoja Nikolauksen päivänä 6. joulukuuta.

Hollannista tapa levisi myös Pohjois-Amerikkaan, jossa Nikolaoksen legendasta muodostui vuosisatojen kuluessa yhdysvaltalainen Santa -hahmo. Euroopassa Martti Luther halusi korvata paavillistuneen Nikolauksen juhlan ja alkoi opettaa, että Jeesus-lapsi tuo lahjoja jouluaattona.

Suomessa lahjoja jakava Nikolaus tuli tutuksi 1800-luvun alussa. Tavan levitessä se yhdistyi suomalaisten naamiohahmojen kanssa ja lopullinen Joulupukin muoto on saanut vaikutteita vahvasti myös yhdysvaltalaiselta Santa Clausilta. Vanhassa pakanallisessa Suomessahan oli tapana, että 13 tammikuuta nuuttipukki kierteli talosta taloon hedelmällisyysriitin mukaisesti pukeutuneena pukiksi. Asuun kuului tuohinaamari ja nurinpäin käännetty turkki. Pukki ei välttämättä ollut se kaikista kiltein juodessaan matkalla tarjottuja alkoholijuomia, mutta saattoipa tuo joskus jakaa lahjojakin kilteille lapsille ja vitsoja tuhmille.
Saatoin nähdä ennen joulua nailonpartaisen yksilön Tampereen joulutorilla. Sopivan välimatkan päästä tietysti.
Tänäkin jouluna moni lapsi on pohtinut, että onko Joulupukkia oikeasti olemassa vaiko eikö. Ympärillä olevat aikuiset ovat kertoneet totena tarinaa Korvatunturilla asuvasta Joulupukista, joka lähtee jouluaattoaamuna lahjasäkin kanssa Petterin vetämällä reellä liikkeelle ja jakaa lahjat koko maailman kilteille lapsille. Tuhmia lapsia kovistellaan jopa risujen saamisella. Lapset sitten vertailevat joulun jälkeen, mitä ovat saaneet ja köyhimpien perheiden lapset olettavat olleensa tuhmia, koska ovat saaneet vähemmän lahjoja kuin muut. Nokkelimmat vanhemmat tosin ovat sepittäneet, että joulupukki tuo jokaiselle kiltille lapselle vain yhden lahjan ja loput lahjat ovat vanhemmilta, sukulaisilta ja ystäviltä. Nailonpartaa ja naamaripukkeja on sepitetty sillä, ettei aito pukki ehdi joka paikkaan, joten osa pukeista on aidon pukin tuuraajia. Voi tuota lapsenuskoa, joka yltää mihin vain.

Joulupukki on yksi maailman parhaiten onnistuneita huijauksia. Vai pitäisikö sanoa, että yksi parhaista taruhahmoista? Onhan se mahtavaa, että lapset opetetaan uskomaan lahjoja kerran vuodessa tuovaan punanuttuun, joka on maailman hyväntahtoisin ja anteliain olento. Nykymaailmassa vastaavia hyväntekijöitä tarvittaisiin paljon enemmänkin... Pettymys on vain sitäkin suurempi, kun selviääkin, että Korvatunturin höveliäin heppu onkin satua.
Tunnelmaa Tampereen joulutorilta ennen joulua.
Jonkin sortin realistina en ole Joulupukkiin koskaan uskonut. Pelottava nailonpartaäijä ei iskenyt missään vaiheessa edes omassa lapsuudessa. Siitä syystä perinne ei todennäköisesti ole tarttunut mukaan aikuisuuteen eikä omaankaan perheeseen. Tonttuihin meillä on kuitenkin aina uskottu ja uskotaan edelleen, Joku tonttu polttaa esimerkiksi ulkotulia taloyhtiön pihalla liian lähellä rakennuksia. Tätä tonttua ei tosin kukaan ole nähnyt. Näkyvimmät tontut ovat niin typeriä, että ajavat autoa kännykkä kourassa ja luulevat, ettei kukaan näe heitä. Onneksi suurin osa tontuista on kuitenkin ihan normaaleja näkymättömiä puurtajia, jotka erottaa ennen joulua littanasta kukkarosta, tiukasta katseesta ja suurista kantamuksista. Joskus jollain on ollut päässään punainen hiippalakkikin. Aika siistiä!

Mukavia Joulun jatkoja kaikille! Uskotaanko teillä Joulupukkiin? Tai edes tonttuihin?

