lauantai 18. huhtikuuta 2015

Lukudiplomi ja valtakunnallinen lukuviikko

Hupsista keikkaa! Blogiin taisi jäädä vähän pääsiäinen päälle, kun arki pukkasi päälle toden teolla suklaamunilla herkuttelun jälkeen. Osa-aikatyöt ovat tällä erää taakse jäänyttä elämää ja pomo koetteli heti turnauskestävyyttäni järjestämällä kahden viikon työputken vain yhdellä vapaapäivällä sekä bonuksena siihen päälle vielä uuteen työpisteeseen perehtymisen. Samaan syssyyn sain myös kevätkröhän ja öisin on ollut kiva yrittää parhaansa mukaan yskiä keuhkot pellolle niin, että verisuonet vain ryskyvät päänupissa. Tarvitseeko blogihiljaisuutta perustella enää sen enempää, ettei mene ihan selittelyksi?

Jälleen uusiksi menneiden arkikuvioiden keskellä päähäni poksahti todellisuus siitä, että tytön eka luokka alkaa olla loppusuoralla. Innostus koulunkäyntiin on säilynyt ja läksyt on tehty aina innokkaasti heti koulun jälkeen. Ihan hävettää myöntää, miten vähän olen ollut apuna läksyissä ja luottanut siihen, että kaikki on tehty. Aluksi tarkastelimme kotitehtäviä, mutta eipä niissä juuri korjattavaa ole ollut. Muutaman kerran olen joutunut "paasaamaan" siististä käsialasta (ja muutos parempaan on ollut ihan mahtava) ja muistuttamaan, että kynää voi teroittaa välillä, että jäljestä saa selvän. Lukuläksyjen osalta tyttö on opetellut eläytyvää ääneen lukemista, koska lukeminen itsessään on jo sujuvaa. Kirjojen kimppuun neitiä on silti saanut patistella, koska kaverit, ulkoilu ja pelaaminen ovat ainakin vielä kirjoja tärkeämpiä.

Puolet tytön lukudiplomikirjoista. Tähän vielä yksi Ella -sarjan kirja, yksi Peppi -sarjakuvakirja ja joku muu kiva kirja, niin luku-urakka on paketissa. Tuula Kallioniemen Karoliina -kirja oli tästä kolmikosta työläin kirja, jota tyttö luki pätkittäin useampana päivänä. Muihin tarvitsi paneutua vain yhden hetken verran ja kirja oli luettu.
Omasta ekaluokastani muistan lukemisen kuntokortin, johon sai merkinnän, kun oli lukenut ääneen 15 minuuttia. Inhosin ääneen lukemista ja koko kuntokorttia. Tuntui, että kaikki muut saivat korttiin merkintöjä paljon nopeampaan tahtiin, ja vaikka lukukunto ehkä ääneen paasatessa kasvoikin, niin innostus kirjoja kohtaan ei kyllä kasvanut yhtään. Onneksi nykykoulu on hyvin erilainen paikka kuin silloin ennen. Nykyään kouluilla on käytössään kannustava ja kirjoihin innostava lukudiplomi; Pirkanmaalla omansa ja googlettelemalla selvisi, että monella muulla maakunnalla on myös vastaava diplomisysteemi käytössään.

Käsittääkseni lukudiplomin suorittaminen on vapaaehtoista. Tytön luokalla ilmeisesti kaikki eivät luku-urakkaan lähteneet, vaikka opettaja odottikin projektin käynnistämistä maaliskuulle asti mahdollisesti juuri siksi, että mahdollisimman monella oppilaalla olisi sellaiset lukutaidot, että kirjojen lukeminen sujuisi jo mukavasti. Alakoulun jokaisella luokalla diplomin suorittamiseen vaaditaan 6 kirjaa, jotka voi vapaasti valita kyseisen luokka-asteen kirjavalikoimasta. Jokaisesta kirjasta tehdään lisäksi yksi vapaavalintainen lukudiplomitehtävä, jolla osoitetaan, että kirja on luettu ja ymmärretty.

