sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Valoa pimeyteen

Synkkää on ja synkemmäksi vain menee... Sitä on juuri vaipumassa syysmasikseen tai vähintään valmistautumassa havunneulasaterian kanssa talviunille, kunnes se aina tulee; Valoviikot!

Viime perjantaina olisivat olleet 50. valoviikkojen avajaiset Tampereen keskustassa, mutta täytyy myöntää, että jätimme väliin. Ihan rehellisesti väsymykseen vedoten. Olisi ehkä kannattanut kuitenkin liikahtaa paikan päälle, sillä avajaiset olisivat varmaan olleet tuli- ja pyroshowhun sisältyneen ilotuksen kera ihan näkemisen arvoinen kokemus. Onneksi valotaiteilija Kari Kolan valotaideinstallaatio Koski on/oli kuitenkin nähtävänä iltaisin koko viikonlopun ajan, joten pääsimme miehen kanssa ohikulkiessamme lauantaina sitä ihailemaan ja minä tietysti myös kuvaamaan.

Olimme lauantai-iltana miehen kanssa perinteisesti "pilaamassa" vuosipäivän iltaamme Ismo Leikola showssa Komediateatterilla, jonka jälkeen oli tarkoitus kävellä kaupungilla ihastelemassa alkaneiden valoviikkojen antia. Olin toki infonnut miestä kaupungilla kävelystä, mutta jälleen kirpeä ulkoilma yllätti sisäilmamiehen. Hämeenkadun valopalloja pääsin siis ihastelemaan vain auton ikkunasta, koska en ollut muistanut ottaa miehelle mukaan pipoa, kaulaliinasta nyt puhumattakaan. Lokakuussa käy kylmä viima.

Valotaideinstallaatio oli livenä henkeäsalpaavan kaunis näky. Koskipuisto oli täynnä ihmisiä kameroiden ja kamerajalustojen kanssa. Pieni bloggaaja tunsi itsensä täydelliseksi amatööriksi pikku, pikku kameransa kanssa. Kun kuljimme koskenrannasta ylös keskustoria kohti, melkein tuntui siltä kuin olisimme kulkeneet sadussa. Onneksi Valoviikot kestävät kokonaisuudessaan maaliskuulle asti ja valot palavat alkuillasta myöhäiseen iltaan asti arkisin ja viikonloppuisin ihan pikkutunneille asti. Eiköhän sitä ehdi siis valoista nauttia monta kertaa tänäkin talvena.

Olitko paikalla Valoviikkojen avajaisessa? Onko suunnitelmissa poiketa Tampereella pimeän aikaan?

Mukavaa alkavaa viikkoa! Ja muistakaahan Ekokiva arvonta! Vielä mahtuu mukaan.

8 kommenttia:

  1. Suunnitelmissa on käydä lasten kanssa valoviikot katsastamassa. :)
    Hienoja kuvia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Meidänkin piti käydä vielä eilen uudestaan katsastamassa Koskipuisto ja valoviikkojen antia muuten, mutta porukka ei ollut innostunut pimeään ja vesisateeseen lähtemisestä :D

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Livenä valaistus oli todella kaunis! Miehen päätä vain paleli sen verran ja kitinä alkoi olla sietämätön, joten kuvien räpsiminen jäi lyhyeen. :D

      Poista
  3. Hienot valot!
    Helsingissä on ollut vielä päivisin ihanan lämmintä. Me olemme samoilleet metsässä ja istuneet rannalla takit auki :) Tosin kun aurinko laskee, niin kylmä täälläkin iskee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui teitä! (Takit auki). Ei täälläkään mitenkään kylmältä ole vielä tuntunut. Mies nyt vaan vikisee heti, jos päähän käy vähän viima :D Mulla oli paljon ohuempi takki päällä, eikä pipokaan ollut mukana. Noin upeissa tunnelmissa ei olisi tullut mieleenkään valittaa. Kyllähän se alkaa jo auringon laskettua olla melko rapeat oltavat. Täytyy varmaan alkaa hiljalleen kaivaa talvivarusteita esille.

      Poista
  4. Hih. Parasta tässä postauksessa oli, ettet huolehtinut miehen sään mukaisesta varustuksesta. Mä juuri huomasin pakanneeni miehellekin uimahallikamat hänen puolestaan, kun hän lähti pojan kanssa uimahalliin. Ajattelin kyllä että oon aika pöhkö. Kai se ois osannut itekin.

    -T-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Miehet ovat ikuisia lapsia ja me naiset totutamme heidät ihan liian hyvään palveluun. Kyllä meilläkin olen minä se, joka vähintään sanoo, mitä esimerkiksi mökille pitää ottaa varustukseksi mukaan... ja perästä kuuluu, jos en ole jostain muistuttanut. Viimeaikoina on kyllä tulleet omatkin rajat organisoijana vastaan. Kaikkea ei vain pysty muistamaan!

      Poista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...