4 kommenttia:

  1. Meillä ei käynyt tänä vuonna joulupukkia ja tämä oli ensimmäinen kerta. Isoveikka oli epäillyt pukin todellisuutta jo joitakin vuosia ja viime jouluna totuus sitten paljastui lopullisesti ja kerroimme joulun jälkeen samalla molemmille pojille punanutun olevan satua. Koko vuoden pojat vaikuttivat olevan asiasta aivan varmoja, mutta joulun lähestyessä epävarmuus alkoi nostaa päätään: entä jos sittenkin? Kun kaikki kaveritkin uskovat? Piste iin päälle oli, kun eräässä juhlassa oli joulupukki, vaikka isi ja vaari olivat läsnä (meillä pukki on aina ollut joku tuttu). Pikkuveikka alkoi selvästi epäröidä, josko joulupukki olisi sittenkin olemassa.

    Aattona olikin sitten pienoinen pettymys, kun lahjat vaan ilmestyivät kuusen alle. Portailta löytynyt nailonparran suortuva ja lakista irronnut kulkunen olivat lähinnä surkuhupaisia. Hyvä, ettei pieni mies parahtanut itkuun: eikö joulupukki tullutkaan meille? Nyt se ei sitten nähnyt meidän joulukuustakaan! Vanhempien rintaa riipaisi: vaikka isoveikka kuinka "tietäisi" totuuden, olisi pikkuveikan takia ehkä ollut syytä jatkaa jouluntarinaa. Toisaalta joskus asian on paljastuttava.

    Suvussamme on perhe, jossa lapselle on alusta asti kerrottu joulupukin olevan satua, eikä hän ole jäänyt varmastikaan mistään paitsi. Kaverien kanssa voi olla hämmentävää, jos muut uskovat (tai eivät enää usko) joulupukkiin. Joulupukin paljastuminen vanhempien sepittämäksi tarinaksi voi olla myös kova isku: oma veljeni oli aikoinaan todella loukkaantunut, kun joulupukki ei ollutkaan totta. Missähän kaikessa muussa vanhemmat ovat valehdelleet, voi lapsi miettiä.

    Joulupukkikin on ristiriitainen juttu!

    VastaaPoista
  2. Joulupukkisatu on ristiriitainen juttu. Ainahan lapsille on sepitetty satuja ja koska lapsi ei erota kunnolla, mikä on totta ja tarua, on ollut satujen kautta helppo opettaakin asioita ja sitä, mikä on oikein tai väärin. Yleensä vain opetetaan, että valehteleminen on väärin ja toisen hyväuskoisuuden hyväksi käyttäminen väärin. Onko Joulupukkitarun totena esittäminen väärin vai kaikkien hyväksymä lastenkusetus? Onhan joulu kyllä niin hieno juhla, että sopiihan siihen vähän satuakin sekoittaa... Ristiriitainen juttu! Lapsenusko on mahtavaa, mutta toisaalta nykyään on hyvä opettaa lapsille jo varhain, ettei jokainen karkkia tarjoava aikuinen olekaan kiltti aikuinen.

    Lapsenusko on hauras ja haavoittuva. Aikuisesta voi tuntua huvittavalta nailonparranpalanen ja kulkunen portailla, mutta lapselle se voi olla totisinta totta. Muistan tuon kahdenvaiheilla olemisen, kun kolme vuotta nuorempi serkkupoika tiesi jo totuuden, muttei kuitenkaan ollut ihan varma tilanteesta.

    Meillä Joulupukki ei ole kuulunut jouluun oikein mitenkään. En missään nimessä halunnut meille ketään puolituttua/tuttua/sukulaista punanutussa heilumaan Jouluaattona edes silloin, kun tyttö oli pieni :D Joissain asioissa saatan olla vähän tosikkokin siis. Ehkä. :D

    VastaaPoista
  3. Sinä kun niitä jutunjuuria mietit, niin voisit alkaa suunnitella jo suurta pääsiäismuna vertailua. Tuleehan se tänäkin vuonna? =) No, siihen on vielä aikaa, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja sitä rataa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa jo toissa viikolla asiaa aloin työstää, jos siis työstämiseksi voi sanoa sen, että tarkastaa kalenterista, että mihin pääsiäinen tänä vuonna sijoittuu :D

      Poista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...