1. luokan kirjoista käytännössä kaikki ovat helppolukuisia. Diplomikirjoissa on mukana kuva- ja sarjakuvakirjoja, runokirjoja sekä romaaneja ja kertomuksia. Tytöllä lukudiplomin suorittaminen on jo hyvällä mallilla, vaikka lukemaan onkin saanut välillä houkutella. Diplomin suorittaminen on silti asia, jonka eteen neiti haluaa näköjään nähdä vaivaa.

Ministä kertova kirja vaikutti mukavalta ja hauskalta. Helppolukuisen kirjan neiti luki  noin puolessa tunnissa. Ei siis mikään ylivoimainen urakka.
Tulevalla viikolla vietetään valtakunnallista lukuviikkoa, jonka teemana on "Minä lukijana". Lukuviikolla voi esimerkiksi lähikirjastosta bongata kivoja tilaisuuksia. Tytön koulussa lukuviikkoa varten koodesluokkalaisista muodostuva kirjastotiimi on suunnitellut ohjelman, jolla kannustetaan koko koulu lukemaan. Joka päivä jokainen lukee omaa vapaavalintaista kirjaa. Lisäksi jokainen, joka on lukenut viikon aikana kirjan, voi osallistua yllätyspalkinnon arvontaan. Kirjastotiimiläiset kiertävät viikon aikana luokissa vinkkaamassa kivoista kirjoista. Koulussa järjestetään myös kirjallisuuslaulajaiset ja muuta lukuviikkoteemaista ohjelmaa.

Tähtilukija -sarjan keltaiset kirjat ovat todella helppolukuisia, isoilla kuvilla ja tekstillä varustettuja ohuita läpysköjä, joilla on helppo aloitella kirjojen lukemista. Tähtilukija -sarjaan kuuluu asteittain vaikeutuvia kirjoja. Sarja on suunnattu 6-9-vuotiaille lukijoille.
Koulusta muistetutettiin myös, kuinka tärkeää lapselle on lukevan aikuisen malli ja lukukokemuksesta keskusteleminen. Näiden pienten juttujen avulla lasta voi helpoiten kannustaa kivan lukuharastuksen pariin. Täytyy kyllä myöntää, että kesällä itseäni purrut lukukärpänen on taas kanttuvei, mutta onneksi isukki sentään lukee tytölle joka ilta hyvän tovin Harry Potteria ennen nukkumaanmenoa. Taitaa vain sekin kirjaurakka olla jo menossa sarjan viimeisissä jännittävissä kirjoissa. Mitähän lie sitten keksivät, kun Tolkienin Hobitti  ja Taru sormusten herrastakin on jo luettu.

Nyt tytön reppuun on pakattu lukuviikkoa varten pari Ella -sarjan kirjaa. Valmistaudutaanko teillä lukuviikkoon? Mikä on tämän hetken kirja yhteisenä iltalukemisena tai lapsella oman nenän alla luettavana?


8 kommenttia:

  1. Meidän ekaluokkalaisella ei ole ollut edes puhettakaan lukudiplomista. Tosi pieniä kirjoja tosin tulee melkein viikottain luettavaksi, mutta niissä ei ole montaa sanaa per sivu. Kolmasluokkalaisilla on käytössään Kumitarzan lukutarjotin, josta pitää lukea 10 kirjaa lukuvuoteen. Tämä kuukausi on vielä aikaa pojalla ja peräti kaksi kirjaa on lukematta. Aika laiskan pulskeasti esikoinen on tarttunut lukemiseen, mutta osa syy on vanhempien. Kirjastoautossa ei ole mitään tarjottimen kirjoja ilman varausta ja varausten teko on jäänyt ja sitten olemme ajelleet autolla milloin mihinkin kirjastoon lainaamaan kirjoja silloin kun vanhempi on hommaan ehtinyt. Laiskana mietin sellaista vaihtoehtoa, että ostan jotkut 10 kirjaa ja jokainen poika lukekoon ne samat vuorollaan.

    Itse rakastan lukemista ja minua harmittaa, että omat lapseni eivät ole juurikaan kiinnostuneita lukemisesta. Toivon kovasti, että innostus vielä herää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan olla, ettei kaikissa kouluissa tai kaikissa luokissa oteta diplomia tai vastaavaa työnalle. Meillä tytön luokalla on ollut lukuläksyjä lähinnä Aapisesta, mutta muita luettavia ei ole juuri tullut. Sikälikin lukudiplomin suorittaminen on ihan kiva juttu. Ja kivaa on se, että diplomikirjoista löytyy oikeasti tosi helppolukuisia kirjoja ja kertomuksia, joten vähän hitaammminkin lukeva varmasti kyllä suoriutuu tehtävästä niin halutessaan.

      Meillä neidin koululla käy kirjastoauto joka torstai ja lapset lainaavat kirjoja itsenäisesti. Välillä ollaan käyty lähikirjastossakin. Kirjaston sivuilla oli mahtavasti linkkiä lukudiplomin kirjalistasta kirjojen saatavuustilanteeseen kirjastottain. Oli melko helppo valita kirjat jo kotona, ottaa hyllypaikat ylös ja hakea kirjat. Toista se oli ennenvanhaan :D Pari diplomilistan kirjaa löytyi myös kotoa jo ennestään ja nyt kirjaviikon kirjat tyttö löysi omasta hyllystään.

      Ei meilläkään lukeminen ole tytön ykköslemppariharrastus, enkä itsekään ole ollut koskaan mikään himolukija. Pidän kuitenkin tärkeänä lukutaidon kehittämisen kannalta, että tyttö lukee kirjoja edes silloin tällöin. Lukudiplomi on ollut kyllä hyvä kannustin tässä asiassa.

      Poista
  2. Kati ja koko kevään pääsiäinen. ;)
    Meillä ei koulussa aikoinaan ollut tuollaisia pakkoluku juttuja, mutta muuten tuli kyllä luettua ihan kiitettävän paljon. :)
    Joko tämä on lopullinen kevätbanneri. On meinaan ihanan vihreä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin pääsi käymään, että pääsiäinen vähän venähti :D Tosin rairuohot kuolivat kyllä ihan kreivin aikaan heti pääsiäispyhien jälkeen ;)

      Mulla meni lukuinnostus lapsena jotankin siitä, että oli pakko paasata se vartti kerralla. Tiedän, että mun oli sen avulla tarkoitus innostua, mutta kun ei :D Tämä lukudiplomijuttu on kannustavampi. Kukapa ei nyt haluaisi diplomia suorittaa?

      Mulla on bannerikriisi, mutta tähän verkossa -versioon olen nyt jonkin verran tyytyväinen. Ja vihreä tuntui nyt ainoalta oikealta värilitä ;)

      Poista
    2. Vihreä on kevään väri. :)

      Poista
    3. Ja ajattelin mahdollisesti pitää tätä kesänkin yli. Ehkä! :D

      Poista
  3. Kiva postaus ja tykkään uudesta bannerista. Kiva, kun jaksat niitä muutella vuodenajan mukaan :)

    Taitaa olla niin, että nykylapset lukevat liian vähän ja juurihan sitä jossakin uutissa kauhisteltiin, että varsinkin poikien lukutaito on osalla puutteellinen vielä peruskoulun päättyessäkin. Onhan se selvä, etteivät kirjat lapsia kiinnosta, kun on vaikka mitä muuta tekemistä ja viihdemuotoa saatavilla. Varmaan tuo lukudiplomi tulee ihan tarpeeseen, vaikka toisaalta se minusta kuulostaa aikamoiselle vaatimukselle ollessaan käytössä jo ekaluokalla.

    Itsellä on romaanien lukeminen jäänyt aikaan ennen lapsia, yllättäen ;) Lehtiä tulee kyllä luettua, mutta omaan kirjaan en ole tarttunut vuosiin. En ole tainnut koskaan olla varsinainen lukutoukka, vaikka lapsena tuli kyllä jossain vaiheessa ahmittua perinteisiä tyttökirjasarjoja.

    Meillä luetaan joka ilta iltasatu ja edelleen päiväunia nukkuvalle pikkuveikalle myös päiväunisatu. Pikkuveikka rakastaa Pupu Tupunaa ja isoveikan tämänhetkinen suosikki on Kunnaksen kirjat, kuten Koirien Kalevala sekä Taro-kirjat, jossa poika ja karhu seikkailevat maan sisällä, avaruudessa ja jopa dinojen ajassa (sama tekijä kuin Ella-sarjalla).

    Isoveikka lukee itse mielellään myös Aku Ankkoja. Hän on onneksi juuri siirtymässä tikkukirjaimien lukemisesta painotekstin hahmottamiseen, joten kohta kirjojen tarinat ovat yhä enemmän pojan ulottuvilla. Tikkukirjaimilla kirjoitettujen kirjojen tarinat ovat valitettavan usein aika tylsiä ja valikoima pieni. Tässä kohtaa jään väkisinkin miettimään, että pitäisikö lapsille opettaa suoraan pienet kirjaimet.

    Kuulostaa hurjalta tuo vartin ääneenlukemispakko. Kaikella sitä onkin meidän sukupolvi saatu traumoitettua. Luokan edessä pidetty laulukoe kuului samaan kategoriaan ja musersi: minä olen laulanut vain lapsilleni kenenkään kuulematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos :) Tähtään kyllä sellaiseen banneriin, jota ei tarvisi jatkuvasti muutella. Mutta toisaalta bannereiden tekeminen on ihan kivaakin...

      Totta. Nykyään on muita aktiviteetteja niin paljon, että lukeminen jää helposti vähemmälle mielenkiinnolle. Ajattelin kans ensin, että onkohan tuo lukudiplomi nyt ihan järkevä jo ekaluokkalaisille, mutta sitten, kun tutustuin kirjavalikoimaan, niin aloin uskoa ideaan. Mukana on tosiaan myös sarjakuvakirjoja, loru- ja runokirjoja sekä todella helppolukuisia lyhyitä kuvitettuja tarinoita. Vanhemman tai opettajan avustuksella on helppo valita omaa tasoa olevia kirjoja ja saada onnistuneita lukukokemuksia heti alusta saakka. Pakollinenhan tuo lukudiplomi ei ole suorittaa, mutta meillä opettaja suositteli sitä ainakin tosi vahvasti tytölle, kun lukeminen on jo hyvässä vauhdissa.

      Itse en kans ole mikään lukutoukka ollut koskaan, mutta välillä innostun lukemaan ja onhan hyvään kirjaan heittäytyminen ihan mahtava kokemus.

      Teidän ilta- ja päivälukemiset kuulostavat kivoilta. Meillä on kans ollut aina tapana lukea ääneen lapselle ja uskon, että se on kehittänyt paljon myös lapsen omaa lukutaitoa ja kuullun ymmärtämistä (vaikka välillä tuntuukin, että siinä on jotain vikaa :D )

      Meillä ovat myös Akkarit suosikkeja ja niitä luetaankin mieluummin kuin kirjoja. Painokirjainten hahmotaminen on hyvä taito. Alkavat nimittäin koulussakin heti kirjoittaa tekstauksella.

      Inhosin sitä lukemisen kuntokorttia ja lukemisesta tuli inhaa pakkopullaa. Kaverit saivat korttinsa täyteen ja minä paasasin väkisin. Onhan lukuläksyjä vieläkin, mutta meillä niitä on luettu eläytyen ihan mieluusti. Vähän erilaista ja mielekkäämpää kuin aikoinaan. Ja todellakin toivon, ettei nokkahuilukokeita ja laulukokeita enää järjestetä kaikkien kuullen. Laulaminen ja musikaalisuus kun ovat ominaisuuksia, joita joko on tai ei ole. Itse suoriuduin musiikista 10 oppilaana hienosti, mutta muutaman kaverin puolesta aina säälitti ja harmitti... Eikä minustakaan laulajaa ja muusikkoa sitten kuitenkaan tullut. Ei lähimainkaan :D

      Poista

Kommentit ovat blogin suola ja sokeri :) Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...